Uudistumassa uudeksi vuodeksi

Päätin vähän uudistaa blogin ulkoasua ja laitoin sen piiloon vähäksi aikaa. Tai piti laittaa vähäksi aikaa, mutta jostain syystä oikutteleva nettiyhteys teki muokkaamisen oletettua hankalammaksi ja hitaammaksi, joten näyttää venyvän tämä tuunaaminen ja päästän teidät sisään jo nyt.

Mutta tämä on vähän niin kuin tulisitte kotiini just kun olen muuttamassa huonekalujen paikkaa: osa tavaroista paikallaan, osa vielä keskellä laittaa, jotain uuttakin tulossa, mutta eivät ole vielä saapuneet :).

Ja tavoitekin on sama, kuin tuolla järjestyksen muuttamisella kotona. Piristää ja inspiroida. Sisällöllisesti ei varmaankaan tule suuren suuria muutoksia (tai saa nähdä mihin tämä johtaa), mutta ajattelin hakea vähän uutta potkua näillä ulkoisilla muutoksilla. 

Fontit on vielä miten sattuu, samoin värit - en tiedä oikutteleeko blogger vai johtuuko ongelmat näistä hitaista yhteyksistä… Bloggerin mahdollisuudet ja omat rajalliset taidotkin tulevat vastaan - olen kuitenkin ihan amatööri näissä hommissa. Mutta näillä mennään nyt vähän aikaa.

Blogi saattaa sulkeutua siis uudestaankin aina välillä, mutta en ole muuttamassa tätä privaatiksi...

Vähän väriä elämään - ja blogiin

Löysin eilen uuden blogin, jota olen nyt ahminut jonkin aikaa. Lähinnä olen imenyt energiaa upeista kuvista ja ennen kaikkea väreistä. Huooh niitä värejä! Jos ette ole jo käyneet, niin menkääpä kurkkaamaan suomalaisen naisen elämää ja tarinoita Keniassa, Akaasian alta, pääsette sinne täältä. 

Sitten katsoin tuota omaa edellistä postaustani, tai erityisesti sen kuvia, ja alkoi vähän naurattaa, tai itkettää. Miten vain. Vaikka sen nyt ei mitenkään erityisen negatiivinen postaus pitänyt ollakaan, pikemminkin realistinen, niin aika ankealta se näyttää. Ei välttämättä houkuttele lukemaan :D. Tuli mieleen, että kyllä me elämme täällä melkoisessa aistityhjiössä näin loppusyksystä ja alkutalvesta. Etenkin tällaisena vähälumisena talvena. Mutta onneksi on nämä sisätilat. Koti ja joulu.

Vaikka olisi joulusta mitä mieltä tahansa ja inhoaisi sitä hössötystä ja kaupallisuutta kuinka, niin kyllä yksi joulun tärkeimmistä ulottuvuuksista on tämä aistien ruokkiminen. Värit, tuoksut, maut ja hajut. 

Olen normaalisti hyvin neutraalien ja vaaleiden värien ystävä, mutta puolihuomaamattomasti sisustukseen on hiipinyt värejä. Turkooseja pöytiä, punaisia kynttilöitä, värillisiä tyynyjä.

Mutta arvatkaapa mitä? Nyt kun joulu on häthätää juhlittu, mutta tontut vielä kurkistelee korteista ja nurkista, niin ainakin minulla on mieli alkanut jo kääntyä kevääseen. Ihan kuin päivätkin olisivat jo vähän pidempiä? Valoa enemmän? Katse alkaa kääntyä puutarhakirjojen puoleen, vaikka en niitä ole vielä esille ottanutkaan. Mieli alkaa täyttyä ajatuksista ja suunnitelmista. Olemisessa alkaa olla ihan uutta virtaa, eikä enää tee mieli mennä takaisin nukkumaan hevosten aamuruokinnan jälkeen.

Se on katsokaas niin, että vaikka tuo tonttu tuolta vielä kurkkiikin, niin huomaatteko kuvassa jotain muuta? Noissa mustikan varvuissa on nimittäin silmut! Eikä niiden tarvinnut kovin kauan tuossa maljakossa olla herätäkseen talviunestaan. Eli vaikka tuolla ulkona kuolleelta näyttääkin, niin ei siellä kuollutta ole. Siellä vain nukutaan.

Ja heräämistä odotellessa voi poltella noita punaisia kynttilöitä ja lukea Australiassa tai Afrikassa asuvien blogistikollegoiden blogeja ja imeä sitä aurinoenergiaa vaikka sieltä. Ja toivoa vielä hohtavia keväthankia ennen vihreän puhkeamista.

Mitä jos?

Mitä jos tämä ei olekaan ihan normaalia vuosittaista vaihtelua vaan kyse onkin ilmastonmuutoksesta? Mitä jos talvet ovat jatkossakin tällaisia? Periaatteessa muutaman asteen lämpeneminen tuntuisi ihan mukavalta. Ihan noin itsekkäästi ja lyhytnäköisesti ajatellen. Vähän leudommat talvet sopisivat minulle. Periaatteessa.

Täällähän ei tarvitse pelätä taifuuneja tai tornadoja. Eikä laajoja metsäpaloja. Eikä merenpinnan kohoamista - aika korkealla kun ollaan. Mutta myös elämä jääkuoren peittämässä ympäristössä on yllättävän haasteellista ja suorastaan vaarallista. Onneksi ei joutunut olemaan tien päällä nyt joulun aikana. Teillä on tapahtunut paljon onnettomuuksia ja monet tiet ovat olleet kokonaan suljettuina voimakkaan tuulen tai vaarallisen liukkauden takia. 

Mutta jo tässä ihan lähiympäristössäkin riittänyt haasteita, ja pakko myöntää, juuri nyt asuisin mielelläni vaikkapa Australiassa tai Kaliforniassa. Tai edes Etelä-Euroopassa. Mutta täällä asun. Ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja vaatteita, niin kuin norjalaiset sanovat. Joten tein minäkin vähän nettiostoksia. Taas kahdet kengät - kenkäfriikki kun olen…

Tai yhdet nastakengät, ja sitten tuollaisen "sievän" jutun, jota voi käyttää vaikkapa niiden Roomasta ostamieni nilkkureiden kanssa :).

Minusta tulee kohta Begnadalenin Imelda Marcos ja tarvitsen kengilleni pian oman huoneen. Tosin sen sijaan, että ostaisin aina vaan korkeampia korkoja, ostan aina vain järeämpiä pohjia ja kestävämpiä kumisaappaita :).

Uusimmat kenkähankintani ovat vielä matkalla, joten siihen asti yritän edetä pitäen kiinni seinistä ja pahimmissa paikoissa mennään kontaten. Kuvat otin ikkunan kautta, koska en uskaltanut viedä kameraani ulos :). Jää alla, vesi päällä ja mäkinen maasto on aika ikävä yhdistelmä. 

Että tällaista maalaiselämää täällä tällä kertaa. Mutta viikon kuluttua voi olla onneksi jo täysi talvi ja juuri nyt olen kiitollinen nopeasti vaihtuvista keleistä. Ehkäpä tämäkin tästä vaihtuu joksikin muuksi.

Hyvä joulu

En tiedä, onko täydellistä joulua muualla kuin Carl Larssonin maalauksissa, mutta kun ajattelee taaksepäin, niin olen saanut kokea elämässäni aika monta lähes täydellistä joulua. Varsinkin silloin lapsena. Nyt jos ajattelen, niin sellaisen lähes täydellisen joulun viettäisin varmaankin omien läheisteni kanssa, mutta se ei ollut nyt mahdollista. 

Lähes täydellinen joulumaisema olisi voinut asiaa vähän auttaa, mutta sitäkään ei voi nyt kehua, koska täällä(kin) sataa lorottaa vettä, ja se lumi, josta olemme iloinneet, on muuttunut kaiken peittäväksi sileäksi jääpinnaksi. No, minulla on ollut kuitenkin hyvä joulu. Oikein hyvä. Ja se jatkuu tietenkin edelleen. 

Hyvä joulu tarkoittaa minulle täydellisen kaunista, tiheää, pientä joulukuusta. Niin täydellistä, että tuli jälkeenpäin huono omatunto, kun olin sen metsästä itselleni ottanut...

Ei paljon lahjoja, mutta mieluisia lahjoja...

Ei paljon herkkuja, mutta itse tehtyjä herkkuja…

Ja ennen kaikkea rauhaa ja levollista mieltä. Kynttilän valoa, joululauluja, puhtaita lakanoita. Ja ystäviä.

Aloitin oman jouluni oikeastaan vasta aatonaattona. Ennen sitä en juurikaan kuunnellut joululauluja tai syönyt jouluherkkuja, ja ehkä sen takia, kaikki tuntuu nyt kovin jouluiselta. Vesisateesta huolimatta. 

Levollista joulun jatkoa. Levätkää, nauttikaa ja kerätkää voimia. Vanha kiire on takana, seuraavat kiireet vielä edessä, joten nyt saa vain olla ja nauttia.

Tähän yksi oma lempijoululauluni. Sellainen harvemmin kuultu. Myös meidän Ineksen lemppari. Silläkin on lempijoululaulu - uskokaa pois :).

Adventtiaika

Adventtiaika on joulun odotuksen aikaa, mutta myös vuoden pimeintä aikaa. Itse odotan jouluakin enemmän talvipäivän seisausta ja pimeyden taittumista, mutta yritän nauttia myös tästä hämäryydestä. Nyt on lupa ottaa iisisti. Uudenvuodenlupaukset eivät vielä kolkuta omaatuontoa. Saa syödä suklaata ja nukkua jos nukuttaa.

Jouluisia juttuja ja kynttilöitä alkaa pikkuhiljaa ilmestyä nurkkiin, mutta täysi jouluvarustus saa vielä odottaa. Vähän voi jo kuunnella joululauluja, mutta vain vähän.

Tänään heräsin valkoiseen aamuun - ulos oli satanut parikymmentä senttiä uutta pehmoista lunta. Maailma oli valkoinen ja hiljainen. Hevosten kaviot eivät kopisseet kovaa jäätynyttä maata vasten, vaan  ne leikkivät lähes äänettömästi lumihangessa. Vähän lumitöitä ja päälle kaakaota kermavaahdolla ystävän kanssa.

Kissatkin haluavat olla nyt sisällä. Nämä omat täällä sohvalla nukkumassa, talon kissat satulahuoneessa.  Toinen lampaantaljalla, toinen satulan päällä :).

Minulle on tullut tavaksi mennä vielä illalla myöhään ulos. Käyn ihmettelemässä tähtiä, katsomassa, että hevosilla on kaikki hyvin ja sanomassa hyvät yöt noille satulahuonekissoille. Äsken hiippailin tuolla ulkona pimeässä ja lumessa pyjamahousut jalassa, annoin hevosille vähän heiniä yöpalaksi ja kävin paijaamassa kissat. Joulun läheisyys on tehnyt tehtävänsä ja olen ilmeisesti muuttumassa tontuksi - toivon tapaavani virkaveljeni jonain iltana tuolla kierroksellani :).

Yrittäkää nauttia enemmän kuin stressata. Ne parhaat asiat ovat lopultakin hyvin yksinkertaisia. Yhdet piparit tuoksuvat ihan yhtä hyvälle kuin ne kymmenen sorttia. Pöly ja likaiset ikkunat eivät näy kynttilän valossa. Olkaa yhdessä kotona, ei kauppakeskuksissa. Tehkää käsillä enemmän kuin ostatte valmiina. Kuunnelkaa joululauluja ja polttakaa kynttilöitä. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto - edes siellä omien seinien sisäpuolella. 

Levollista adventtiaikaa!