Adventtiaika on joulun odotuksen aikaa, mutta myös vuoden pimeintä aikaa. Itse odotan jouluakin enemmän talvipäivän seisausta ja pimeyden taittumista, mutta yritän nauttia myös tästä hämäryydestä. Nyt on lupa ottaa iisisti. Uudenvuodenlupaukset eivät vielä kolkuta omaatuontoa. Saa syödä suklaata ja nukkua jos nukuttaa.
Jouluisia juttuja ja kynttilöitä alkaa pikkuhiljaa ilmestyä nurkkiin, mutta täysi jouluvarustus saa vielä odottaa. Vähän voi jo kuunnella joululauluja, mutta vain vähän.
Tänään heräsin valkoiseen aamuun - ulos oli satanut parikymmentä senttiä uutta pehmoista lunta. Maailma oli valkoinen ja hiljainen. Hevosten kaviot eivät kopisseet kovaa jäätynyttä maata vasten, vaan ne leikkivät lähes äänettömästi lumihangessa. Vähän lumitöitä ja päälle kaakaota kermavaahdolla ystävän kanssa.
Kissatkin haluavat olla nyt sisällä. Nämä omat täällä sohvalla nukkumassa, talon kissat satulahuoneessa. Toinen lampaantaljalla, toinen satulan päällä :).
Minulle on tullut tavaksi mennä vielä illalla myöhään ulos. Käyn ihmettelemässä tähtiä, katsomassa, että hevosilla on kaikki hyvin ja sanomassa hyvät yöt noille satulahuonekissoille. Äsken hiippailin tuolla ulkona pimeässä ja lumessa pyjamahousut jalassa, annoin hevosille vähän heiniä yöpalaksi ja kävin paijaamassa kissat. Joulun läheisyys on tehnyt tehtävänsä ja olen ilmeisesti muuttumassa tontuksi - toivon tapaavani virkaveljeni jonain iltana tuolla kierroksellani :).
Yrittäkää nauttia enemmän kuin stressata. Ne parhaat asiat ovat lopultakin hyvin yksinkertaisia. Yhdet piparit tuoksuvat ihan yhtä hyvälle kuin ne kymmenen sorttia. Pöly ja likaiset ikkunat eivät näy kynttilän valossa. Olkaa yhdessä kotona, ei kauppakeskuksissa. Tehkää käsillä enemmän kuin ostatte valmiina. Kuunnelkaa joululauluja ja polttakaa kynttilöitä. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto - edes siellä omien seinien sisäpuolella.
Levollista adventtiaikaa!
Kiitos, taas kerran niin kauniisti kirjoitit :) Mietin välillä rakkauttani eläimiä kohtaan. Joskus poden huonoa omaatuntoa, kun liian vähän tulee vietettyä aikaa niiden kanssa ihan "kahden kesken". Tulee usein hoidettua vain se mikä on välttämätöntä ja rapsuttelut vaan unohtuvat. Tuo on juuri sitä oikeaa rakkautta, kun myöhään illalla käy vielä kurkistamassa eläinystäviään ja toivottamassa niille hyvää yötä, ihan kahden kesken :)
VastaaPoistaMinä en aio käydä ollenkaan jouluostoksilla. Meillä on sellainen joulu tulossa, että isommat lapset viettävät sitä toisten vanhempiensa luona. Uusperhe kun ollaan, niin joudutaan vuorottelemaan juhlapyhinä. Siispä ostan vanhemmalle pojalleni vain yhden lahjan, jonka tilaan netistä ja pikkuveljelle nappasin tänään ruokakaupasta vauvalelun, mikä jääköön minun osaltani ainoaksi lahjaksi. Hän on niin pieni vielä, ettei ymmärrä kaivata suuria määriä paketteja. Isännän kanssa emme oikein harrasta lahjoja. Ihanan vapauttava tunne! Stressistä ei tunnu olevan tietoakaan. Ainut mikä ärsyttää on se, kun kaupat ovat ahdettu niin täyteen tavaraa, ettei vaunuilla tahdo päästä kulkemaan.
Yritin vastata jo eilen, mutta ei taaskaan onnistunut… Kyllä se on niin, että eläinten luottamus velvoittaa - kun ne kerran on "kesyttänyt", niin siinä sitä sitten ollaan…oli ne omia tai ei. Mutta kyllä mullakin on uasein huono omatunto, kun en ehdi kuin sen välttämättömän. Erityisesti nuo hevoset jää liian vähälle. Perushoito toimii, mutta kaikki ylimääräinen tahtoo jäädä.
PoistaOnnea siitä, että ei tarvitse käydä jouluostoksilla - ei minunkaan. Paitsi ehkä vähän :).
Teillä on niin kovin kaunista, paras sana varmasti tuota kuvaamaan on "koselig". Olen käynyt aivan luvattoman vähän lukemassa blogeja viime aikoina, äitiyslomalla kun on muka niin kovin kiire. Ihanaa kun pistäydyit tänään blogini puolella niin tuli käytyä taas täällä. Vaikka en uuden vuoden lupauksia yleensä teekkään, lupaan ja haluan käväistä täällä useamminkin! :)
VastaaPoistaKiitos :). Ei täällä kovin usein edes kannata käydä, koska olen ollut viime aikoina niin kovin laiska kirjoittamaan... Eikä aina jaksa myöskään lukea blogeja, muu vie mennessään. Niin se vain on ja saakin olla :). Mutta itsekin voisin tehdä uuden vuoden lupauksen, että ainakin yritän bloggailla vähän useammin… ja jos vielä pääsisin kunnolla siihen instagarmiin sisälle :).
Poista