Siirtyminen vuoteen 2014

Uuden vuoden kunniaksi luin läpi kaikki omat kirjoitukseni viime vuodelta. Yksi tämän bloggaamisen tarkoituksistahan on pitää myös itselleen jonkinlaista päiväkirjaa.

Isoja juttuja tapahtui, hyviä asioita ja sitten niitä ikäviä ja raskaita juttuja, niin kuin elämään kuuluu. Suunnitelmat ja unelmat olivat suuria, mutta aika moni juttu jäi totetumatta. Olen kuitenkin oppinut yhden asian tässä viimeisten vuosien aikana: mikäli ne omat suunnitelmat eivät ole ihan synkassa sen "suuremman suunnitelman" kanssa (uskon sellaiseen), niin sitten menee hankalaksi. Olen menneisyydessä hakannut päätäni seinään yhden jos toisenkin asian kanssa. Olen saanut ehkä sisukkuudella vietyä tahtoni läpi vain huomatakseni, että olen väärässä paikassa. Asioiden eteen pitää tehdä töitä ja olla sinnikäs, mutta samalla kuunnella itseään ja seurata merkkejä hyvin herkällä korvalla ja vaistolla. Sisukkuuden ja jääräpäisyyden ero kun on hiuksenhieno.

Mutta joskus huomaa olevansa mukana elämän virrassa ja silloin mitä ihmeellisemmät asiat vain loksahtavat paikoilleen. Itse pitää tietenkin tehdä päätös, mutta sitten universumi tulee ja antaa tukensa ja suoranaisia ihmeitä tapahtuu. Itselleni tämä koko Norjaan muutto oli sellainen juttu. Asiat vain loksahtelivat paikoilleen ja yritin pysyä vauhdissa mukana. Nyt olen päätynyt tilanteeseen, johon en ikinä kuvitellut päätyväni.

Vaikka viime vuoteen mahtui paljon hienoja kuvia, niin halusin valita sieltä oikeastaan vain yhden. Valinta oli itse asiassa tosi helppo. Se oli se kuva, jota katsoessa alkoi taas itkettää, koska se on se kaikkein suurin ja minulle merkityksellisin juttu viime vuodelta.

Hevoset. Pistin aika kauan hanttiin tätä hevosjuttua. Ajattelin, että en osaa enkä pysty. Minulla ei ole tarvittavia hevosmiestaitoja. Vastuu viidestä hevosesta tuntui hirveän suurelta. Mutta eipä tässä ole ollut paljon vastaansanomista. Hevoset valitsivat minut. Olen tuntenut usein riittämättömyyttä ja syyllisyyttä siitä, että en ole paljon ratsastellut. Mutta sekin on tapahtunut tarkoituksella. Vielä ei ole ollut sen aika, mutta se tulee kyllä. Tällaiset asiat vievät aikaa, vaikka me ihmiset haluaisimme kiirehtiä.

"Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä...kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupasta valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi..."

Tuntuu, että olen oivaltanut tosi suuria juttuja ihan viime aikoina. Ymmärrän olevani tosi etuoikeutettu, koska minulla on mahdollisuus seurata hevoslaumaa, joka elää hyvin paljon keskenään ja hyvin luonnonmukaisesti. Laumaa, jossa on tiukka  hierarkia ja jokaisella oma rooli. Olen etuoikeutettu, koska saan olla mukana tuon lauman elämässä. Ystävänä, huoltajana ja turvana. Olen oivaltanut, että ei se ole ihminen, joka kuiskailee hevoselle, vaan hevonen, joka kuiskailee ihmiselle. Meillä on niin paljon enemmän opittavaa hevosilta kuin päinvastoin. Teen virheitä, mutta hevoset antavat anteeksi. Opettavat kärsivällisesti. Ja tällä matkalla opin eniten itsestäni. Ah, olen niin äärettömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja näistä suurista ystävistäni!

"They carried us around on their backs for centuries waiting for us to notice that they aren’t here just to help us evolve in terms of mastering nature and moving around the planet. They are actually waiting for us to get to the point where we are ready to evolve to a higher level of consciousness and awareness." Stormy May

Mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, en vielä tiedä. Hevoset kulkevat toivottavasti rinnallani edelleen. Se nähdään sitten vuoden kuluttua. 

Toivon teille kaikille hyvää ja merkityksellistä vuotta 2014, ja kiitän siitä, että olette kulkeneet vierelläni! Tovotan myös teidät uudemmat lukijani tervetulleeksi. Kommentoikaa ja ottakaa kantaa - jokainen viesti lukijalta ilahduttaa kovasti!

ps. tämä blogin muokkaus on edelleen kesken - nettiyhteydet ovat olleet tosi huonot viime päivinä. Mutta pikkuhiljaa...