Lauantaiaamun tunnelmakuvia ja muuta sekalaista :)

Tuo edellinen postaukseni, jonka piti siis olla täysin välikommetti, taisi olla oman blogini historian luetuin juttu! Päivittäisen kävijäennätyksenkin se rikkoi :D. Oliko se aihe, joka houkutteli lukijat paikalle vai mikä? Ja jos aihe, niin houkutteleeko enemmän sana "kevät" vai "siivous"? Aika mielenkiintoista… 

Kun nyt blogi on siivottu ja raikastettu, ajattelin tehdä saman myös kodilleni. Vähän on vielä kesken, mutta olen päässyt hyvään alkuun kuitenkin. Ystäväni on joskus todennut, että jos et voi peittää jotain, niin korosta sitä. Pätee ainakin sisustukseen. Ja kun tuolla ulkona lumisade jatkuu ja kaikki on valkoista, päätin minäkin vaihtaa valkoiset kesäverhot. Otetaan nyt sitten valkoisesta kaikki irti :).  Nyt on kovin raikasta ja valoisaa…

Joudun käyttämään ruokapöytää toimistonani, koska se on toistaiseksi ainoa paikka, jossa nettiyhteys toimii kunnolla. Yleensä pöytä ei ole "ihan" noin siisti. Siinä on paperipinojen lisäksi yleensä myös kaksi ragdollia. Meillähän kissat ei siis makaile ruokapöydällä, mutta toimiston pöydällä saa makailla :). Suunnitelmissa on tehdä toisesta makuuhuoneesta työhuone ja yläkertaan sitten vierasmajoitus. Täällä on hyvin tilaa kun vain saisi tän organisoitua jotenkin järkevästi.

Kynttilät palaa edelleen - tulee sitten pienhiukkasia tai ei… menee muuten liian valkoiseksi.

Vakiaamiainen jo monta vuotta: Earl Gray-teetä, kanamuna, tomaattia ja ruisleivän puutteessa luomusiemennäkkäriä. Käytiin tuossa joku aika sitten keskustelua puuroaamiaisista tuolla Viimeistä paistoa- blogissa. Tykkään kaurapuurosta tosi paljon, mutta ei toimi minulla aamulla. Jos syön puuroaamiaisen, joudun syömään toisen aamiaisen tunnin kuluttua. Lounaaksi ja joskus jopa päivälliseksi kaurapuuro menee oikein hyvin. Mitäs te syötte aamiaiseksi?

Arabian Ruska on astiasto, jota voi saada täältä kirppareilta ihan pilkkahintaan, niin kuin muutakin arabiaa. Nämä olen ostanut suomalaiselta kirpputorilta huomattavasti suolaisempaan hintaan, mutta edullisesti kuitenkin. Ruska on ihan lempiastiastoni tällä hetkellä.

Mrs Parker pelargonit on edelleen hengissä ja voivat niin hyvin, kuin talven jäljiltä yleensä voidaan. Koskee varmaan meitä kaikkia… uutta kasvua on kuitenkin jo havaittavissa...

Kevään appelsiinit ovat saapuneet ja niitä pitää nyt syödä. Myös parikat maistuu. Ja omenat. Keho huutaa selvästi lisää vitamiineja ja hivenaineita. ja aistit huutaa näitä värejä.

Että tällainen lauantaiaamu. Nyt menee jo kahvia. Yksi omituinen rutiinini on se, että aamulla ensimmäiseksi pitää saada ehdottomasti teetä, ja sitten tunnin kuluttua kahvia… Mutta hups heijaa, nyt kevätsiivousta jatkamaan :).

Mukavaa viikonloppua!

Taas vähän kevätsiivousta...

Yllätys, yllätys! Taas on kaikki muuttunut. Kun siinä edellisessä mallissa ei vain joku toiminut… en tiedä toimiiko tässäkään, mutta mennään tällä nyt vähän aikaa :). Koittakaa kestää kyydissä. Jos jutut välillä toistaakin itseään, niin voitte aina jännittää, että miltähän siellä tänään näyttää…

Koska takana on huonosti nukuttu yö, alakuloisia unia, liian aikainen herätys, aamuyön synkkiä näkymiä ja siihen palelua ja alkava flunssa päälle, niin oli pakko vähän piristää itseään. Mutta taas niille joillekin, joiden tiedän aina huolehtivan: kaikki on ihan hyvin. kaikki on ihan niin kuin eilenkin ja eilen kaikki oli oikein hyvin. Ja on nytkin, paitsi tämä flunssan poikanen oireineen :).

Mutta flunssa tai ei - hevoset odottavat päiväheiniään ja tallikissojen hiekkalaatikko pitää putsata. Onneksi sentään vintiltä kuuluu ryminää - kissa numero viisi se siellä metelöi. Joko se leikkii tai sitten se jahtaa hiirtä - hyviä juttuja molemmat :). Sillä on ollut ilmeisesti hyvä aamu - kulkukissamme on juonitellut itsensä asemaan, jossa taitaa olla talon parhaat palvelut, ainakin mitä kissoihin tulee. Ovela heppu!

Mukavaa päivää teille kaikille - älkää antako huonojen aamujen pilata päiviänne, vaikka ne kovasti sitä aina yrittävätkin :).

ps. No niin, taas vähän muokattiin. Se edellinen fontti, niin kiva kun olikin, oli vähän hankala luettava. Yritin etsiä tilalle toisen, tyyliin sopivan, mutta helppolukuisen. Samalla vähän tummensin väriä. Tärkeintä kuitenkin on teksti ja se, että sitä jaksaa siristelemättä lukea. Kommentoikaa edelleen, jos on huomauttamista - edustatte minulle niitä "tekniikan poikia ja tyttöjä". Kehitystyö jatkuu edelleen :).

On varmasti niitä, joita blogin ulkonäön muuttaminen rasittaa tai ärsyttää, mutta eniten teen tätä itseni takia - jotta saisin taas vähän potkua kirjoittamiseen. Ja on se toiminutkin. Ihan samalla tavalla muuttelen kotiani aina välillä. Kunhan löydän nyt sellaisen omasta mielestäni tarpeeksi mukavan uuden ilmeen, niin lupaan sitten pitäytyä siinä taas vähän aikaa. Pahoittelen, jos nämä muutokset tuntuvat rasittavilta :).

Se on täällä!

Aurinko! Kun taivas lopultakin vapautui pilvistä, paljastui, että aurinko on tullut takaisin pihaamme! Se jaksaa taas nousta vuorten yläpuolelle! Tämä paikallinen vuoristokaamos on ohi. Ainakin tässä päässä laaksoa - tuolla muutaman kilometrin päässä aurinko ilmestyy vasta helmikuun puolivälissä. Se on näitä vuoristoseudun kummallisuuksia, joita en osannut edes kuvitella tänne muuttaessani.

En osaa kertoa, kuinka ihanaa oli keittää aamu(päivä)kahvit, kun aurinko paistoi kahvipannuun ja loi varjoja seinälle. Juoda se uunituoreiden kaura-porkkanarieskojen kanssa. Helppoja, nopeita ja herkullisia. Reseptin löydätte täältä. Suosittelen!

Ja viherkasviksi muutunut joulukuuseni loi varjojaan seinälle. Se ei edelleenkään karise, joten se saa elellä täällä sisällä. Kaunis pieni kuuseni, jota kehun ja silittelen aina ohi kävellessäni.

Tosin aurinko paljastaa kaikenlaista muutakin, ja taitaa olla kevätsiivouksen aika… Mutta mitä pienistä - hevoset seisoivat kuivina auringossa ja hoitivat toisiaan. Harjasin ne kaikki kunnolla läpi. Lattian ja seinät ehtii myöhemminkin.

Aurinko tekee ihmeitä! Tuntuu taas vähän keväältä!

Pää pinnalla - nippa nappa...

Nämä päivitykset ovat nyt vähän tällaisia sääkeskeisiä, mutta niin se vaan on, että varsinkin täällä maalla asuessa, elämä pyörii näköjään näiden säiden ja kelien ehdoilla. Tänäänkin ajattelin käydä pikaisesti viemässä koirille vettä ja hevosille päiväheinät ja lähteä sitten kauppaan ja naapuriin kahville.  Lopulta tulin takaisin sisälle kolme tuntia myöhemmin, lumisena, märkänä ja hikisenä kaivettuani reittejä hankeen, lapioituani koirien tarhan tyhjäksi lumesta ja irroiteltuani jääpuikkoja hevosten pitkästä talvikarvasta. Täällä on lunta nyt varmaan lähemmäs 1,5 metriä ja lisää tulee koko ajan…Talom traktorimies oli hiihtoreissulla, joten piha on auraamatta ja joka paikkaan pitää kahlata tuollaisessa puolimetrisessä hangessa. Ja etäisyydet tässä pihassa ovat pitkät kesälläkin. Olin niin poikki, että jäi kauppareissu tekemättä ja päätin kaivaa pakastimesta ruokaa. 

Muuten pärjään kyllä, mutta kahvi pitää juoda mustana tai ehkä mielummin jättää kokonaan juomatta kun en mustasta kahvista niin välitä… täällähän kaupat on vanhanaikaisesti sunnuntaisin kiinni. Porkkanakakkua tosin löytyy - minulla on nimittäin menossa täydellisen porkkanakakkureseptin kehittely. Jaan sen sitten teidänkin kanssanne, kunhan olen siihen tyytyväinen. Muutama prototyyppi pitänee vielä syödä itse, että on kaikki ihan kohdallaan :). 

Tässä lisää lumikuvia tältä päivältä, olkaa hyvät! Kaunista on, sitä ei voi kieltää. Ja miettikää, että kaikki tuo lumi on tullut kolmessa päivässä...

Voiko lumeen hukkua?

En tiedä, jää nähtäväksi, mutta tuo kysymys on alkanut hiipiä mieleeni… Enää tätä säätä ei voi kutsua ainakaan mitäänsanomattomaksi :).  Täällä on tullut kahdessa päivässä nyt yli metri lunta ja lumisade jatkunee vielä ainakin pari päivää… Tämän talven teema näyttää oleva nyt sitten joko-tai. Ensin ei ollenkaan lunta ja sitten metritolkulla...

Eli jos täältä ei kovin paljon värejä olekaan tarjolla, niin omanlaista eksotiikkaa kylläkin. Ja tuohon kuvien lumimäärään voitte vielä lisätä reilusti - kuviin ei saa ikuistettua tätä todellista tilannetta. Kun hain koirat lenkille häkistään, lunta oli lantiooni saakka ja olen kuitenkin 175 cm pitkä…. Joten olkaa hyvät, talvitunnelmia Norjasta :).

Jos mietitte, että mikä tuo on, niin Ajax se siellä etsii kakkapaikkaa :).

Kissa numero viisi kävelyllä. Kissakaan ei voi kulkea nyt omia polkujaan…

Mukavaa viikonloppua - kuullaan viimeistään keväällä lumien sulettua :).

Tammikuu, kuukausista turhin

En haluaisi valittaa, mutta valitan kumminkin. Tammikuun voisi poistaa kalenterista. Naps vaan. Mutta se pitäisi tietenkin poistaa kalenterista myös tuolla yläkerrassa, niin, että vuoden kierto olisi yhtä kuukautta lyhyempi...

Uudenvuoden hypetyksen jälkeen tulee vastaan tasaisen harmaan valkoinen, kylmä ja kalsea arki. Uudenvuodenlupausten toteuttaminen vaatii ponnisteluja - se lupaaminen ei vain riitä. Mutta kun ei jaksa ponnistella. Kevät on tulossa, mutta vielä niin kaukana. Valo lisääntyy, mutta kovin hitaasti.  

Eikä tämä nyt hevosillekaan ole niin lystiä….

Koiratkin vain haukottelivat aamupäivälenkkinsä jälkeen ja vaikuttivat olevan ihan onnellisia, kun pääsivät takaisin tarhaansa ja koppiinsa…

No, tuo lumisade on jatkunut nyt koko päivän. Kävin äsken tekemässä lumityöt, koska lunta oli kertynyt jo puolisen metriä, ja aamulla sitä on todennäköisesti metrin verran...

Mutta vaikka vähän valitankin, niin onhan siellä nyt kaunista! Kaikki on höyhenenkevyen puuterilumen peitossa, ihan kuin elokuvissa. Voisiko joulun saada takaisin? Edes yhdeksi illaksi? Siellä on nyt täydellinen joulukorttimaisema!

Taidan sytyttää kuuseen taas valot. Ne nimittäin roikkuvat siellä vielä valmiudessa - ne vain sammutettiin Nuutinpäivänä :). Ja kuusihan saa jatkaa elämäänsä täällä sisällä, koska se ei edelleenkään karise. Jos se jaksaa kasvattaa juuret, niin pääsee takaisin metsään keväällä :).

Kiitos kun jaksoitte kuunnella. Tämä tammikuu käy vähän hermoille. Niin se tekee joka vuosi.

ps. hei muistakaa, että Saman otavan alla on nyt myös facebookissa. En ole vielä saanut sitä linkkiä tuonne sivupalkkiin… Löytyy toistaiseksi hakemalla ihan nimellä…

Korpit kertoivat, että on kevät!

Se on kuulkaa kevät. Ainakin jos korpeilta kysytään ja mehän kysytään. Ovat sellaisia optimisteja, vaikka maineensa onkin vähän huono. Lurittelivat tänään jo hyvin keväisellä nuotilla. Ja kevään kunniaksi ostin myös ensimmäisen viherkasvin. Aika hyvin piti pakata, että sain sen elävänä ja paleltumatta kotiin :). Nyt se on asettunut tuollaiseen härpäkkeeseen, joka löytyi tuolta vanhan päärakennuksen kellarista. Ajattelin tehdä siitä jonkin sortin seinäamppelin, mutta vaatii vielä vähän säätöä. Kiva esine kuitenkin. Tietääkö joku, mihin tuollaista on käytetty?

Kasvi taitaa olla jonkin sortin muratti. Muratti on kasvi, jonka olen onnistunut poikkeuksetta saamaan hengiltä, vaikka en ihan onneton viherpeukalo olekaan, mutta yrittänyttä ei laiteta... Pidän nimittäin murateista, vaikka tuottavat kuulemma huonoa onnea nekin, sanoo joku, niin kuin korpitkin. Minä pidän kuitenkin molemmista, enkä usko moiseen. En usko eläinten tai kasvien pahuuteen - kyllä se on ihan me ihmiset, jotka annamme niille kaikenlaisia merkityksiä.

Kevätfiiliksiä vähän häiritsee tuo 15 asteen pakkanen ja kipakka tuuli päälle, mutta kaikkea ei voi saada.  Ja tuolta vuorten välistä aurinko jo melkein pilkisti tänään… valaisi vuoren rinteet. Ehkä huomenna ensimmäiset säteet tulevat pihaan asti? Viimeistään ylihuomenna?

Nyt on hevosilla reilusti yöheinää, että tarkenevat. Syövät sitä tuolla taivaallisen taskulampun valossa.  Pannari tuli just uunista. Meinaa olla nälkä, koska unohdin tänään tehdä ruokaa… se on se suurin ongelma painonhallinnassani: en muista laittaa ruokaa, enkä syödä kunnolla ja yhtäkkiä on ilta. Sitten on pakko tehdä vaikkapa pannari, että jaksaa aamuun ja saa nukuttua… Ei olenkaan hyvä juttu. Syökää säännöllisesti ja monipuolisesti ihan tavallista ruokaa - se on paras tapa pitää paino kurissa. Itsekin lupaan yrittää. 

Mukavaa alkavaa viikkoa, talvisia päiviä ja lisääntyvää valoa!

Hyvä renki, huono isäntä

Saman otavan alla on nyt sitten facebookissa. Ainakin kokeeksi. Löytyy toistaiseksi ihan hakemalla nimellä "Saman otavan alla". Tulee sitten linkit tuohon sivuunkin, kun saan ne toimimaan. Erittäin hyvistä ja (lähes) aukottomista ohjeista huolimatta joku vielä mättää :). Mutta pikkuhiljaa. Muille bloggareille tiedoksi, että Pink Bubble- blogista löytyy helppotajuisia ohjeita varmaankin kaikkiin vastaantuleviin ongelmiin. Suosittelen!

Mutta facebookissa ollaan, ainakin toistaiseksi, tervetuloa tykkäämään kaikki siellä majailevat! Sisältönä ovat tietenkin nämä postaukset, mutta ehkä myös lyhyitä päivityksiä ja kuvia tämän blogin ulkopuolelta, ehkä jotain mielenkiitoisia linkkejä - saa nähdä. Mutta ytimenä on tämä blogi, ja tarkoituksena luoda yksi uusi tapa seurata tätä blogia. Jos sinne syntyy jotain laajempia juttuja blogin ulkopuolelta, niin voin siirtää niitä sitten tänne päin - kai se niinkin voi toimia :). Tämä sen takia, että tiedän, että monet eivät ole facebookissa, enkä halua ketään sinne painostaakaan.

Mutta te, jotka ette ole facebookissa, teille tiedoksi, että sinne voi kirjautua ihan perustiedoillaan, ilman kuvia ja laatimatta mitään erityistä omaa profiilia. Se mahdollistaa tällaisten ryhmien seuraamisen, koska facebookissa on tarjolla  myös paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä, mainittakoon vaikkapa paikalliset ostetaan- myydään - vaihdetaan ryhmät. Siellä ei tarvitse kertoilla omasta elämästään, jakaa mitään tai ottaa edes yhtään kaveria. Se on ihan ok. Saattaa jopa olla, että facebook ihan siinä alkuperäisessä tarkoituksessaan alkaa olla tiensä päässä - sen verran monet ovat siihen kyllästyneet, ja koko ajan tulee muita mielenkiintoisia juttuja.

Itselleni fb on ollut aika tärkeä varsinkin nyt ulkomaille muuton jälkeen, koska fakta on, että kaikkien kanssa ei tule soiteltua - ei, vaikka haluaisi. Ei yksinkertaisesti ehdi. Henkilökohtaisilla sivuillani olen pitänyt "kaverimäärän" aika pienenä, alle sadassa ja siinäkin on vähän liikaa. 

Mutta summa summarum: tämä sosiaalinen media, some, on tosi kiehtova juttu. Niin blogit, facebook,  twitter, instagram, pinterest kuin lukuisat muutkin. Kivaa, hyödyllistä mutta koukuttavaa. Ja näissä piilee myös vaara: siinä saattaa jäädä oikea elämä elämättä, oikeat kohtaamiset kohtaamatta ja tärkeät hetket elämättä, jos mielessä pyörii vain se, että tämä hetki pitää ikuistaa ja saada jaettua jossain sosiaalisessa mediassa. Eli hyvä renki, mutta erittäin huono isäntä. 

Olen itse hyvä esimerkki näistä vaaroista: minäkin istun nyt tässä koneen ääressä, vaikka ulkona on pitkästä aikaa hieno ulkoilukeli. Niinpä laitan ulkoilukamppeet päälle ja lähden ilahduttamaan Ajaxia ja Zaloa pienellä lenkillä - niillä kun ei ole facbookia tuolla häkissään :). Ja loppuun vielä video, joka pysäytti ainakin minut. Paradoksaalista kyllä, näin sen facebookissa :).

Hevosten yö

Usein myöhään illalla, melkein yöllä, menen vielä ulos hengittämään raitista ilmaa Olen tainnut kertoa  sen ennenkin. Joskus menen myös hevosten luo. Niin tänäänkin. Kissa numero viisi, lainsuojaton, seuranani. Uusi lumi ja sumun takaa pilkistelevä puolikuu teki pilkkopimeästä hieman vähemmän pimeän. Lumi ja pakkanen teki myös liukkaasta vähän vähemmän liukkaan.

Yöllisessä vierailussa ulkona asuvien hevosten luo on jotain tosi maagista, vähän pelottavaakin. En tiedä mikä sen aiheuttaa.  Yöllä eletään hevosten valtakunnassa, missä ihmisten lait eivät päde ja eikä siellä toimita näköaistin varassa. 

Ensin pimeästä kuuluvat äänet. Hengitys, liikahtelu, hiljainen pärskähtely. Sitten kavioiden ääni, ja vähitellen pimeydestä ilmestyy tummia hahmoja. Alussa on kuitenkin ihan mahdotonta sanoa, kuka on kuka. Sitten nuuskitaan ja haistellaan, kuunnellaan ja tunnustellaan. Minulla on tunne, että saavun johonkin salaseuran kokoukseen ja hevoset toimivat portinvartijoina. Olen ehdottoman tervetullut, mutta ulkopuolinen. Tunnen olevani täysin hevosten armoilla, koska ne toimivat niin paljon paremmin pimeässä. Olen yöllä se heikompi osapuoli, vaikka tiedän toki, että myös se päivällä tuntemani vahvuus on vain illuusiota.

Pimeässä joutuu päästämään irti hallinnan tunteesta, luottamaan ja käyttämään muita aistejaan - myös sitä kuudetta, ja siirtymään jotenkin aivan eri tasolle. Ystäväni hevoset eivät minua kuitenkaan pelota, niihin voin luottaa. 

On niin uskomattoman maagista seistä pimeässä viiden mustan hevosen ympäröimänä! Niin maagista, pelottavaa ja hienoa! Se on aivan toinen maailma. Hevosten salainen, yöllinen maailma jossa on taatusti läsnä myös keijut, menninkäiset ja tontut. Enkelit ja peikot. Haltijat ja maahiset. 

Viilailua flunssaisena jäätikön keskellä

Taas vähän eteenpäin… vai taaksepäin tämän blogin muokkailun kanssa?? Osaan olla sellainen viilaaja, että loppua ei tule, jos en laita muokkailuille välillä pistettä. Joten ehkä tämä blogi näyttää nyt vähän aikaa tältä. Otetaan vinkkejä vastaan, jos on jotain ihan pielessä. Tuossa vähän aikaa sitten toivoin lisää väriä elämään, ja päädyin sitten tällaiseen kovin harmaaseen ratkaisuun…. mutta yritän tuoda sitä väriä sitten kuvilla…. Täällä kotona on nyt enemmän väriä, niin ei sitä joka paikkaan riitä :).

Kello on kolme yöllä, mutta ei nukuta, koska olen nukkunut pitkin päivää flunssaisena sohvalla. Minun pitäisi nimittäin olla nyt Suomessa lomalla, mutta piti siirtää matkaa tämän taudin takia… sekin vielä.

Ulkona on edelleen lämpöasteita, mutta pihan jääkerros ei ole edelleenkään sulanut. Onneksi lopultakin saapui raudat kenkiin, niin että jotain positiivista. Pääsee viemään roskat ja hakemaan postin, jos ei nyt ihan lenkille vielä uskallakaan...

Ei vaan, ensi viikolle on luvattu pakkasta ja lunta - jospa sitä palattaisiin sitten normaaliin päiväjärjestykseen näiden kelien suhteen. Ehdittäisiin vähän nauttia talvesta ennen kevättä. 

Paprikat ja chilit pitäisi kuulemma jo istuttaa ??!!??

Laitan tähän vielä loppukevennykseksi kuvia tasan vuoden takaa. Silloin talvi näytti kauniimmat kasvonsa. Ja aurinkokin palasi ensimmäisiä kertoja vuorten takaa ainakin tuonne naapuritilan pellolle! Huomenna on luvattu kaunis päivä, jospa se kurkistaisi jo tännekin…

Nyt hyvää yötä! Palataan asiaan :).

Siirtyminen vuoteen 2014

Uuden vuoden kunniaksi luin läpi kaikki omat kirjoitukseni viime vuodelta. Yksi tämän bloggaamisen tarkoituksistahan on pitää myös itselleen jonkinlaista päiväkirjaa.

Isoja juttuja tapahtui, hyviä asioita ja sitten niitä ikäviä ja raskaita juttuja, niin kuin elämään kuuluu. Suunnitelmat ja unelmat olivat suuria, mutta aika moni juttu jäi totetumatta. Olen kuitenkin oppinut yhden asian tässä viimeisten vuosien aikana: mikäli ne omat suunnitelmat eivät ole ihan synkassa sen "suuremman suunnitelman" kanssa (uskon sellaiseen), niin sitten menee hankalaksi. Olen menneisyydessä hakannut päätäni seinään yhden jos toisenkin asian kanssa. Olen saanut ehkä sisukkuudella vietyä tahtoni läpi vain huomatakseni, että olen väärässä paikassa. Asioiden eteen pitää tehdä töitä ja olla sinnikäs, mutta samalla kuunnella itseään ja seurata merkkejä hyvin herkällä korvalla ja vaistolla. Sisukkuuden ja jääräpäisyyden ero kun on hiuksenhieno.

Mutta joskus huomaa olevansa mukana elämän virrassa ja silloin mitä ihmeellisemmät asiat vain loksahtavat paikoilleen. Itse pitää tietenkin tehdä päätös, mutta sitten universumi tulee ja antaa tukensa ja suoranaisia ihmeitä tapahtuu. Itselleni tämä koko Norjaan muutto oli sellainen juttu. Asiat vain loksahtelivat paikoilleen ja yritin pysyä vauhdissa mukana. Nyt olen päätynyt tilanteeseen, johon en ikinä kuvitellut päätyväni.

Vaikka viime vuoteen mahtui paljon hienoja kuvia, niin halusin valita sieltä oikeastaan vain yhden. Valinta oli itse asiassa tosi helppo. Se oli se kuva, jota katsoessa alkoi taas itkettää, koska se on se kaikkein suurin ja minulle merkityksellisin juttu viime vuodelta.

Hevoset. Pistin aika kauan hanttiin tätä hevosjuttua. Ajattelin, että en osaa enkä pysty. Minulla ei ole tarvittavia hevosmiestaitoja. Vastuu viidestä hevosesta tuntui hirveän suurelta. Mutta eipä tässä ole ollut paljon vastaansanomista. Hevoset valitsivat minut. Olen tuntenut usein riittämättömyyttä ja syyllisyyttä siitä, että en ole paljon ratsastellut. Mutta sekin on tapahtunut tarkoituksella. Vielä ei ole ollut sen aika, mutta se tulee kyllä. Tällaiset asiat vievät aikaa, vaikka me ihmiset haluaisimme kiirehtiä.

"Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä...kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupasta valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi..."

Tuntuu, että olen oivaltanut tosi suuria juttuja ihan viime aikoina. Ymmärrän olevani tosi etuoikeutettu, koska minulla on mahdollisuus seurata hevoslaumaa, joka elää hyvin paljon keskenään ja hyvin luonnonmukaisesti. Laumaa, jossa on tiukka  hierarkia ja jokaisella oma rooli. Olen etuoikeutettu, koska saan olla mukana tuon lauman elämässä. Ystävänä, huoltajana ja turvana. Olen oivaltanut, että ei se ole ihminen, joka kuiskailee hevoselle, vaan hevonen, joka kuiskailee ihmiselle. Meillä on niin paljon enemmän opittavaa hevosilta kuin päinvastoin. Teen virheitä, mutta hevoset antavat anteeksi. Opettavat kärsivällisesti. Ja tällä matkalla opin eniten itsestäni. Ah, olen niin äärettömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja näistä suurista ystävistäni!

"They carried us around on their backs for centuries waiting for us to notice that they aren’t here just to help us evolve in terms of mastering nature and moving around the planet. They are actually waiting for us to get to the point where we are ready to evolve to a higher level of consciousness and awareness." Stormy May

Mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, en vielä tiedä. Hevoset kulkevat toivottavasti rinnallani edelleen. Se nähdään sitten vuoden kuluttua. 

Toivon teille kaikille hyvää ja merkityksellistä vuotta 2014, ja kiitän siitä, että olette kulkeneet vierelläni! Tovotan myös teidät uudemmat lukijani tervetulleeksi. Kommentoikaa ja ottakaa kantaa - jokainen viesti lukijalta ilahduttaa kovasti!

ps. tämä blogin muokkaus on edelleen kesken - nettiyhteydet ovat olleet tosi huonot viime päivinä. Mutta pikkuhiljaa...