Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Terveisiä maailman onnellisimmasta maasta!

Tästä lähes kotikulmilta, eteläinen Valdres
Lærdal
Jotunheimen
Jotunheimen
Sør-Aurdal, Valdres
Åndalsnes (muistaakseni)
Sør-Aurdal, Valdres (tästä ihan kotikulmilta)
Sør-Aurdal, Valdres
Lærdal
Lærdal
Jotunheimen
Øye stavkirke
Borgund stavkirke


Nor-Aurdal, täällä se viimeinenkin leposija on usein aika hienoissa maisemissa

Terveisiä vaan täältä maailman onnellisimmasta maasta! Eilen julkaistussa YK:n raportissa maailman onnellisimmaksi maaksi julistettiin Norja (Ylen juttu). Tämän kultamitalin kunniaksi päätin jakaa tällaisen pienen kuvakimaran menneiltä reissuiltani. 

Valitsin kuvia, jotka ovat mielestäni Norjaa tyypillisimmillään, mutta tämä on siis sitä minun Norjaani. Tyypillinen Norja kun on aika suhteellinen käsite. 

Ylen nettisivuilla oli aiheeseen liittyen myös haastateltu kolmea norjalaista ja yhtä norjassa asuvaa suomalaista. Siellä yksi syy onnellisuuteen nousi selvästi ylimmäksi, eli rento ja iloinen elämänasenne. 

Tässä olen ihan samaa mieltä. Norjalaiset suhtautuvat moneen asiaan tosi rennosti, niin työelämässä kuin muutenkin. Ei se ole niin justiinsa. Tämä näkyy oikeastaan ihan kaikessa. Asiat on usein vähän sinne päin ja se riittää. Pääasia, että kaikilla on mukavaa. 

Kun Norjasta puhutaan, pitää puhua tietenkin myös öljystä ja rikkaudesta. Norjan yleisradion NRK:n  aiheeseen liittyvässä jutussa oli mielenkiintoisesti korostettu yhtä seikkaa: norjalaiset ovat onnellisia öljystä huolimatta, ei sen takia. Norjalaiset ovat tässä melkein puolustuskannalla, koska niin moni hyvä asia laitetaan öljyn ja rikkauden piikkiin. Helppohan teidän on kun on se öljy. 

Taloudellinen turvallisuus ja vauraus lisää toki onnellisuutta tiettyyn pisteeseen asti, mutta rikkauden ja onnellisuuden väliin ei voi laittaa yhtäläisyysmerkkiä. Enkä usko, että norjalaistenkaan onnellisuus kumpuaa valtion rikkaudesta, vaan sen syyt ovat syvemmällä. 

Meillä kaikilla pohjoismaalaisilla on moni asia lähtökohtaisesti tosi hyvin, ainakin noin maailman mittakaavassa. Jos ei aina ollakaan niin onnellisia, niin onnekkaita ja etuoikeutettuja ollaan kyllä. 

Mutta miksi juuri Norjassa ollaan sitten niin kamalan onnellisia? Vai ollaanko täällä onnellisia? 

Jos minulta kysytään, niin norjalaisten onnellisuuden kovin ydin löytyy kolmesta seikasta: rennosta elämänasenteesta, vahvasta yhteisöllisyydestä, ja sitten tietenkin tästä upeasta luonnosta.  Ne tekevät Norjasta Norjan ja norjalaisista norjalaisia.

Ja kun nuo kolme asiaa usein vielä yhdistetään onnistuneesti, niin lopputulos ei voi olla kuin hyvä. 

Toki tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa, mutta siitä ei puhuta tänään.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kevään rajamailla




Täällä eletään vielä kovin talvisissa maisemissa, mutta valo lupailee jo kevättä - ehdottomasti. Myös jokeamme peittänyt jää on antamassa periksi. Olen aina pitänyt itseäni enemmän syksyihmisenä, mutta vuosi vuodelta kevät on tullut tärkeämmäksi. Jokainen keväinen viserrys saa sydämen sykähtämään.

Ystävä tuli Suomesta ja toi tullessaan tuliaisia. Eilisen sunnuntain elin siten pelkästään ruisleivällä ja karjalanpiirakoilla - jos nimittäin jotain Suomesta kaipaan (ihmisten lisäksi), niin juuri näitä kahta.  Siinä sivussa "nautin" kyllä vielä valkosipulia, inkivääriä, c-vitamiiniä ja sinkkiä - flunssa kun meinasi tulla päälle oikein kunnolla. Mutta nyt olo on taas ihan ok, kiitos tuon lääkityksen. Itse uskon eniten valkosipulin voimaan - se on pelastanut minut niin monta kertaa.

Tuo ylin kuva on työpaikaltani - voiko Norjalaisempaa työpaikkaa olla :). Tuossa ollaan jo tänäkin keväänä aika monta kertaa istuttu "tulilla" ja paisteltu makkaraa. Siinä tulee vähän niin kuin mökkiloma ja työpäivä samassa paketissa. Olen onnekas!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kuinka selviytyä energiavarkaasta?




Oletko joskus viettänyt aikaa tuttavasi kanssa, ja ihmettelet miksi olet taas niin uupunut, vaikka periaatteessa oli ihan mukavaa? Tai kun olet puhunut tietyn ystävän kanssa, tunnet olosi aina tyhjäksi jälkeen päin? 

Olet saattanut kohdata energiavarkaan: ihmisen, joka imee energiasi tyhjiin pelkällä läsnäolollaan.  Käyttäytyminen ei ole välttämättä erityisen haastavaa, tietoista tai tahallista, eikä ihminen useinkaan itse tiedosta olevansa energiavaras. Kyseessä voi olla asiakas, työkaveri, läheinen tai vaikka ystävä. Joskus kyse voi olla tuon henkilön ohimenevästä elämäntilanteesta tai kriisistä, mutta joskus ongelmat voivat olla syvemmällä.

Jos olet empaattinen henkilö, joka mielellään auttaa muita ja jolla on vaikeuksia asettaa selviä rajoja, olet erityisen altis uuvuttamaan itsesi. Voit lukea aiheesta hyvän jutun vaikka täältä.


Teen itse töitä tosi pahasti rikkoutuneiden nuorten aikuisten kanssa. Moni on joutunut käymään läpi asioita, joita on mahdoton edes kuvitella, ja silti he yrittävät selvitä ja jaksavat yrittää elämässään eteenpäin. Kivoja nuoria ihmisiä.

Mutta joskus käy niin, että vaikka mitään erityistä ei tapahtuisikaan, työ imee niin paljon energiaa, että työpäivän päättyessä sitä tuntee itsensä totaalisen tyhjiin puristetuksi. Siis enemmän kuin väsyneeksi, täysin tyhjäksi. Eilen olin niin loppu, että olisin voinut vain itkeä silkasta väsymyksestä - jos olisin jaksanut. Onneksi kaikki työpäivät eivät ole samanlaisia.

Haluan tässä kuitenkin korostaa, että psyykkisesti sairas ihminen ei ole automaattisesti energiavaras, vaan tämä liittyy usein vaikeisiin persoonallisuushäiriöihin.



Kuinka sitten toimia, jos lähipiirissä on ihminen, joka tuntuu vain vievän energiaa.

Ennaltaehkäise:

° Yritä ottaa asia puheeksi, jos vain mahdollista. On ihan mahdollista, että tuo toinen ei ole tajunnut tilannetta. Meillä kaikilla on taipumusta itsekeskeisyyteen ja itsekkyyteen.

° Aseta selkeät rajat. Aina ei tarvitse olla tavattavissa. Aina ei tarvitse edes vastata puhelimeen.

° Ota etäisyyttä. Jos jonkun henkilön tapaaminen poikkeuksetta väsyttää ja uuvuttaa enemmän kuin piristää, niin vähennä yhteydenpitoa.

° Joskus voi olla tarpeen katkaista välit kokonaan.


Jos joku on kuitenkin päässyt imemään energiasi tyhjiin, niin oman energiatasonsa voi palauttaa monella tavalla. Keinot voivat olla tosi yksilöllisiä, mutta asialle kannattaa tehdä jotain, ettei tilannne pääse kumuloitumaan. Jos vain luovuttaa energiaansa, eikä yritä palauttaa sitä millään tavalla, niin siitä seuraa väistämättä uupuminen tai masentuminen.

Oman kokemukseni mukaan puhuminen ei näissä tilanteissa ole useinkaan se paras vaihtoehto, vaan saattaa vain viedä loputkin energiat.

Omat selviytymiskeinoni top 5 ovat seuraavat:

° Luonto. Lähden ulos kävelylle, mielellään metsään ja annan metsän hoitaa. Hengitän mielikuvissani metsän parantavaa energiaa.

° Eläimet. Menen hevosten luo ja hengitän niiden kanssa samaan tahtiin. Kuuntelen kun ne rouskuttavat heinää. Koirat ja kissat on ihan yhtä hyviä terapeutteja ja ne hakeutuvat lähelle, jos huomaavat sinun tarvitsevan sitä. Eläinten terapeuttinen vaikutus on todettu nykyään myös tieteellisesti.

° Suihku. Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta joskus kannattaa mennä suihkuun ja antaa huonojen energioiden valua veden mukana viemäriin. Samalla voi kuvitella, että saa veden mukana uutta energiaa tilalle. Voi kuvitella olevansa vaikka sinisessä energiasuihkussa. Tällaiset mielikuvaharjoitukset ovat yllättävän tehokkaita ja niitä kannattaa kokeilla, vaikka ei energioihin uskoisikaan.

° Eteeriset öljyt. Laitan tuoksulamppuun eteeristä öljyä. Omia lempituoksuja ovat mm. laventeli, frankinsensi, jasmiini, patsuli ja rosmariini, mutta näissä kannattaa noudattaa omaa intuitiotaan. Tuoksut ovat tehokkaita mielialan kohottajia! Tietoa öljyistä löydät vaikka Frantsilan sivuilta. Öljyjä ja lamppuja voi ostaa esim. luontaistuotekaupasta, mutta käytä aina aitoja eteerisiä öljyjä - ei synteettisiä!

° Musiikki. Jos olen totaalisen puhki, laitan usein jonkin meditaatiomusiikin soimaan ja suljen hetkeksi silmäni.

Viime aikoina olen itse kuunnellut näitä:





Ja kuvissa ei suinkaan energiavarkaita, vaan kolme niistä parhaista terapeuteista, eli Ines, Lille Venn ja Juni :).

lauantai 28. tammikuuta 2017

Vuorilla vai laaksossa?





Ainakin tällä meidän seudulla ihmiset jakautuvat aika tiukasti kahteen kastiin: niihin, jotka haluavat asua korkealla vuoristossa ja niihin, jotka haluavat asua laaksossa. Itsehän asun alhaalla laaksossa, mutta työpaikkani on naapurikylässä noin 800 metrin korkeudessa. Kilometreissä välimatkaa on linnuntietä viitisen kilometriä, mutkien kanssa vähän enemmän. 

Täällä käydään jatkuvaa kissanhännänvetoa siitä, kumpi kylä on parempi paikka asua, ja työpaikallani kohotellaan vähän kulmia sille, että asun ja haluan asua alhaalla laaksossa. Miksi ihmeessä en muuta tuonne ylös, jossa aurinko paistaa läpi talven? On siinä vähän tottakin. Täällä alhaalla elellään osa talvesta "vuoristokaamoksessa", jolloin aurinko ei jaksa nousta laaksoa reunustavien vuorten yläpuolelle.

Tähän laakson päälle saattaa asettua myös eräänlainen pilvikansi, jolloin täällä eletään sumupilvien keskellä, kun tuolla ylhäällä paistatellaan auringossa. Tai pakkanen saattaa jämähtää tänne laakson pohjalle ja lämpötila voi olla kymmenen astetta matalampi kuin säätiedotuksessa lupaillaan. Eilen oli sellainen päivä. Tällä pilvet roikkuivat alhaalla, mutta työpaikallani paistateltiin auringossa - aurinko oli jo korkealla taivaalla ja lämmitti mukavasti poskia. 

Mutta sitten. Kun ajoin töistä kotiin tuon sumupilven läpi tänne laaksoon, jossa sumu oli jäätynyt puiden oksille värjäten puut sadan eri harmaan ja valkoisen sävyllä, huokaisin taas syvään. Maiseman kauneus oli suorastaan mykistävää. Minä olen laakson asukas, ja ajoittaisesta epämukavuudesta huolimatta täällä on hyvä asua, turvallisesti vuorten sylissä. Se on vain sellainen tunne, jota on vaikea edes järkevästi perustella. Välillä on hienoa päästä tuonne korkealle ja saada vähän perspektiiviä, mutta tänne on aina hyvä palata. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.

Sitä paitsi täällä alhaalla on noin kaksi viikkoa pidempi kesä ja kasvukausi :).



tiistai 20. joulukuuta 2016

Viisivuotiskatsaus



Siitä alkaa olla nyt viisi vuotta, kun muutin Norjaan. Päätös tapahtui nopealla aikataululla ja hyvin impulsiivisesti, eikä mulla ollut paljonkaan kokemusta Norjasta, norjalaisista tai mistään muustakaan norjaan liittyvästä. Oikein hävettää, kun sitä nyt ajattelee. Faktahan nimittäin on, että Etelä-Suomesta katsoen Norja on aika kaukana ja monelle myös aika vieras. Pohjoisessa tilanne on vähän eri yhteisen rajan ansiosta. Mutta vaikka Norja oli jäänyt vieraaksi, niin ennakkokäsityksiä minulla toki oli. Tässä vähän yhteenvetoa hyvin subjektiivisesti. Saa kommentoida ja korjata käsityksiäni, jos tarvetta.

Norjan kieli:

Ennakkokäsitys: Olin vakaassa käsityksessä, että norja on hassusti puhuttua ruotsia ja ruotsin pohjalta norjaa on helppo oppia. 

Nykyinen käsitys: No ei ole. Norja on ihan oma kielensä, tai oikeastaan kaksi kieltä, nynorsk ja bokmål, ja noin miljoona toinen toistaan kummallisempaa murretta - joka laaksossa omansa. Bokmål on oikeastaan enemmänkin  hassusti puhuttua tanskaa, koska se pohjautuu tanskan kieleen, ja nynorsk taas sekoitus muinaisia skandinaavisia murteita. Ruotsin ja norjan kielet ovat toki aika lähellä toisiaan ja ruotsin kielen taidosta oli alussa paljonkin apua, mutta se on osoittautunut myös kummalliseksi esteeksi oppia norjaa. Siitä on uskomattoman vaikeaa päästä irti ja olen itse päätynyt sellaiseen sekakieleen, etten edes aina tiedä puhunko norjaa vai ruotsia. Vielä viiden vuoden jälkeen joitain murteita on on tosi vaikeaa ymmärtää, ja varsinkin nopeassa keskustelussa putoan edelleen helposti kärryiltä.

Norjalaiset:

Ennakkokäsitys: Norjalaiset ovat tosi kivoja, sosiaalisia, avoimia ja norjalaisiin on helppo tutustua. Sellaisia iloisia Holmenkollen-norjalaisia.

Nykyinen käsitys: Kyllä ja ei. Norjassa, ihan niin kuin Suomessakin, kansanluonne vaihtelee alueittain, ainakin noin keskimäärin. Noin karkeasti voisi kai sanoa, että rannikolla ja Oslossa ihmiset ovat avoimempia ja puheliaampia, ja täällä sisämaassa pidättyväisempiä. Alue jolla asun, eli Valdres, on kuuluisa siitä, että ihmiset ovat pidättyväisiä, sisäänpäinlämpiäviä ja ulkopuolisen on vaikea päästä sisään yhteisöön. Tällä alueella ihmiset ovat huomattavasti lähempänä umpimielisiä ja hiljaisia suomalaisia, kuin sitä omaa ennakkokäsitystäni norjalaisista. Ne puheliaat ja vilkkaat norjalaiset ovat lähes poikkeuksetta muuttaneet tänne muualta, ja olen ymmärtänyt, että varsinkin muualta tulleille norjalaisille tänne sopeutuminen on ollut vaikeaa. Suomalaiselle tämä on toisaalta ihan kotoisaa...

Mutta myös täkäläiset ovat suomalaisiin verrattuna huomattavasti yhteisöllisempiä, kannustavampia ja positiivisempia. Itse olen usein tullut tuskallisen tietoiseksi omasta suomalaisesta suorapuheisuudestani, lyhytsanaisuudestani ja kehumisen vaikeudesta.

Toisaalta sitten se, että aina yritetään olla kovin positiivisia kasvokkain, eikä epäkohdista puhuta suoraan, kostautuu takanapäin puhumisena ja riitelynä, vaikkapa lehtien palstoilla. Olenkin ajatellut perua paikallislehden tilaamisen, koska se on täynnä riitelyä.

Mutta kaiken kaikkiaan ja keskimäärin norjalaiset, ja myös täkäläiset, ovat kyllä kivoja ja sosiaalisia, ja kun sinut on hyväksytty joukkoon, saat kyllä apua ja tukea, jos vain tarvitset.


Urheilu ja ulkoilu:

Ennakkokäsitys: Norjalaiset ovat urheiluhulluja ja luontoihmisiä.

Nykyinen käsitys: Kyllä. Vielä enemmän kuin olin ajatellut. Varsinkin murtomaahiihdolla on täällä ihan erityinen asema. Varmaan lähes jokainen hiihtää, ja Oslon keskustassakin saattaa törmätä ihmisiin sukset kainalossa. Suomalainen sisu on ehkä sitä, että hiihdetään yksin ja räkä poskella ja sellaisella perkele-energialla, mutta norjalaiset hiihtävät porukassa ja iloisesti, ja laduille mahtuvat niin lapset kuin koiratkin, eikä sauvoilla kauheasti lyödä muita ( niin kuin Suomessa saattaa tapahtua). Stereotypia norjalaisvillapaidassa tai punaisessa anorakissa ulkoilevasta punaposkisesta norjalaisesta on edelleen ihan pätevä.

Toisaalta täällä on paljon myös melkoista ekstreme-asennetta, jossa suomalainen sisu joutuu vähän  uuteen valoon. Monet ovat rautaisessa kunnossa ja tekevät sellaisia hiihto- ja kiipeilyreissuja tuonne tunturiin, että ei voi kuin suu auki ihmetellä ja ihailla. Sää on harvoin esteenä. Ja jos ei ekstremeä, niin sitten mennään ihan vaan lähimetsään ja laitetaan nuotio pystyyn. Lapsia kuljetetaan mukana pienestä pitäen.

Urheilu on myös jonkinlainen tabu ja urheilutähdet puolijumalia. Anteeksi annetaan niin rattijuopumukset kuin doping, tai tuota vimeiseksi mainittua ei tarvitse antaa anteeksi, koska sitä ei täällä käytetä ;). Näin ulkomaalaisena ja varsinkin suomalaisena kannattaa aiheesta olla ihan hiljaa.


Hintataso ja palkat:

Ennakkokäsitys: Norjassa on kallista, mutta myös tosi hyvät palkat.

Nykyinen käsitys: Kyllä ja ei tässäkin.  Suomeen verrattuna jotkin asiat ovat norjassa kalliimpia, mutta ei suinkaan kaikki. Vaatteet ovat aika samoissa hinnoissa, kodintekniikka usein halvempaa, asumisen hintataso riippuu alueesta ja vaikkapa eläinlääkärikäynnit ovat halvempia kuin Suomessa. Ruoka on vähän kalliimpaa, mutta ei siinäkään mitään hirvittäviä eroja ole. Ravintolassa syönti ja juominen sekä tupakointi on kalliimpaa kuin Suomessa. Mutta suomalaisvieraani ovat poikkeuksetta hämmästelleet sitä, että ei täällä olekaan niin kallista kuin Suomessa kuvitellaan.

Palkat on paremmat kuin Suomessa, mutta eivät mitenkään pilvissä ja verotus on kova. Yleinen käsitys varmaan kuitenkin on, että elintaso on täällä korkeampi kuin Suomessa. Riippuu tosin vähän siitä, missä päin maata asuu ja millä alalla sattuu työskentelemään.


Öljyrahat:

Ennakkokäsitys: Norja on rikas maa ja öljyrahat näkyy kaikkialla.

Nykyinen käsitys: No ei kyllä näy, öljyrahat makaa rahastoissa. Tiet ovat usein kurjassa kunnossa ja niitä rahoitetaan usein autoilijoilta kerättävillä tietulleilla.  Norjassa myös on paljon tosi köyhiä kuntia (kuten tämä meidän kuntamme). Just oli lehdessä, että monissa kunnissa opettajat ostavat omilla rahoillaan välineitä kouluun!!! Kun kävin paikallisessa koulussa, hämmästyin sen surkeaa  kuntoa. Pulpetit ja tuolit oli risoja, roskiksina rikkinäisiä ämpäreitä ja muuta vastaavaa. Tässä nykyisessä työpaikkassanikin on nollabudjetti, eli jos haluan tehdä jotain erityistä näiden asukkaiden kanssa (vaikka leipoa), pitää rahat kerjätä näiltä rutiköyhiltä mielenterveyskuntoutujilta tai sponsata itse... Tosin tässä on varmaan eroja kunnittain, ja asiaan vaikuttaa sekin, että norjalaiset ovat vähän suurpiirteisempiä - ei se ole niin justiinsa. 

Terveydenhuoltokin on usein vähän niin ja näin, ja esim. syöpähoidot saattavat viivästyä kuukausitolkulla.


Luonto:

Ennakkokäsitys: Norjassa on hieno luonto

Nykyinen käsitys: KYLLÄ ja vielä paljon hienompi kuin koskaan osasin kuvitella. Enkä ole edes nähnyt niitä hienoimpia paikkoja. Paikallisten mielessä täällä kotikylässäni ei ole mitenkään erityistä, mutta itselläni henki edelleen salpautuu ihastuksesta lähes päivittäin. Norja on upea maa, ja norjalainen luonto on se suurin yksittäinen syy, miksi täällä haluan asua. Tänne kannattaa todellakin matkustaa!

Yllätys tosin on myös se, että luonnonsuojelu on lapsen kengissä. Petoviha rehottaa ja norjassa on paljon ihmisiä, jotka olisivat valmiita ottamaan hengiltä kaikki pedot, ne kun eivät kuulu samaan luontoon vapaana laiduntavien lampaiden kanssa. Keväisin luontoon päästetään lähes 2 miljoonaa lammasta, joista noin 120 000 jää palaamatta, johtuen siitä, että niiden liikkeitä tai hyvinvointia ei useinkaan valvota millään tavalla. Petojen osuus tässä hävikissä on hyvin pieni, mutta siitä moni ei puhu mitään.

Valaanpyynnin puolustajiakin löytyy edelleen, vaikka valassafarit ovat nykyään paljon suurempi ja parempi bisnes kuin valaanpyynti. 


Summa summarum:

Monta juttua jäi mainitsematta, mutta Norja on osoittautunut monessa mielessä aika erilaiseksi maaksi, kuin mitä olin etukäteen ajatellut tai kuvitellut. Siitä huolimatta tänne sopeutuminen on käynyt tosi helposti. Mitään sellaista kulttuurishokkia ei ole koskaan tullut, vaikka ne alun ruusunpunaiset lasit ovatkin pudonneet (jos sellaisia nyt olikaan) - Norja on monessa mielessä niin samanlainen kuin Suomi. Ehkä itseäni on auttanut se, että en alun perinkään lähtenyt hirveästi vertailemaan näitä kahta maata. Suomi on Suomi ja Norja on Norja - molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Toistaiseksi ei ole tullut kertaakaan mieleen, että muuttaisin takaisin Suomeen, mutta toisaalta sekin on ihan mahdollista. Joskus kielen kanssa tuskaillessa on käynyt mielessä, että pitäisikin ehkä muuttaa Ruotsiin, kun ruotsin kieli tuntuu sujuvan niin paljon paremmin. Ja joskus oikein kurjalla kelillä on käynyt mielessä, että olisko voinut muuttaa johonkin toisenlaiseen ilmastoon samantien...


TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Tänä iltana







Hullu viikko alkaa olla lopuillaan. Tässä tosin kävi niin onnekkaasti, että tämänpäiväinen työvuoro peruuntui - en tiedä, olisinko jaksanut. Ainakaan kunnolla.

Koirat ja hevoset pakottivat vielä ukkoskuuron jälkeen liikkeelle, ja onneksi pakottivat. Ulkona oli niin käsittämättömän hienoa. Ilman noita eläinystäviä olisin saattanut jäädä sohvalle makailemaan, ja jäänyt paitsi kaikkea tuota kauneutta ja sateen kostuttamaa ilmaa. 

Hetkittäin sitä aina turtuu näihin maisemiin, mutta sitten tulee tällaisia iltoja. Ei sille tunteelle löydy edes sanoja. 

Kaukana kavala maailma.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Järki kaukana








Tää on nyt jo vähän vanha juttu, mutta ihan pakko kertoa tästä työpäivän "virkistysreissusta". Tästä on kohta kolme viikkoa, mutta oli sen verran nöyryyttävää, että ei ihan heti pystynyt kirjottamaan. Tosin ei tää nettikään silloin toiminut. Tehtiin asiakkaiden kanssa retki yhdelle lähihuipulle reiluun tuhanteen metriin. 

Alkuhan meni ihan hienosti. Käveltiin hiekkatietä pitkin sellaiset nelisen kilometriä ja olin tyytyväinen, että en ollut laittanut raskaita vaelluskenkiä jalkaan. Sitten lähdettiin nousemaan vähän tiukemmin. Meinasi vähän happi loppua ja jalat mennä maitohapoille, mutta se kuuluu näissä reissuissa toki asiaan. Ylhäällä oli huimat maisemat, kipakka tuuli ja pirun kylmä. Opin taas kerran, että pipo ja hanskat mukaan reppuun, jos mennään yli tuhanteen metriin. Kesälläkin. 

Mutta sitten. Nämä norjalaiset. Päätettiin tulla alas toista, lyhyempää reittiä. Katsottiin karttaa. Huomattiin, että tuolta toiseltakin puolelta tulee alas kaksi polkua, toinen kaartaa oikealta ja toinen vasemmalta. Mutta miksi ihmeessä kiertämään, mennään suoraan alas, kyllä tästä pääsee. Oikastaan vähän.

Järkevänä suomalaisena yritin sanoa, että polut kulkevat siellä, missä kulkevat, yleensä hyvästä syystä. Niin nytkin. Mutta olin vähemmistönä ja oli pakko tyytyä enemmistön päätökseen. Ja sitten lähdettiin suoraan alas.

Voi jumankekka mikä reissu! Onneksi ja ihme kyllä kenellekään ei sattunut mitään. Jos olisi sattunut vaikka nilkka vähän muljahtamaan, niin en ihan ymmärrä, miten se joku olisi saatu sieltä alas. Tai miten kukaan olisi meitä sieltä löytänyt. Tultiin hirveässä ryteikössä pyllymäkeä kun oli niin jyrkkää. Välillä päädyttiin jyrkänteen reunalle keikkumaan.

Tuntia ennen päämäärää alkoi sataa kunnolla ja maasto muuttui vielä liukkaaksi. Olin niin puhki, että meinasi alkaa itkettää ihan pelkästä uupumuksesta. Jupisin itsekseni ja toistelin, että tästä on kyllä fjellvett (mountain code, tunturijärki) kaukana. Ja olikin. 

Päästiin kuitenkin ehjänä takaisin. Reissu kesti reilut seitsemän tuntia, siitä korkeintaan yhteensä tunti taukoa. "Oli vähän väärä reittivalinta lopussa" totesi norjalaiset. No niin oli. 

Joskus on hienoa ponnistella ja ylittää itsensä oikein kunnolla, mutta typeryys ja turha riskien ottaminen on sitten eri juttu.

Ja jos joku miettii, että mikä ihmeen fjellvett, niin "fjellvettreglerne" on tuntureissa liikkuvia varten laaditut yleispätevät säännöt, joilla turhat riskit on vältettävissä. Tuolla rinteillä ja korkeuksissa kun saattaa olla ihan oikeasti vaarallista. Erityisesti tietenkin talvella, mutta myös kesällä. Kyllä sinne joka vuosi useamman elämä päättyy, ja aika monta haetaan helikopterilla alas, kun ei enää omin avuin pääse tai osaa. Meidän reissulla ei noista säännöistä tainnut toteutua yksikään - ihan tuurilla tultiin.

No sitten kun ei enää itkettänyt (salaa), niin sitten nauratti. Ja väsytti. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Terapiaa







Hevoset, toistaiseksi vain nämä kaksi, ovat palanneet viime kesältä tuttuun lomapaikkaansa. Toiveissa on, että kaksi vanhaa tuttua sieltä edellisestä paikasta vielä liittyy seuraan, niin olisi lauma taas ainakin osittain kasassa. Mullekin tarjottiin taas mahdollisuutta viettää tuolla kesäpäiviä hevospaimenena, ja vaikka en nyt ihan viitsi (uskalla) muuttaa sinne asumaan, niin ilokseni sinne kuitenkin ajelen kuuntelemaan hiljaisuutta ja seurustelemaan hevosten kanssa.

Voin vakuuttaa, että tuonne jää kaikki ahdistukset, alakulot, levottomuudet, eksistentiaaliset kriisit, hermostuneisuudet ja kaikki sellainen turha, millä me ihmiset nyt itseämme aina kiusaamme. Hengitys tasaantuu, mieli rauhoittuu ja elämä tuntuu taas hyvältä. 

Ihan parhaita terpautteja nämä. Hevoset, metsä, hiljaisuus ja tyyni järven pinta.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt









Tuo elämääni yllättäen ilmestynyt torppa on keskellä metsää. Hirvien, peurojen ja susien mailla. Siellä on entisiä metsälaitumia, joissa kullerot kukkivat kultaisina. Mustikkamaita ja lakkasoita. Vanhoja puita, jotka ovat saaneet vanheta arvokkaasti ja kuolla yhtä arvokkaasti luonnollisen kuoleman. Se on niin kaukana valtaväylistä, että siellä voi vielä kokea täydellisen hiljaisuuden.

Kävelin aikoinaan italialaisvieraan kanssa suomalaismetsässä, ja hänelle oli täysin käsittämätön ajatus, että voi kävellä kolme tuntia luonnossa tapaamatta ketään. Hän ei myöskään kyllästynyt kuuntelemaan erämaajärven hiljaisuutta vaan nojaili tuntitolkulla mökin verannan kaiteeseen tuijottaen tyyntä järven pintaa.

Meille pohjoismaalaisille metsä on niin tuttu, että emme aina ymmärrä sen ainutlaatuisuutta ja hienoutta. Eve Friolandiasta kirjoitti tästä samasta aiheesta, ja kehoitti viemään ulkomaalaiset turistit Sibeliusmonumentin sijasta metsään. En voi olla enempää samaa mieltä. Ja jos ei ole ulkomaalaisia vieraita, niin viekää edes itsenne.

Ja tässä taas ne faktat:

  • 10 minuuttia metsässä: verenpaineesi alkaa laskemaan ja pulssisi tasoittumaan.
  • 20 minuuttia metsässä: tunnet kuinka mielialasi kohoaa.
  • 1 tunti metsässä: tarkkaavaisuutesi paranee.
  • 2 tuntia metsässä: elimistösi puolustuskyky paranee.
  • Retki metsään myös rauhoittaa, rentouttaa, vähentää stressihormonin eritystä ja parantaa keskittymiskykyä.
  • 60% ympäristöstäsi pitäisi olla metsää, jotta voisit hyvin.
  • 300 metriä on pisin kävelymatka, joka hyvässä asuinympäristössä on lähimpään metsään tai puistoon.
  • 4% suomalaisista määrittelee itsensä kaupunki-ihmisiksi.
  • Metsän myönteiset terveysvaikutukset alkavat näkymään kaupunki-ihmisessä kun metsässä vietetään vähintään 5 tuntia kuukaudessa.
  • Yhtenäisen, pääasiassa luonnon ääniä sisältävän luonnonmetsän terveysvaikutukset ovat parempia kuin rakennetun viheralueen tai puiston.
  • Metsäreissun hoitava vaikutus vähenee jos retkestä tulee väkisin suorittamista rennon samoilun sijaan.
  • Mitä useammin metsässä käyt ja mitä pitempään siellä viihdyt, sitä paremmin voit!


Lähteet: Forest & medicine -tutkimus ja Metsäntutkimuslaitos.