Hauskaa Vappua (ja eläköön Pohjolan kevät)!

Tälle aamulle oli luvattu runsasta vesisadetta. Herätessäni aamulla, ihmettelin kun sade ei ropissut kattoon. Pian kuitenkin selvisi, miksi se ei ropissut. Talvi se siellä yritti vielä muistuttaa olemassaolostaan, mutta kuten tähän aikaa vuodesta yleensä käy - kevät voitti!

Oikein iloista Vappua kaikille, miten sen sitten vietättekin! 

Seikkailu nimeltään elämä

Mietin monta kertaa viikonlopun aikana sitä, miten kummallista elämä onkaan. Miten viisi vuotta sitten minulla ei ollut kaikesta tästä aavistustakaan. Ja miten lyhyessä ajassa elämään voi tulla ihmisiä, jotka muuttuvat nopeasti ystäviksi ja alkavat tuntua tutuilta. Miten lyhyessä ajassa elämään voi tulla täysin uusi maa ja kieli, jotka muuttuvat nopeasti tutuksi. 

Me kuusi naista makasimme yhdessä siskonpedissä entisen rukoushuoneen lattialla, söimme yhdessä, maalasimme yhdessä, turhauduimme yhdessä ja nauroimme yhdessä. 

Elämässä tulee joskus erityisiä hetkiä ja viime viikonlopun erityinen hetki oli se, kun yksi soitti pianoa ja toinen lauloi patjallaan istuen kauniilla, kauniilla äänellään norjalaisia lauluja. Silloin tuli kyynel silmään. Olin niin kovin kiitollinen, että elämä on tarjonnut minulle nämä ihmiset ja tämän seikkailun.

***

Onko sinulla blogi ja haluat osallistua Punaisen Ristin bloggaajien Nepal-keräykseen? Ohjeet lippaan lisäämisestä sivuillesi löydät täältä.

Postikorttimaisemia

Tässä lisää postikorttimaisemia paluumatkaltamme. Suunnittelimme paluureitin niin, että näkisimme merta. Varsinaista merta näimme ehkä minuutin ajan, kun ulappa pilkotti kahden saaren välistä, mutta vuonojen ja suolaisen veden äärelle päästiin kyllä. Osasin odottaa komeita maisemia, mutta kyllähän tämä mykisti - kuvista saa vain pienen käsityksen vuorten jylhyydestä, mahtavuudesta ja suuruudesta. Suurin osa kuvista on otettu auton ikkunan läpi - koko ajan ei voinut pysähtyä.

Kevät oli meren lähellä jo paljon pidemmällä kuin täällä ja monin paikoin oli jo kovin vihreää. Siihen kun yhdistettiin nämä lumihuiput, niin ai ja voi…

Kuvat on otettu Molden ja Åndalsnesin seuduilta. Jos joku suuntaa kesällä tänne päin, niin suosittelen! Näistä maisemista ei ole kuin lyhyt matka kuuluisalle Geirangerin vuonolle, joka meiltä jäi nyt ajanpuutteen vuoksi näkemättä. Ja siellä on vähintään yhtä hienoja maisemia. 

Teen jossain vaiheessa matkailijoita ajatellen pienen koosteen niistä paikoista, jotka olen itse kokenut erityisen sykähdyttävinä ja hienoina. Voin sitä sitten täydentää. Mullakin on näkemättä vielä n i i n paljon. 

Oli muuten tosi terveellistä nähdä, että elämää on Begnadaleninkin ulkopuolella - olen päässyt vähän mökkiytymään, huomasin...

Ihmeellisiä kohtaamisia

Piti laittaa teille lisää läkähdyttäviä postikorttimaisemakuvia Norjan rannikolta (käytiin paluumatkalla katsomassa merta), mutta siirretään se seuraavaan postaukseen. 

Tuolla piskuisessa kylässä (Surnadalsøra), missä vietimme taideviikonloppua, oli tasan yksi kauppa, Amfora-design. Sitä piti norjalainen pariskunta, joilla oli mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan. Toinen on aikoinaan loppuunpalanut lastentarhanopettaja Marianne, joka on sittemmin opiskellut keramiikan tekoa ja vaihtanut paitsi alaa, niin myös koko elämää (aika tavallinen tarina nykyään). Uusi puolisonsa Tom, entinen maailmaa kolunnut sotilas, jonka intohimona on tiibetiläinen, nepalilainen ja pohjois-intialainen käsityö. Osan vuodesta he viettävät noilla alueilla ja tuovat myös myyntiin aitoa paikallista käsityötä. 

Ylimmässä kuvassa on aito mineraaliväreillä maalattu Thangka-seinävaate, keskellä mm. aidoin rubiinein koristeltu buddha-patsas sekä seitsemästä eri metallista tehty soiva kulho. Kaikki antiikkisia aarteita eikä myynnissä. Alimpana puhvelinluusta intialaisen taiteilijan ja käsityöläisen tekemä elefantti (ei antiikkia), joka on nyt uusin aarteeni. Ei mikään hirvittävän arvokas rahallisesti, mutta niin kaunis!

Tapa, jolla Tom puhui paikallisista ja käsityön arvosta lämmitti mieltä, mutta toisaalta mietin, mitä tuo uskonnollinen antiikki tekee Norjassa. En kuitenkaan tiedä tarpeeksi, jotta voisin tai haluaisin asiaa sen enempää kyseenalaistaa. Ja ainakin tässä tilanteessa, se saattaa olla paremmassa tallessa täällä kuin kotonaan.

Mielenkiintoisia ja erikoisia ihmisiä tavattavaksi pienessä norjalaiskylässä.

***

Vierailimme tuolla liikkeessä ihmettelemässä tiibetiläisiä ja nepalilaisia aarteita viime lauantaina, onnellisen tietämättöminä siitä, mitä Nepalissa täsmälleen samaan aikaan tapahtui. Erityisesti tämän yhteensattuman vuoksi Nepalin katastrofi on koskettanut minua erityisesti.

Nepalissa on nyt suuri hätä, ja jos sinne ei mennä pikaisesti apuun, siellä saattaa kuolla enemmän ihmisiä koleraan kuin itse maanjäristyksen uhreina. Avulla on kiire.

Halutessasi voit tukea esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapua tai Punaista Ristiä katastrofityössä kykysi mukaan.

Terveisiä vuonon rannalta

Terveisiä täältä Trondheimin läheltä, Surnadal-nimisestä paikasta. Olemme täällä tosiaankin oman kylämme taidekerhon kanssa viettämässä maalausviikonloppua. Pitää tehdä pikainen välipostaus, koska muuten tulee liikaa kuvia :).

Matka tänne kulki tosiaan norjalaisten kansallimaisemien läpi, eikä huokailustani tullut loppua koko kahdeksantuntisen automatkan aikana. Ensin Lillehammeriin, sieltä Gudbrandsdalenin läpi, Dovrefjellin yli ja sieltä rannikolle vuono-Norjaan. Kuvia napsin auton ikkunasta silloin kun en ollut kuskina, joten ne ovat vähän mitä ovat. Ja vain pienen pienen pieni häivähdys siinä kauneudesta ja mahtavuudesta, minkä läpi ajettiin. Viimeiset kuvat ovat täältä vuonon rannalta.

Eilen oli hauska viini-illallinen, nyt syödään aamiaista, sitten jatkuu maalaus ja illalla taas vähän viiniä ja hyvää ruokaa. Mukavaa on.

Mukavaa viikonloppua!

Välilasku

Joskus naurattaa tämä elämä. Ympärilläni pyörii nykyään kissoja, missä sitten olenkin. Ja yritän tässä huutaa pienellä äänellä, että minä olen koiraihminen. Olen aina ollut.

Kävin Suomessa jättämässä hyvästejä asunnolleni, entiselle kodilleni. Siellä asustaa tällä hetkellä myös kaksi kissaneitiä. Sisaruksilla takana rankka ja julma elämän alkutaival. Toinen yleensä hyvin arka ja vieraisiin epäluuloisesti suhtautuva kaunotar. Mutta jostain syystä meidän kohtaamisemme oli täynnä rakkautta, heti ensi silmäyksellä - molemmin puolin. Ja nyt on oikein ikävä tätä egyptiläistä kisaajumalaa muistuttavaa, hassua suurikorvaista hurmuria. 

Lentokentällä Oulun konetta odotellessani huomasin, että en tuntenut ollenkaan kuuluvani muiden suomalaisten joukkoon. Mutta jos nuo suomalaiset olisi vaihdettu norjalaisiksi, en olisi tuntenut kuuluvani heidänkään joukkoonsa. Olen päätynyt kummalliseen ulkosuomalaiseen identiteettiin, jossa ei kuulu oikein mihinkään. Aina vieras. Onneksi ei kuitenkaan itselleen.

Ystäviä oli taas yhtä ihana nähdä. Olen onnekas, että elämässäni on kaikki nämä hienot ihmiset. Maantieteellisesti vähän kaukana, mutta kuitenkin lähellä. 

Mutta sitten: koti on täällä ja tänne oli hyvä palata. Parin päivän helle oli saanut koivut vihertämään, valkovuokkomatot täyttivät teiden pientareet, lumihuiput kuvastuivat siniseen veteen ja kurkipari oli palannut pellolle. Matka lentokentältä kotiin oli henkeäsalpaavan kaunis.

Tänään yritän kerätä voimiani, ja huomenna matka suuntautuu Trondheimin suuntaan viikonlopun taideleirille, joten hidas päivitystahti jatkuu vielä tulevan viikonlopun yli.

Voikaa hyvin!

...ja se haravalla kaiveli hampaitaan

Tänään oli hevosten hammaslääkäripäivä. Toimin hammashoitajana ja sitten vielä valvoin heräämössä. Koko päivä hurahti. Kun 600-kiloinen hevonen rauhoitetaan ja sitä joutuu vähän käsipelillä pitämään pystyssä ja päätä paikallaan, ja tämä kolmeen kertaan, niin voin sanoa, että nyt tuntuu kropassa.  

Mutta oli tosi mielenkiintoista olla mukana operaatiossa. Oli kiva eläinlääkäri, ja sain työntää käden hevosen suuhun ja kokeilla miltä hampaat tuntuu ennen ja jälkeen operaation. Vähän oli raspattavaa, mutta reikiä nolla. Ja hevoset oli n i i n kiltisti ja rauhallisesti! Kahden hammashoito jäi vielä toiseen kertaan, koska kaikki viisi eivät mahtuneet heräämöön yhtä aikaa.

Ihan mukava tapa viettää päivä, paitsi että olen lähdössä huomennaa Suomeen ja pakkaaminen ja siivoaminen ovat jääneet taas vähän viime tippaan - missä nyt ei tietenkään ole mitään uutta. Nyt juon tässä bloggailun lomassa iltakahvia ja yritän saada itseni hereille, jotta voin tehdä vielä viimeisen rutistuksen.

Kuvat on muuten eräältä aamulta kaksi vuotta sitten - menin vähän lian aikaisin antamaan aamuheiniä, niin ei porukka ei ollut vielä oikein herellä :). Ja hyvä esimerkki siitä, että edes hevoset eivät aina ole valokuvissa edukseen.

Mulla on Suomessa sen verran tiukka ohjelma, että blogi hiljenee muutamaksi päiväksi, mutta haitanneeko tuo mitään :).

Aurinkoista ja keväistä viikonloppua!

Puutarhurin laulu

Eräässä facebookryhmässä eräs henkilö kommentoi puutarhakeskustelua: "Miksi kasvattaa itse, kun voi ostaa kaupasta?". 

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Samalla sitä huomaa, että kyllä sitä jotain on saanut aikaan, vaikka välillä tuntuu, että ei mitään. Eläköön valokuvat :).

 

Puutarhurin laulu

Minä kylvän vihreän nurmikon,

joka kasvaa apilaa;

ja vehmaalta tuoksuu tarhassa,

kun tuuli puhaltaa.

Älä huolehdi turhaan tarhuri,

saat siemenet itämään.

Voikukkia kasvaa varmasti 

ja vaikka et kylväkään.

Minä ruusun istutan tarhaani, 

jalon, vahvarunkoisen.

Ja kun ruusu nuppunsa aukaisee,
koko päivän iloitsen.

Älä huolehdi turhaan tarhuri, 

saat ruususi kasvamaan.

Ja sen piikit tunnet varmasti, 

jos kukka ei puhkeakaan.

Ja lintulautoja joukoittain 

panen puihin korkeisiin, 

kun linnut aamulla laulavat, 

minä herään säveliin.

Älä huolehdi turhaan tarhuri,

jos lähtevät laulajat.

Niin harakat saapuvat varmasti 

ja ne puissasi nauravat.

Aale Tynni