Tyyntä myrskyn edellä

Täällä Norja pidättelee hengitystään Tor-myrskyn edellä. Ei se tänne meille iske kovinkaan suurella voimalla, mutta länsirannikolle on lupailtu jopa 20-metrisiä aaltoja ja ihmisiä on kehotettu pysymään kotonaan ja sisätiloissa. 

Täällä meillä kovat pakkaset ovat ohi ja nyt suurimman vaaran muodostaa katoilta putoavat lumet. Kävin tässä yhtenä päivänä hakemassa postin, ja viisi minuuttia sen jälkeen kulkemalleni reitille romahti varmaankin muutama tonni lunta tuon suuren navettakompleksin katolta. Oli suojelusenkeli matkassa, mutta taas hyvä muistutus kaiken sattumanvaraisuudesta.

Tyyntä myrskyn edellä on myöskin muuttooni liittyen. Toistaiseksi olen pääasiassa pyöritellyt peukaloitani, mutta kohta alkaa tositoimet. En ole oikein vielä sisäistänyt koko tätä muuttojuttua, joten kävin ostamassa kaksi uutta siivousämpäriä, jotka seisovat nyt tässä keskellä olohuoneen lattiaa. Niiden tehtävä on konkretisoida ajatusta muutosta :). Aion nyt viikonloppuna mennä siivoamaan uuden taloni ja  sitten vähitellen alkaa siirtämään myös tavaroitani sinne.

Olo on vähän ristiriitainen. Toisaalta on ihan tosi kiva muuttaa ja saada uusia tuulia elämään, mutta toisaalta tiedän, miten paljon työtä se teettää. Huoli hevosista painaa, puhumattakaan huoli Lille Venn- kissasta. Minähän nimittäin muutan nyt sen lapsuudenkotiin, tai ainakin ihan naapuriin. Nähtäväksi jää, suostuuko se itse sinne palaamaan. Jospa siellä olisi joku navettakissan paikka auki...

Mutta asioilla on tapana järjestyä.

Oikein hyvää viikonloppua!

Viisi minuuttia aurinkoa

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut tästä vuoristoseutujen erikoisominaisuudesta, jonka itse olen nimennyt vuoristokaamokseksi. Vaikka aurinko ei näillä leveysasteilla jää kokonaan horisontin taakse, niin asuinpaikasta riippuen se saattaa jäädä näin talvella vuorten taakse. Esimerkiksi tällä tilalla tämä "kaamos" kestää puolitoista kuukautta, mutta tuolla naapuritilalla ainoastaan kolme viikkoa. 

Talojen ja tilojen sijaintia onkin aikoinaan mietitty tarkkaan ja yhä edelleen se saattaa vaikuttaa esim. talon hintaan. Jos talo on rakennettu laakson "väärälle" puolelle, niin pimeä aika saattaa olla kovinkin pitkä ja piha saattaa olla varjoisa myös kesällä. Eräässä syvässä laaksossa sijaitsevassa kylässä asia on ratkaistu niin, että vuoren seiniin on asetettu suuret peilit aurinkoa heijastamaan. Täällä ihan moiseen ei ole tarvinnut mennä.

Nyt kuitenkin tämän vuoden "kaamos" alkaa olla meidän osalta ohi, ja aurinko on nyt muutamana päivänä paistanut tänne sisälle asti. Ei se vielä nouse vuorten yläpuollelle, mutta paistaa jo hetken kahden vuoren välistä. Tänään sain nauttia auringon säteistä noin viisi minuuttia, mutta joka päivä vähän kauemmin :). 

Pakkanen paukkuu edelleen, mutta kuten sanottu, tämä on vain viivytystaistelua :). Aurinko nousee ja talvi muuttuu vähitellen kevääksi. Chilit pitäisi jo kylvää...

ps. ensimmäinen pahvilaatikko pakattu...

Talvi

Nyt ei ole epäilystä vuodenajasta, täällä on Talvi. Sellainen vanhanaikainen, kunnon talvi. On lunta ja on pakkasta ja kauniita maisemia. Ainoa ongelma on, että en oikeastaan ole talvi-ihminen. Ainakaan erityisemmin. 

Tähän aikaan vuodesta mieleen hiipii ajatus, että olisiko sitä voinut muuttaa jonnekin muualle? Miksi ihminen, joka ei pidä talvesta, on muuttanut tänne talviurheilumaahan? Jos voisin vielä lähettää jonkin toiveen universumille, niin ehkä sen, että jossain vaiheessa elämääni voisin nauttia pohjoisen valoisista kesistä, mutta viettää talveni jossain lämpimässä. Kuuleeko yläkerta? Tiedän, että olen saanut jo tosi paljon, mutta onnistuisiko vielä tällainen toive mitenkään? 

Mutta sitä odotellessa: samalla kun talvi tuntuu vain kiristävän otettaan, aurinko nousee vääjäämättä korkeammalle ja alkaa hiipiä takaisin näihin laaksoihin. Ja sillehän edes talvi ei voi mitään. Tässä on viivytystaistelu käynnissä, mutta auringon voitto on varma.

Muuttokin lähestyy. Sen verran aikataulut ovat venyneet, että mulla on aikaa muuttaa helmikuun loppuun, joten ei tässä vielä mikään kiire ole. Kävin vielä uudestaan katselemassa uutta taloani ja totesin, että siitä tulee mukava koti. Se on vähän kulahtaneenpi ja kuluneempi kuin tämä, mutta sen myötä myös charmikkaampi. 

Kun sain tietää, että joudun tästä muuttamaan, tapahtui mielenkiintoinen ilmiö. Tämä koti muuttuikin mielessäni hyvin pian "vain" asunnoksi, ja se uusi paikka on alkanut muuttua mielessäni jo kodiksi.  En tunne mitään haikeutta joutuessani jättämään tämän talon (nyt ei puhuta hevosista). Koska ei koti ole riippuvainen seinistä eikä oikein mistään ulkoisesta. Koti on lopultakin mielessä. Koti on se paikka, jossa on turvallista ja hyvä olla. 

Hyvää viikonloppua!

Elämän pyörteissä

Ensimmäinen työpäivä takana, viimeisessä kuvassa maisema toimiston ikkunasta. Saan kyllä työskennellä jopa täkäläisittäin aika hienoissa maisemissa! (muokattu: lisätty kaksi kuvaa paikasta) .Olin varautunut siihen, että ensimmäisen päivän jälkeen olisi hämmentynyt ja epävarma olo, olisin lopen uupunut kaikesta uudesta ja etenkin solmussa kielen kanssa. Mutta ei. Ensimmäisen päivän jälkeen olin lähinnä iloinen ja positiivinen. Ihmiset olivat supermukavia ja kielikin sujui yllättävän hyvin. Luulen, että minulla tulee olemaan tosi kiva työ ja työyhteisö. Paikka, jossa osaamistani arvostetaan ja jossa saan sitä käyttää. Olen tosi, tosi kiitollinen.

Kun tässä kerran kirjoitin, että muutoksista seuraa yleensä uusia muutoksia, niin juu, niin kävi nytkin. Lauantai-iltana sain kuulla, että joudun muuttamaan tästä asunnosta. Asia tuli yllättäen, mutta olin lähinnä helpottunut. Olin itsekin vähän hämmentynyt omasta reaktiostani. Ahdistuksen tai paniikin sijaan tuntuikin siltä, että pystyin pitkästä aikaa hengittämään vapaasti. Oli siis aika jatkaa matkaa. Totuuden nimissä olisin muuttanut tästä jo aikaa sitten, ellei olisi noita hevosia, ja nyt tuo vaikea ratkaisu tehtiin puolestani. Hevosten kohtalo toki huolestuttaa, mutta luulen, että niidenkin suhteen tulee vielä uusia käänteitä, eikä tiemme lopullisesti eroa.

Myös uuden kodin löytyminen ehti huolestuttaa hetken aikaa, mutta kauan ei tarvinnut miettiä.  Kiitos paikallisten ystävien, kävin jo tänään katsomassa uutta asuntoa ja tein uuden vuokrasopimuksen. Kuinka ollakaan, naapuritilan pihapiiristä oli vuokralainen lähtenyt juuri sopivasti, ja saan sieltä samankokoisen, kivan ja mukavan asunnon.  Se ei ole täällä suinkaan itsestään selvää, koska vapaita vuokra-asuntoja ei yleensä ole. Siellä on ratsastuskenttä ikkunan takana, joten hevosia riittää ympärilläni sielläkin. Olin siis tämänkin suhteen tosi onnekas. 

Vielä ennen joulua revin suurin piirtein hiuksiani, kun kaikki tuntui olevan umpisolmussa ja tosi raskasta, ja hups vaan, muutamaa viikkoa myöhemmin kaikki on yhtäkkiä paremmin kuin hyvin. 

Välillä kyllä tuntuu, että tuolla yläkerrassa joku järjestelee näitä palikoita naureskellen partaansa. Jään jännityksellä odottamaan, mitä seuraavaksi...

Uusi vuosi, uudet kujeet

...ja uusi banneri. Oli pakko se muuttaa - tuntui ihan siltä. Ja juuri tuo kuva kuvastaa tämänhetkisiä tuntemuksiani. Ja muistuttaa itseäni siitä tunteesta, kun syksyllä istuin tuolla vuorella. Onhan tuo vähän iso ja mahtava (kun en osaa sitä pienentää...), mutta yritän sitä tuunailla sitten sopivan hetken tullen :).

Tein muuten blogiin liittyen yhden uudenvuodenlupauksen: jos ja kun jaksan kirjoitella tänne, niin yritän päivitellä juttuja myös facebookin puolelle. Nyt sen päivitys on ollut luokkattoman huonoa.

Ja kun nämä monenlaiset uudet tuulet saavat energian taas virtaamaan, niin kirjoittelen varmaan täälläkin ahkerammin.