sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Lohdutuksen sana vapuksi



Viimeksi noiduin kevään saamaa yllätyskäännettä, kun tänne tupsahti puoli metriä lunta. Nyt kun olen facebookista nähnyt, että lumisade on siirtynyt Suomen vappua valkaisemaan, niin pari lohdutuksen sanaa: kyllä se siitä sulaa ja sulaa aika piankin. Täällä siihen puoleen metriin meni yöpakkasista huolimatta vain pari päivää. Auringossa on voimaa!

Täällä olisi nyt vappusää kohdillaan jos vain vappua vietettäisiin. Huominen eli vappupäivä on kyllä pyhäpäivä ja monella vapaata töistä, mutta muuten vapun viettoon ei kuulu mitään kummempia juhlallisuuksia. Voimia kai säästellään reilun kahden viikon päästä olevan kansallispäivän, Syttende Main, viettoon.

Kun olin juuri muuttanut tänne, houkuttelin ystäväni vappupäivän viettoon kylän koululle. Olin lukenut netistä, että kyllä siellä vappujuhla on. Löysimme itsemme istumassa koulun juhlasalissa arbeiderpartietin (vastaa kai suomen sosiaalidemokraatteja) juhlapuheita kuuntelemassa punalippujen liehuessa. Ohjelmana oli vähän torvisoittoa, kahvitarjoilu ja arpajaiset. Osallistujien keski-ikä noin 70 vuotta. Paikalliset olivat innoissaan kun saivat yllättäen kaksi suomalaista puolueaktiivia joukkoihinsa. 

Kaikki kunnia työväenliikkeelle ja puolueelle, mutta juhla ja vapunvietto ei ollut ihan sitä, mitä minulla oli mielessäni sinne mennessäni. En ole ollut kovin poliittinen henkilö Suomessa asuessani, enkä ole sitä täälläkään, johtuen ihan siitä, että puoluekantani vaihtuu päivittäin ja asiasta riippuen. Ongelmia aiheutti sekin, että en vielä tuolloin ymmärtänyt pitkistä juhlapuheista montaakaan sanaa. Meillä oli naurussa pitelemistä, mutta kun ei kehdannut poiskaan lähteä. 

Nyt lähden katsomaan, jos täkäläinen suomalainen ystäväni olisi toteuttanut uhkauksensa ja paistanut munkkeja. Toivotaan niin.



OIKEIN ILOISTA VAPPUA!




tiistai 25. huhtikuuta 2017

Voihan kevät






Otin nämä kuvat ja aloin kirjoittaa tätä postausta sunnuntai-iltana. Kunnon kevät tuntui lopultakin saapuneen, ajatus kesästä. Sitten tuli maanantai. Ja tiistai. Ja puoli metriä uutta lunta. Enemmän kuin kertaakaan tänä talvena. 

Yritän aina hyväksyä asiat, joihin en voi vaikuttaa, niin kuin nyt vaikka sää. Mutta nyt tavailin tyyneysrukousta leukaperät kireänä takahampaita purren. "Anna minun hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa..." 

Tämä on tietenkin ihan luonnollista näillä leveysasteilla. Viime vuonna, täsmälleen samana päivänä, 25.4. satoi myös lunta. Mutta silti. Puoli metriä!

Eilen oli vapaapäivä ja juoksin vähän väliä viemään linnuille lisää syötävää. Tähän asti aika hiljainen linturavintolani oli yhtäkkiä noussut suureen suosioon. Kymmeniä ja taas kymmeniä pieniä pörröisiä kesävieraita. Hain kaupasta lisää siemeniä ja yritin valaa lintuihin toivoa - kesä tulee ihan kohta, uskokaa pois! Tosin luulen, että linnut tiesivät sen paremmin kuin minä.

Ja sitten tänään oli työpäivä ja edessä talvinen ja liukas ajomatka. Juutuin mäkeen muiden taakse, ja jouduin peruuttelemaan pitkät pätkät ottamaan uutta vauhtia. Meinasin ajaa pari kertaa ulos tieltä. Liukkaassa mutkaisessa mäessä kun vauhdin pitää olla aika lailla kohdallaan: jos vauhtia on liian vähän, loppuu matkanteko siihen, mutta jos sitä on liikaa, päätyy penkkaan. 

Pari nelivetoa oli viimeiseen mäkeen jäänyt, mutta niin vain puskin perusfordillani ylös asti.  Suomalaisella sisulla vai ralligeeneillä - en tiedä. Työpaikalla ei ollutkaan haravointitalkoita, vaan sain lapioida tieni ovelle paikoin lähes metrisissä kinoksissa. 



Mutta jotta saisin tähän sellaisen positiivisen lopetuksen, niin katsokaapa tuota toista kuvaa ylhäältä päin. Siellähän nimittäin näkyy kahden sijaan kolme hevosta. Vilja-tamma on muuttanut perheeseen ja varsakin on jossain vaiheessa sitten suunnitteilla. Vaikka hevoset alunperin hankittiinkin talon tyttärelle, niin pahiten hevoskärpänen on ehdottomasti puraissut itse isäntää. Niin siinä saattaa käydä jos ei pidä varaansa. Nyt täällä suunnitellaan tallin laajennusta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen flunssaretriitti





Terveisiä pääsiäisen flunssaretriitistä. Pöydät täyttyy paperinenäliinoista ja keittiö tiskivuoresta. Pääsiäiskoristeet ovat edelleen jossain kellarissa, mitä nyt muutama liian pitkä koivunoksa törröttää leikkaamattomana maljakossa. Ei kovin tunnelmallinen pääsiäinen siis, eikä ainakaan norjalainen ulkoilupääsiäinen. Mutta hyvä retriitti, olipahan aikaa ajatella kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Omaa olemista vähän helpotti ihan noin puhtaan itsekkäästi se, että ulkona ei sitten ollutkaan påskevær vaan dritvær, eli paska keli. Siellä oli armottoman kylmä ja taivaalta tuli milloin mitäkin. Nyt viimeksi niin paljon lunta, että maisemat ovat taas kovin talviset. Peipon laulu on hiljentynyt hetkeksi ja sinivuokot saaneet niskaansa lumivaipan. Oli helppo vetäytyä villahuovan alle sohvalle.

Lille Venn on muuttanut lopullisesti omasta huoneestaan olohuoneen puolelle ja nukkuu nykyisin olohuoneen sohvalla. Siitä on pikkuhiljaa tullut täysi perheenjäsen ja yksi kissa muiden joukossa. Ivar sille välillä uhittelee, mutta se ottaa sen yleensä zeniläisellä tyyneydellä vastaan: istuu vain hiljaa silmät puoliummessa kun Ivar kiertää sitä mouruten selkä köyryssä ja häntä pörrössä, kunnes luovuttaa. Yksin on vaikea tapella. Lille Venn on kyllä Zen-opettaja vailla vertaa.

Olin suunnitellut näille päiville ihan toisenlaista ohjelmaa ja tekemistä, mutta joskus näin. Jos jotain olen oppinut elämässäni, niin ehkä sen, että en tällaisissa tilanteissa kauheasti hukkaa energiaa voivottelemalla asioita, joille ei mitään voi. Aika usein elämä ei anna meille sitä, mitä me halutaan, vaan sitä, mitä me tarvitaan. Ilmeisesti tarvitsin nyt hiljaisuutta, lepoa ja aikaa ajatella. 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Norjalainen pääsiäissanasto








Pääsiäinen on norjalaisille sama kuin suomalaisille juhannus - monelle vuoden tärkein juhla. Siihen liittyy niin paljon pakollisia kuvioita ja perinteitä, että ajattelin jakaa teillekin vähän norjalaista pääsiäissanastoa.


Påskevær eli pääsiäiskelit

Tätä termiä käytetään pitkin kevättä, aina kun on aurinko saa keväthanget loistamaan, koska "pääsiäisenä paistaa aina aurinko". Tälle pääsiäiselle oli luvattu todellista koiranilmaa, mutta niin vaan näyttää  taas påskevær tulevan. Tänään tosin sataa vielä vettä, mutta huomenna jo paistaa. Ainakin täällä.


Skitur eli hiihtoretki

Jokainen kynnelle kykenevä norjalainen hiihtää pääsiäisenä. Kaupungit tyhjenee ja autoletkat suuntaavat vuoristomökeille sukset auton katolla. Tänä vuonna ongelmia aiheuttaa se, että monin paikoin lunta ei ole nimeksikään. Täällä meillä ei ole lunta edes tuolla ylhäällä, joten monen hiihtoretki jää vaan haaveeksi. Osassa Norjaa on kuitenkin lunta niin paljon, että ongelmia aiheuttaa suuri lumivyöryvaara.


Rødekors eli Punainen Risti

Vähän yllättävää ehkä, mutta oleellinen osa norjalaista pääsiäistä on myös Punainen Risti ja vapaaehtoiset pelastuspartiot, jotka liittyvät tuohon edelliseen. Radiossa on ollut tietoiskuja jo pitkään. Siellä muistutetaan oikean pukeutumisen ja riittävien varusteiden tärkeydestä ja kertaillaan ohjeita järkevään tunturissa liikkumiseen. Vapaaehtoiset ovat täydessä valmiudessaan hakemaan eksyneitä, loukkaantuneita tai väsähtäneitä hiihtäjiä tunturista. 

Täällä lasketaan tunturiin kuolleita vähän samaan tapaan kuin Suomessa juhannuksena hukkuneita. Edelleen muistellaan pääsiäistä 1967, jolloin 18 henkilöä eksyi ja kuoli tunturiin. Tunturissa liikkuminen kun ei ole mikään leikin asia. Sää voi vaihtua hetkessä, lumisade viedä näkyvyyden ja voimakas tuuli tuiskuttaa ladut hetkessä umpeen. 


Solvegg eli aurinkoseinusta

Tarkoittaa siis sitä, kun istutaan sen hiihtoretken lomassa mökin seinustalle ottamaan aurinkoa ja syömään eväitä. Joskus tulee kiistoja, kun se mökki ei välttämättä ole oma, vaan mikä tahansa sopiva mökki ladun varrella ja omistaja ei tykkää. Norjalaistenkin sosiaalisuudella kun on rajansa. Mutta yleensä laduilla vallitsee iloinen tunnelma.


Kvikk Lunsj 

Norjalainen perinteinen keksisuklaa, joka on pitänyt pintansa jo vuodesta 1937. Kuuluu pääsiäiseen ja hiihtoretkiin kuin nenä päähän. Vastaa maultaan vähän suomalaista Kismettiä, mutta on enemmän kuin suklaapatukka. Käsite ja traditio.


Påskemarsipan eli pääsiäismarsipaanit

Luin jostain, että kaksi kolmasosaa norjalaisista syö pääsiäisenä marsipaania (en tajua..). Kuuluu pääsiäiseen niin kuin myös jouluun. Tähän voi lisätä myös kaikki muut makeat. Jokaisella lapsella on tietenkin iso pahvinen pääsiäismuna täynnä karkkia, ja kyllä karkki aikuisillekin maistuu.


Påskekrim eli pääsiäisdekkarit

Pääsiäisenä kuuluu lukea, kuunnella tai katsella dekkareita. Mielellään vanhaa kunnon englantilaista. Telkkarista tulee tänäkin pääsiäisenä mm. Miss Marplea, Poirottia ja Morsea, ja ainakin tänään voi täällä keskittyä påskekrimiin, koska ulkona ei todellakaan ole mikään påskevær. Tämän tradition katsotaan alkaneen jo vuonna 1923 kahden veljeksen päähänpistosta. Aiheesta voit halutessasi lukea enemmän täältä.



Norjalaiseen pääsiäiseen kuuluu tietenkin myös seurapelit, lampaanliha, makkara eri muodoissaan, appelsiinit, narsissit ja tulppaanit, ja se, että vaikka pääsiäinen on vuoden suurimpia kirkkopyhiä ja norjalaiset ovat aika kovia käymään kirkossa, niin pääsiäisenä kirkkoon ei mennä :). 


***

Kuvat ovat omista arkistoistani aikaisempien vuosien pääsiäisen vietoista. Olen kirjoittanut aiheesta myös pari vuotta sitten, ja siellä on kivoja kuvia norjalaisesta pääsiäisenvietosta.  Käy kurkkaamassa.

Oma pääsiäinen näyttää kuluvan ainakin toistaiseksi ikävän flunssan kourissa. Mutta onneksi on påskekrim ja yhden pashankin jo koevalmistin ja söin saman tien lohdutukseksi... Se jostain syystä maistui, vaikka ruoka ei maistukaan :).



RIKTIG GOD PÅSKE 

eli oikein hyvää pääsiäistä!



tiistai 11. huhtikuuta 2017

Unelmahommissa



Maailma ja työelämä ovat muuttuneet tosi paljon viimeisten vuosien aikana. Itse kuulun sukupolveen, joka on kasvatettu siihen, että koulun jälkeen hankitaan ammatti ja sitä työtä sitten tehdään eläkepäiviin asti. Tai niin ainakin kuuluisi tehdä. Nykyään tilanne on kuitenkin se, että hyvin harvalla on mahdollisuutta vanhanaikaiseen turvalliseen eläkevirkaan. Nykyään ei voi olla varma edes siitä, että omaa ammattia on kymmenen vuoden kuluttua olemassa. 

Olen pitkään seurannut Islannissa asuvan Satu Rämön "Salamatkustaja"-blogia. Satu on ekonomi, joka hankkii elantonsa mm. kirjoittamalla blogia, kirjoja ja lehtijuttuja. Hänellä on myös suomalaista designia myyvä kauppa Reykjavikisssa. Sitten hän toimii matkaoppaana ja järjestää mm. ratsastusvaelluksia.  Että niinkin voi elää.


"Työ ei ole paikka jonne mennään,
vaan asia joka tehdään."


Kun Satu julkaisi yhdessä bloggaajakollegansa Hanne Valtarin kanssa kirjan "Unelmahommissa", niin se piti hankkia ihan mielenkiinnosta. Olen nimittäin kerran ollut yrittäjä, ja se on asia, joka edelleen vähän kutkuttaa, vaikka minulla ihan mukava työpaikka juuri nyt onkin. 

Meillä jokaisellahan on oma unelmahommamme, ja itse tunnen muutamankin sairaanhoitajan, jotka ovat tehneet pitkän uran unelmatyössään. Tässä kirjassa keskityttiin kuitenkin niihin unelmahommiin, joita ei välttämättä ole edes olemassa, vaan jotka luodaan itse. Töihin, jotka vielä kymmenen vuotta sitten olisivat tuntuneet täysin utopistisilta. Suomikin on nykyään täynnä uskomattomia tarinoita ihmisistä, jotka ovat ennakoluulottomasti ja rohkeasti luoneet itselleen uran jollain hyvin kummallisella ja poikkeuksellisella tavalla. Se tarkoittaa usein yrittäjyyttä.


"Älä lähde toteuttamaan muiden ihmisten unelmia tai tavoitteita. Toteuta sinä omat unelmasi ja aseta omat merkkipaalusi."


Satu ja Hanne kertoivat kirjassa omista vaihtoehtoisista uristaan ja siitä, miten he ovat päätyneet nykyiseen tilanteeseensa. Molemmat kirjoittajat ovat varsinaisia työmyyriä ja lähestymiskulma asiaan oli pragmaattinen, työkeskeinen ja käytännönläheinen, mutta silti inspiroiva. Kirjassa oli myös haastateltu ihmisiä, jotka ovat onnistuneet luomaan itselleen omannäköisen unelmahommansa. 

Positiivista oli, että asiaa ei lähestytty rikastuminen edellä, vaan kyse oli siitä, että voisi kokea työssään onnea ja tyytyväisyyttä. Kirja ei siis ollut mikään opas pikarikastumiseen eikä siinä puhuttu siitä, miten mahdollisimman vähällä työnteolla voisi ansaita mahdollisimman paljon rahaa.


"Onnellisuus on menestymisen korkein muoto"


Kirjassa ei luoda turhia iluusioita - unelmahommat kun vaativat vähintään yhtä paljon työntekoa, jos ei enemmänkin. Tulokset eivät synny tyhjästä, vaan niiden takana on usein tuhansia työtunteja ja niistä aika iso osa ilman palkkaa tai se korvaus tulee vasta joskus myöhemmin - jos tulee. Jos ei tule, niin sitten kokeillaan jotain muuta.

Sekä kirjan kirjoittajien että haastateltavien tarinoista nousikin muutama asia ylitse muiden: unelmien toteutuminen vaatii ennakkoluulottomuutta, kykyä katsoa uudella tavalla, rohkeutta, sinnikkyyttä, epäonnistumisen sietoa ja sitä työtä. Ennen kaikkea sitä työtä.

Erityisesti Sadun lähestymistapa tarkkoine laskelmineen, suunnitelmineen ja exel-taulukoineen puhutteli allekirjoittanutta, koska juuri siinä on oma akilleen kantapääni. Minulla on, ja on aina ollut, paljon hyviä ideoita, mutta voin unelmoida ja jahkailla loputtomiin, pääsemättä koskaan siihen konkreettiseen suunnitteluun ja suunnitelmien toteutukseen. Unelmahommaan ei pääse unelmoimalla.

"Tavoite ilman suunnitelmaa on pelkkä toive"

Kirjassa nostettiin onneksi esiin myös se, että kun työ on kivaa, niin siinä on ihan samalla tavalla vaarana uupuminen ja stressaantuminen. Unelmastakin saattaa tulla arkea ja puuduttavaa, ja myös kivat asiat uuvuttavat, kun niitä on liikaa. Oman unelmahomman löytyminen ei suojaa uupumiselta, kyllästymiseltä tai elämän kriiseiltä. Eikä se unelmahommakaan ole välttämättä eläkevirka.

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Erityisesti niille, jotka vielä etsivät sitä unelmahommaansa, ja niille, jotka haluavat rakentaa itselleen työn jollain vaihtoehtoisella tavalla, vaikkapa juuri somessa. Siihen kirjassa annetaan ihan suoria ohjeita ja vinkkejä. Mutta kyllä kirja on mielenkiintoista luettavaa muutenkin. Ainakin siinä saa monta ahaa-elämystä: ai että noinkin voi elää...

"Mikä parasta, unelmatyöt ovat erilaisia, aivan kuten ihmisetkin. Työ, joka saa toisen silmät syttymään innostuksesta, on toiselle välttämätön paha. "