Takapakkia kesän odotuksessa

Hoppet vaknar i mars - toivo herää maaliskuussa. Ja sitten sataa lunta. Maaliskuussa ei oikein voi puhua takatalvesta, mutta eilisen yli kymmenen lämpöasteen jälkeen oli tylsä herätä lumisateeseen. Vaikka se on näin maaliskuussa täysin normaalia.

Eilen kävin jo  auringon ja lämpöaallon innoittamana varovaisesti kuopsuttamassa noita kasvulaatikoita ja tutkimassa kärhön vointia, mutta tänään pitää tyytyä puutarhakirjoihin. Tai en niihin tarvitse "tyytyä". Nykyään tehdään n i i n kauniita ja kivoja puutarhakirjoja, että pitää olla tosi tiukkana, ettei niitä kaikkia tule hankkineeksi.

Kun tuossa aikaisemmassa postauksessani puhuin puutarhageeneistä ja sukuperinteistä, niin ei niitä tarvitse tullakseen hyväksi puutarhuriksi. Kun lukee näiden uuden polven kaupunkipuutarhureiden kirjoja ja blogeja, niin voi vain ihailla sitä ennakkoluulottomuutta ja kokeilunhalua mitä heillä on. Itse on ehkä liikaakin jumiutunut siihen, miten asiat kuuluu tehdä. Kaikkea voi kokeilla ja kaikkea voi testata. Saattaa olla, että ei onnistu, mutta mikäs siinä. Ei se aina onnistu perinteisilläkään menetelmillä.

Ja kun ulkona sataa lunta, voi puutarhakirjoja lukiessaan juoda useammatkin kahvit ja lohduttaa itseään lapsuudesta tutuilla, vähän sovelletuilla herkuilla, jotka ovat suorastaan terveellisiä:

2 dl kaurahiutaleita

6-7-kpl tuoreita viikunoita (muista ottaa kivet pois)

3 rkl hyvää kookosöljyä

n.1/4 tl suolaa

n.1/2 tl vaniljasokeria

1 rkl kaakaojauhetta

pieni loraus kahvia

Kaikki aineet kulhoon ja sauvasekoittimella sekaisin. Pyöritellään pieniksi palloiksi ja pyöritellään kookoshiutaleissa tai kaakaojauhossa. Laitetaan kylmään jähmettymään.

Makeanhimo taittuu jo yhdellä. Tai korkeintaa kahdella. Tai ehkä kolmas menee - mutta enempää ei pysty :).