Nyt on aika lailla tasan viisi vuotta siitä, kun tulin tänne ihan ensimmäistä kertaa käymään. Blesen (ensimmäisessä kuvassa) oli silloin vasta kolmevuotias, ja nipisti etuhampaillaan kämmenselkääni. Pikkuinen nirhama, joka kuitenkin vähän tulehtui ja jätti puolikuun muotoisen arven käteeni. Siinä se on edelleen. Vitsailin silloin, että Blesen merkitsi minut, enkä arvannut miten oikeaan se osuikaan.
***
Tuntuu siltä, että olisi melkein pakko kommentoida viime aikojen tapahtumia, vaikka ei jaksaisi. Suomi kun on päässyt pääuutsilähetykseen täällä Norjassakin, eikä suinkaan positiivisessa mielessä. Välillä tuntuu, että koko Suomi on nykyään kovin täynnä vihaa. Puolesta ja vastaan. Ääripäät huutavat niin kovaa, että se suuri hiljainen enemmistö jää näkymättömiin. Ne tavalliset, hyvät ihmiset.
Ollaan jokainen kuitenkin tarkkana - vihaan kun on kovin helppoa tempautua mukaan, ja sitä yritetään tällä hetkellä myös ruokkia. Mutta viha synnyttää vain lisää vihaa, eikä siitä koidu mitään hyvää. Ei kenellekään.
Vahdi ajatuksiasi, niistä tulee sanoja. Vahdi sanojasi, niistä tulee tekoja. Vahdi tekojasi, niistä tulee tapoja. Vahdi tapojasi, niistä tulee luonne. Vahdi luonnettasi, siitä tulee kohtalosi.— Filosofi Laozi (604-531 eKr.)
***
Ja ensi yönä katse taivaalle. Siellä loistaa verenpunainen täysikuu. Siitä löytyy tieteellistä tietoa Ursan sivuilta, ja juttua astrologian kannalta vaikkapa Astron sivuilta.
Kun kuu saa vuorovedet nousemaan ja laskemaan, niin miksipä se vaikuttaisi myös meihin ihmisiin. Tavalla tai toisella. Ainakin se tarjoaa mahtavan näytelmän.