Viisivuotiskatsaus

Siitä alkaa olla nyt viisi vuotta, kun muutin Norjaan. Päätös tapahtui nopealla aikataululla ja hyvin impulsiivisesti, eikä mulla ollut paljonkaan kokemusta Norjasta, norjalaisista tai mistään muustakaan norjaan liittyvästä. Oikein hävettää, kun sitä nyt ajattelee. Faktahan nimittäin on, että Etelä-Suomesta katsoen Norja on aika kaukana ja monelle myös aika vieras. Pohjoisessa tilanne on vähän eri yhteisen rajan ansiosta. Mutta vaikka Norja oli jäänyt vieraaksi, niin ennakkokäsityksiä minulla toki oli. Tässä vähän yhteenvetoa hyvin subjektiivisesti. Saa kommentoida ja korjata käsityksiäni, jos tarvetta.

Norjan kieli:

Ennakkokäsitys: Olin vakaassa käsityksessä, että norja on hassusti puhuttua ruotsia ja ruotsin pohjalta norjaa on helppo oppia. 

Nykyinen käsitys: No ei ole. Norja on ihan oma kielensä, tai oikeastaan kaksi kieltä, nynorsk ja bokmål, ja noin miljoona toinen toistaan kummallisempaa murretta - joka laaksossa omansa. Bokmål on oikeastaan enemmänkin  hassusti puhuttua tanskaa, koska se pohjautuu tanskan kieleen, ja nynorsk taas sekoitus muinaisia skandinaavisia murteita. Ruotsin ja norjan kielet ovat toki aika lähellä toisiaan ja ruotsin kielen taidosta oli alussa paljonkin apua, mutta se on osoittautunut myös kummalliseksi esteeksi oppia norjaa. Siitä on uskomattoman vaikeaa päästä irti ja olen itse päätynyt sellaiseen sekakieleen, etten edes aina tiedä puhunko norjaa vai ruotsia. Vielä viiden vuoden jälkeen joitain murteita on on tosi vaikeaa ymmärtää, ja varsinkin nopeassa keskustelussa putoan edelleen helposti kärryiltä.

Norjalaiset:

Ennakkokäsitys: Norjalaiset ovat tosi kivoja, sosiaalisia, avoimia ja norjalaisiin on helppo tutustua. Sellaisia iloisia Holmenkollen-norjalaisia.

Nykyinen käsitys: Kyllä ja ei. Norjassa, ihan niin kuin Suomessakin, kansanluonne vaihtelee alueittain, ainakin noin keskimäärin. Noin karkeasti voisi kai sanoa, että rannikolla ja Oslossa ihmiset ovat avoimempia ja puheliaampia, ja täällä sisämaassa pidättyväisempiä. Alue jolla asun, eli Valdres, on kuuluisa siitä, että ihmiset ovat pidättyväisiä, sisäänpäinlämpiäviä ja ulkopuolisen on vaikea päästä sisään yhteisöön. Tällä alueella ihmiset ovat huomattavasti lähempänä umpimielisiä ja hiljaisia suomalaisia, kuin sitä omaa ennakkokäsitystäni norjalaisista. Ne puheliaat ja vilkkaat norjalaiset ovat lähes poikkeuksetta muuttaneet tänne muualta, ja olen ymmärtänyt, että varsinkin muualta tulleille norjalaisille tänne sopeutuminen on ollut vaikeaa. Suomalaiselle tämä on toisaalta ihan kotoisaa...

Mutta myös täkäläiset ovat suomalaisiin verrattuna huomattavasti yhteisöllisempiä, kannustavampia ja positiivisempia. Itse olen usein tullut tuskallisen tietoiseksi omasta suomalaisesta suorapuheisuudestani, lyhytsanaisuudestani ja kehumisen vaikeudesta.

Toisaalta sitten se, että aina yritetään olla kovin positiivisia kasvokkain, eikä epäkohdista puhuta suoraan, kostautuu takanapäin puhumisena ja riitelynä, vaikkapa lehtien palstoilla. Olenkin ajatellut perua paikallislehden tilaamisen, koska se on täynnä riitelyä.

Mutta kaiken kaikkiaan ja keskimäärin norjalaiset, ja myös täkäläiset, ovat kyllä kivoja ja sosiaalisia, ja kun sinut on hyväksytty joukkoon, saat kyllä apua ja tukea, jos vain tarvitset.

Urheilu ja ulkoilu:

Ennakkokäsitys: Norjalaiset ovat urheiluhulluja ja luontoihmisiä.

Nykyinen käsitys: Kyllä. Vielä enemmän kuin olin ajatellut. Varsinkin murtomaahiihdolla on täällä ihan erityinen asema. Varmaan lähes jokainen hiihtää, ja Oslon keskustassakin saattaa törmätä ihmisiin sukset kainalossa. Suomalainen sisu on ehkä sitä, että hiihdetään yksin ja räkä poskella ja sellaisella perkele-energialla, mutta norjalaiset hiihtävät porukassa ja iloisesti, ja laduille mahtuvat niin lapset kuin koiratkin, eikä sauvoilla kauheasti lyödä muita ( niin kuin Suomessa saattaa tapahtua). Stereotypia norjalaisvillapaidassa tai punaisessa anorakissa ulkoilevasta punaposkisesta norjalaisesta on edelleen ihan pätevä.

Toisaalta täällä on paljon myös melkoista ekstreme-asennetta, jossa suomalainen sisu joutuu vähän  uuteen valoon. Monet ovat rautaisessa kunnossa ja tekevät sellaisia hiihto- ja kiipeilyreissuja tuonne tunturiin, että ei voi kuin suu auki ihmetellä ja ihailla. Sää on harvoin esteenä. Ja jos ei ekstremeä, niin sitten mennään ihan vaan lähimetsään ja laitetaan nuotio pystyyn. Lapsia kuljetetaan mukana pienestä pitäen.

Urheilu on myös jonkinlainen tabu ja urheilutähdet puolijumalia. Anteeksi annetaan niin rattijuopumukset kuin doping, tai tuota vimeiseksi mainittua ei tarvitse antaa anteeksi, koska sitä ei täällä käytetä ;). Näin ulkomaalaisena ja varsinkin suomalaisena kannattaa aiheesta olla ihan hiljaa.

Hintataso ja palkat:

Ennakkokäsitys: Norjassa on kallista, mutta myös tosi hyvät palkat.

Nykyinen käsitys: Kyllä ja ei tässäkin.  Suomeen verrattuna jotkin asiat ovat norjassa kalliimpia, mutta ei suinkaan kaikki. Vaatteet ovat aika samoissa hinnoissa, kodintekniikka usein halvempaa, asumisen hintataso riippuu alueesta ja vaikkapa eläinlääkärikäynnit ovat halvempia kuin Suomessa. Ruoka on vähän kalliimpaa, mutta ei siinäkään mitään hirvittäviä eroja ole. Ravintolassa syönti ja juominen sekä tupakointi on kalliimpaa kuin Suomessa. Mutta suomalaisvieraani ovat poikkeuksetta hämmästelleet sitä, että ei täällä olekaan niin kallista kuin Suomessa kuvitellaan.

Palkat on paremmat kuin Suomessa, mutta eivät mitenkään pilvissä ja verotus on kova. Yleinen käsitys varmaan kuitenkin on, että elintaso on täällä korkeampi kuin Suomessa. Riippuu tosin vähän siitä, missä päin maata asuu ja millä alalla sattuu työskentelemään.

Öljyrahat:

Ennakkokäsitys: Norja on rikas maa ja öljyrahat näkyy kaikkialla.

Nykyinen käsitys: No ei kyllä näy, öljyrahat makaa rahastoissa. Tiet ovat usein kurjassa kunnossa ja niitä rahoitetaan usein autoilijoilta kerättävillä tietulleilla.  Norjassa myös on paljon tosi köyhiä kuntia (kuten tämä meidän kuntamme). Just oli lehdessä, että monissa kunnissa opettajat ostavat omilla rahoillaan välineitä kouluun!!! Kun kävin paikallisessa koulussa, hämmästyin sen surkeaa  kuntoa. Pulpetit ja tuolit oli risoja, roskiksina rikkinäisiä ämpäreitä ja muuta vastaavaa. Tässä nykyisessä työpaikkassanikin on nollabudjetti, eli jos haluan tehdä jotain erityistä näiden asukkaiden kanssa (vaikka leipoa), pitää rahat kerjätä näiltä rutiköyhiltä mielenterveyskuntoutujilta tai sponsata itse... Tosin tässä on varmaan eroja kunnittain, ja asiaan vaikuttaa sekin, että norjalaiset ovat vähän suurpiirteisempiä - ei se ole niin justiinsa. 

Terveydenhuoltokin on usein vähän niin ja näin, ja esim. syöpähoidot saattavat viivästyä kuukausitolkulla.

Luonto:

Ennakkokäsitys: Norjassa on hieno luonto

Nykyinen käsitys: KYLLÄ ja vielä paljon hienompi kuin koskaan osasin kuvitella. Enkä ole edes nähnyt niitä hienoimpia paikkoja. Paikallisten mielessä täällä kotikylässäni ei ole mitenkään erityistä, mutta itselläni henki edelleen salpautuu ihastuksesta lähes päivittäin. Norja on upea maa, ja norjalainen luonto on se suurin yksittäinen syy, miksi täällä haluan asua. Tänne kannattaa todellakin matkustaa!

Yllätys tosin on myös se, että luonnonsuojelu on lapsen kengissä. Petoviha rehottaa ja norjassa on paljon ihmisiä, jotka olisivat valmiita ottamaan hengiltä kaikki pedot, ne kun eivät kuulu samaan luontoon vapaana laiduntavien lampaiden kanssa. Keväisin luontoon päästetään lähes 2 miljoonaa lammasta, joista noin 120 000 jää palaamatta, johtuen siitä, että niiden liikkeitä tai hyvinvointia ei useinkaan valvota millään tavalla. Petojen osuus tässä hävikissä on hyvin pieni, mutta siitä moni ei puhu mitään.

Valaanpyynnin puolustajiakin löytyy edelleen, vaikka valassafarit ovat nykyään paljon suurempi ja parempi bisnes kuin valaanpyynti. 

Summa summarum:

Monta juttua jäi mainitsematta, mutta Norja on osoittautunut monessa mielessä aika erilaiseksi maaksi, kuin mitä olin etukäteen ajatellut tai kuvitellut. Siitä huolimatta tänne sopeutuminen on käynyt tosi helposti. Mitään sellaista kulttuurishokkia ei ole koskaan tullut, vaikka ne alun ruusunpunaiset lasit ovatkin pudonneet (jos sellaisia nyt olikaan) - Norja on monessa mielessä niin samanlainen kuin Suomi. Ehkä itseäni on auttanut se, että en alun perinkään lähtenyt hirveästi vertailemaan näitä kahta maata. Suomi on Suomi ja Norja on Norja - molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Toistaiseksi ei ole tullut kertaakaan mieleen, että muuttaisin takaisin Suomeen, mutta toisaalta sekin on ihan mahdollista. Joskus kielen kanssa tuskaillessa on käynyt mielessä, että pitäisikin ehkä muuttaa Ruotsiin, kun ruotsin kieli tuntuu sujuvan niin paljon paremmin. Ja joskus oikein kurjalla kelillä on käynyt mielessä, että olisko voinut muuttaa johonkin toisenlaiseen ilmastoon samantien...

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

Pääskyset ovat täällä!

Olen ahertanut kaksi päivää kasvimaani kimpussa. Perustanut perunapenkin ja istuttanut perunat. Aloittanut toisen älyttömän projektin vain huomatakseni, että siinä ei ole mitään järkeä. Huomisen joudun käyttämään sen korjaamiseksi. Sellaista on puutarhahulluus. Tarinoita myös siitä, mikä ei onnistunut.

Mutta elämä ei ole ollut pelkkää raatamista. Vein työmaalleni puutarhatuolin ja ison termoksen täynnä kahvia. Istuin auringossa ja hengittelin leutoa kevättuulta. Seurustelin kissojen ja hevosten kanssa. Soitin Äidilleni ja join äitienpäiväkahvit etänä äitini, siskojeni ja kummityttöni kanssa.

Ja taivaalla kasvimaan päällä lensi ensimmäinen pääskynen.

Toivottavasti kaikilla äideillä oli hyvä äitienpäivä. Ja hyvä päivä kaikilla muillakin.

Ps. Norjan televisisossa kerätään juuri nyt rahaa Nepalin maanjäristyksen uhrien hyväksi. Siellä pyydettiin apua, jotta eloonjääneet voisivat jäädä eloon. Apua tarvitaan edelleen. Joko Punaisen Ristin tai jonkin muun järjestön kautta. Jos haluaisit auttaa, mutta et ole vain saanut vielä aikaiseksi, tee se nyt. Vielä ei ole liian myöhäistä.

Kiinnostaisiko loma Valdresissa?

Minua on lähestytty joskus sähköposteilla tämän asian tiimoilta, olen itsekin asiaa suunnitellut pitkään ja nyt ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen ja kysyä kiinnostusta. Tämä on tällainen alustava kysely, ei vielä varsinainen tarjous. Vähän viime tipassa - pahoittelen.

Kiinnostaisiko sinua ja ystäviäsi esim. pitkä viikonloppu (to-ma) tai ma-pe täällä meillä heinä-elokuussa?  Mahdollisesti myös syyskuussa. Joko ratsastuksen merkeissä (edellyttää vähintään kohtuullista ratsastustaitoa kaikissa askellajeissa, tällä hetkellä max 4 henkilöä), tai jonkin muun teeman ympärillä. Vaikkapa vaellusta, nuotiokahveja, mindfulnessia, saippuan tekoa, yhdessäoloa. Hyvää ruokaa ja juomaa. Rentoutumista. Uintiretkeä vuoristojärvelle. Täällä on mahdollisuuksia monenlaisiin elämyksiin.

Majoitus vanhassa Stabburissa (toinen kuva ylhäältä), jossa majoitus aittatasoa, mutta erittäin mukavat sängyt ja paljon tunnelmaa. Käytössä moderni suihku ja WC. Erityisen kylmällä tai sateisella säällä mahdollisuus majoittua lämpimissä tiloissa.

Jos olet kiinnostunut omatoimilomasta tai autoilet täällä päin, stabburet on myös käytössä. Silloinkin mahdollisuus aamiaiseen, sovittaessa myös lounaaseen/päivälliseen tai muuhun sovittuun ohjelmaan. Tuossa pellon takana virtaa myös yksi eteläisen Norjan parhaita taimenjokia.

Piltingsrud Gard sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Gardermoenin lentokentältä, lentokenttäkuljetus voidaan tarvittaessa järjestää. Ohjelmasta ja reissun pituudesta riippuen hinta täysihoidolla lentokenttäkuljetuksineen asettuisi jonnenkin 500 euroa/hlö (ratsastusviikonloppu) seutuville. 

Linkin Piltingsrud Gardin sivuille löydät täältä.

Jos kiinnostuit, kysy ihmeessä lisää kommettiboksissa tai sähköpostilla samanotavanalla(at)gmail.com

Lähiruokaa norjalaisittain

Käytiin eilen asioilla lähikaupungissa ja pysähdyttiin matkalla kahville maatilakahvilaan, jossa oli "kohtuullisen" mukavat maisemat. Kahvila oli surullista kyllä lopetettu kannattamattomana (!), mutta maatilamyymälä siellä oli edelleen ja saatiin kupit kahviakin. Kahvileivät piti tosin olla omasta takaa, mutta ei haitannut. Tämä paikka Noraker Gård, on erikoistunut paikallisen Valdresilaisen herkun rakfiskin, eli hapatetun taimenen myyntiin. Rakfisk kuluu vähän samaan sarjaan kuin ruotsalaisten hapansilakka, surströmming, eli syödessä ei kannata paljon haistella, mutta maku on hieno. Olen maistanut :). Toisessa kuvassa on kala-altaat, jossa taimenet kasvavat. Valitettavasti kala ei siis ole enää luonnontaimenta. 

Ostin maalaismunia ja paikallisten tuottajien yrttiteetä ja hilloa. Mulle on vähän ideologinenkin asia avata lompakoa tuollaisissa paikoissa. Kovin monet käyvät vain ihastelemassa ja ihmettelemässä, mutta menevät sitten ostoksille suurten ketjujen ja keskusliikkieden kauppoihin, joista ruokaa saa halvemmalla. Mutta jos me haluamme pieniä liikkeitä, maatilamyymälöitä ja -kahviloita, pieniä tuottajia, lähi- ja luomuruokaa, niin sitä on silloin myös ostettava. Edes joskus. 

Maailmaan voi yrittää vaikuttaa äänestämällä vaaleissa sen mukaan, minkälaisessa maailmassa haluaa elää, mutta enemmän voi vaikuttaa omien valintojensa kautta. Mitä ostaa ja mistä ostaa, ja mitä mitä jättää ostamatta. Tekemällä eettisiä valintoja, eikä juoksemalla sokeana ilmaisten ämpärien tai tarjousbroilerin perässä. Miettimällä ihmisten ja eläinten hyvinvointia, koska joku maksaa ne halvatkin tuotteet - joko jossain kehitysmaan nyrkkipajassa minimipalkoilla raatavat työntekijät tai teollisuuskanaloissa kituvat broilerit. Ja jos joku nyt miettii, että köyhällä ei ole varaa tehdä eettisiä valintoja, niin en ole siitä kyllä ihan samaa mieltä. Vaikkapa kotimaiset juurekset eivät nimittäin maksa paljon ja niistä saa erinomaista ruokaa. Edes muutaman kerran viikossa. 

Viimeisessä kuvassa mulle ihan uusi tuttavuus, maa-artisokka. Tai olen joskus syönyt maa-artisokkakeittoa, mutta itse en ole näitä koskaan valmistanut. Maa-artisokan kanssa suurin haaste on kuulemma sen kuoriminen, mutta nämä menevät suoraan uuniin ihan kuorineen tämän reseptin mukaan. Helppoakin helpompaa ja taatusti herkullista. Eikä maa-artisokan viljelykään ole kovin hankalaa.

Hyvää viikonloppua. Ottakaa selvää, onko lähialueella jokin maatila, johon voi tehdä vierailun ja josta voi ostaa mukaansa vaikka lähiruokaa. Voisiko sen auton suunnata mielummin sinne kuin vaikkapa Tuuriin? Miettikää, haluatteko elää maassa, joka on täynnä automarketteja ja ostosparatiiseja vai maassa, jossa on elinvoimainen maaseutu ja paljon pieniä yrityksiä. Se kun on ihan meistä itsestä kiinni :).

ps. Eilen, 9.4. 1940 oli päivä, jolloin Norja joutui sotaan Saksan kanssa. Asia uutisoitiin täällä eilen näyttävästi. Norjansuomalainen Marianna Vuonon kimallus -blogista on tehnyt asiasta hyvän postauksen - käykää lukemassa.

Norjalaista pääsiäisenviettoa

 

Kaikki kuvat https://www.facebook.com/ValdresDestinasjon/timeline

Jos Suomessa kaikki suomalaiskliseet saunoineen, koivuvastoineen ja järvenrantamökkeineen muuttuvat todeksi juhannuksena, niin täällä sama tapahtuu pääsiäisenä. Täällä on yli viikon loma kouluista ja kaikki kynnelle kykenevät lähtevät tunturiin mökille ja hiihtämään punaisissa anorakeissa, norjan lippu hihassa tai ainakin pipossa. Välillä pysähdytään jonnekin seinustalle istumaan aurinkoon (solvegg), riisutaan anorakki ja otetaan aurinkoa marius-villapaidassa. Syödään kvikk-lunsjia (norjalainen keksisuklaa vuodelta 1937!) ja appelsiineja. Illat koossaillaan (kose seg) mökillä takkatulen ääressä ja pelataan seurapelejä. Muuten koko Norja menee kiinni viideksi päiväksi - lauantaina saattaa päästä muutaman tunnin aikana kauppaan täydentämään ruokavarastojaan.

Vaikka periaatteessa vastustan yleistämistä, stereotypioita ja kliseitä, niin poikkeukset vahvistavat säännön ja pääsiäisenä kaikki norjalaiskliseet tuntuvat muuttuvan todeksi. Ainakin täällä Valdresissa.

Norjalaisten mökit eivät ole rannassa vaan tuntureilla, ja koska yksi päätie Oslosta vuorille kulkee tuolla joen toisella puolella, siellä on aika lailla jatkuva autoletka näin ennen pääsiäistä. Kaikille mökeille ei ole autotietä perille, mutta sitten laitetaan sukset jalkaan, rinkat selkään, lapset pulkkaan ja lähdetään hiihtämään. Ladut ovat kunnossa ja laturaivoa ei täällä tunneta; mukaan mahtuvat mummot, vaarit, lapset ja koirat. Ja kaikilla on mukavaa. 

Jos ilmat muuttuvat ikäväksi, niin tunturien ylitys autoilla ei aina suju ihan muitta mutkitta. Siellä saatetaan jonottaa tuntitolkulla ja ajetaan muutaman auton kolonnoissa aura-autojen perässä. Ja jos Suomessa lasketaan juhannuksena hukkuneita, niin täällä lasketaan tunturiin eksyneitä tai lumivyöryjen alle jääneitä.  Norjan yleisradion sivuilla muisteltiin varoitukseksi vuoden 1967 pääsiäistä, jolloin tuntureilla kuoli 18 ihmistä. Tänä pääsiäisenä ilmat näyttäisivät kuitenkin suosivan ja suurimman vaaran aiheuttaa ihot polttava aurinko.

Mitäkö tällainen maahanmuuttaja tekee pääsiäisenä? No ei mitään erityistä, on kotona ja syö pashaa.  Ja sekös saa norjalaiset kohottelemaan kulmakarvojaan :). Mutta mihinkäs sitä kotoaan lähtisi, varsinkin kun oikeastaan asuu mökillä - norjalaisten mielestä vaan ihan liian matalalla…  Pitäis kai ostaa ne sukset.

Joten Hyvää pääsiäistä, God Påske! Saatetaan tässä tosin kuulla vielä pääsiäisen aikanakin ulkoilun lomassa :).

Huippuretki

Täällä talvi pitää vielä otteessaan ja puutarhatöistä voi vain haaveilla - nyt on hyvää aikaa vaikka retkeillä. Jos joku on norjalaista, niin nämä toppturit, eli retket huipulle. Huippuja on tietysti erilaisia, ja nämä meidän vuoret on aika hillittyjä, tämä Stamskollen 466 m. 

Kun olin muuttanut tänne, ja kapusin ensimmäiselle mäelleni henkihieverissä ja kerroin siitä ylpeänä, vastaus oli: "ai se on se mihin päiväkoti tekee aina retkiä…" :D. Käsite suomalainen sisu onkin joutunut täällä vähän uuteen valoon, eikä norjalaisten talviurheilijoiden menestystä enää niin ihmettele. Vähitellen ja huomaamattomasti peruskunto on kohonnut, ja vaikka en missään huippukunnossa olekaan, niin silti nämä kapuamiset sujuvat nykyään huomattavasti helpommin kuin alkuvuosina. 

Reitti oli yllättävänkin luminen, mutta kiitos yöpakkasten, hanki kantoi hyvin. Ja näköalat palkitsee aina vaan. Kuinkahan monta kertaa olen tuolla istunut eväitä syömässä, mutta ei varmaan missään kahvi maistu niin hyvältä. Ja viimeistään tuolla tulee tunne, että kyllä taas kannatti.

Sovittiiin siinä kahvin lomassa, että ensi kesänä valloitetaan kuntamme korkein huippu Ørneflag. Siinä onkin sitten 1243 m kapuamista. Mutta näköalat sen mukaiset. Ja jäätikölle päätettiin myös lähteä. Norjan korkeimmat huiput ja ikijäätiköt ovat nimittäin tässä aika lähellä. Siellä kuljetaan sitten nepalilaisten sherpojen opastamana… 

En ehkä kuitenkaan ole ihan varma tuosta jälkimmäisestä… 

Tänään onkin sitten hevosenkarva pölissyt. Hevoset luopuvat talvikarvastaan ja harjasin kaikki viisi kunnolla läpi - nyt syljeskelen edelleen hevosenkarvoja suustani… Jokainen hevosihminen tietää, mitä tarkoittaa, kun hevoselta lähtee talvikarva. Sitä nimittäin riittää…

Mukavaa viikon alkua!

Piimää keväthangilla

Kauppamatka muuttui kesken kaiken päiväkävelyksi joen rannassa. Jos jotain kaipaan Suomesta, niin kevättä perämeren rannalla: joutsenten saapumista ja jäiden lähtöä. Ei tämä ihan sitä korvaa, mutta hienoa on täälläkin. 

Tämä meidän Begna-joki on yksi Etelä-Norjan parhaita taimenjokia, mutta kalamiehiä täällä näkee aika harvoin ja nekin usein ulkopaikkakuntalaisia. On nimittäin muutama asia, jonka päälle norjalaiset, tai ainakaan nämä paikkakuntalaiset, ei tunnu oikein ymärtävän: puutarhanhoito ja kalastus. 

Olen intohimoisen kalamiehen tytär ja sisko, mutta itsellä ei ole oikein taito hallussa. Pitäisi varmaan opetella, niin saisi pannulle joskus muutakin kuin finduksen pakastelohta…

Ostin sieltä kaupasta muuten piimää. Yhdellä hevosella on tosi huono karva ja luin jostain, että piimällä saisi hevosenkin vatsan kuntoon. Ajattelin, että mitä sitä turhaan mihinkään sekoittelemaan ja tarjosin juoman raakana (en lasista kuitenkaan... ). Hevoset olivat vähän eri mieltä piimän mausta: kaikki maistoivat kiltisti, mutta ei se sitten oikein maistunut. Ja näin jälkikäteen voi todeta, että ei olisi ehkä kannattanut mennä suoraan siinä paremmassa untuvatakissa ja nahkahanskoissa juuri piimää hevosille tarjoamaan… 

Kauniita kevätpäiviä!

Mr. Muprhyn kanssa autoa korjaamassa

Ollaan käyty Mr. Murphyn kanssa autoa korjaamassa. Ensin todettiin, että kyllä, ilmastointi on rikki, mutta korjaamolla ei ole laitetta, jolla vika voidaan paikallistaa (näin ymmärsin…). Seuraavalla kerralla vika paikkallistettiin, mutta todettiin, että siihen pitää tilata jokin uusi osa. Kolmannella kerralla se tilattu osa olikin mennyt väärään paikkaan, joten turha käynti. Neljännellä kerralla, jouduin itse perumaan ajan, koska sairastuin. Mutta tänään oli sitten palikat kohdillaan, minä olin parantunut ja tilattu osa oli saapunut. Pari tuntia menee.

Koska tuolla meidän kuntakeskuksessa ei ole ihmeempiä shoppailumahdollisuuksia, päätin lähteä kävellen kotiseuturetkelle. Olen toki ajellut siellä autolla, mutta auton ratissa maisemat saati nähtävyydet vain vilahtaa ohi. Olin suunnitellut meneväni vanhanajan kauppaan, Bangsmoeniin, mutta se oli tänään tietenkin kiinni. Sitten kävin ihmettelemässä muistokiviä ja muistin, että istuskelen itse asiassa niillä paikoilla, joilla on käyty yhdet kovimmat taistelut toisen maailmansodan aikana. Hitlerhän yllätti norjalaiset aikoinaan ikään kuin "housut kintuissa", mikä on täällä edelleen melkoinen häpeä. Valdreksessa ei kuitenkaan annettu ihan helpolla periksi ja täällä käytiinkin aika kovia taisteluja. Ylpeitä ja jääräpäisiä kun ovat.

Palattuani korjaamolle, sain kuulla että ei se vika olekaan siinä tilatussa osassa, vaan jossain mutterissa, joka pitää sen osan paikoillaan. Jep. Uusi käynti joskus ensi viikolla. Taitaa olla siis kuudes kerta. Ei siinä voinut kuin nauraa - mekaanikko ei tosin kehdannut nauraa, vaan oli ymmärrettävästi vähän korvat punaisena. Katsotaan saadaanko ilmastointi kuntoon ennen pakkasia...

Kun pääsin kotiin, olin totaalisen puhki - en ole vielä toipunut flunssastani. Kaaduin sohvalle kirjan kanssa ja silloin ajoi ensimmäinen auto pihaan. Naapurin mies tuli sopimaan hevosenhoitojärjestelyistä. Kun pääsin takaisin sisälle ja kaaduin uudestaan sohvalle, tuli naapurin tyttö ratsastamaan ja senkin kanssa piti sopia hevosenhoitojärjestelyistä. Ja kun kaaduin kolmannen kerran sohvalle, ajoi toinen auto pihaan ja toinen naapurin mies tuli piipahtamaan muuten vain. Juttelemaan kasveista. 

Annoin periksi ja laitoin ruokaa. Ulkoilutin koirat ja kävin pussailemassa hevosia. Seisoin pitkän tovin Junin pää toisessa kainalossa ja Knektenin pää toisessa kainalossa, otsa otsaa vasten vuortellen molempien kanssa. Niitäkin väsytti. Tai sitten ne yrittivät antaa minulle vähän hevosenergiaa. Olen huomannut, että jos olet oikein väsynyt tai kipeä, ne tulevat ihan iholle. Puhaltelevat korvaan ja nojailevat päällään.  Oikein aina itkettää niiden myötätunto ja viisaus.

Mutta nyt, kello on kohta kymmenen, NYT aion kaatua sohvalle ja lukea viimeiset kymmenen sivua kirjastani ja sen jälkeen katsoa Midsommerin murhat. Olen sen mielestäni ansainnut. Ellen nukahda sohvalle kesken kaiken, mutta sekään ei haittaa mitään. 

Postikorttimaisemia

Jos täällä meillä on sellaiset karun jylhät maisemat, niin ei tarvitse jatkaa kuin vajaa sata kilometriä sisämaahan ja päästään todellisten postikorttimaisemien äärelle. Ajelin tänään E16:ta länteen ja pysähdyin Ulnesin 750-vuotiaan kirkon kohdalla ihmettelemään noita maisemia. Aivan käsittämättömän kaunista. Kuvista saa hyvin laimean käsityksen seudun kauneudesta - varsinkin kun ne on näpsitty taas kännykällä. Siellä oli niin upeaa, että ajoin täysin lumoutuneena ohi sen risteyksen, josta minun piti kääntyä. Eikä se ollut edes mikään ihan pieni risteys.

Kun menin sisään kirkon rautaportista, lennähti eteeni suuri perhonen ja istui hetken sydämeni päällä. Kuka lie kävi toivottamassa tervetulleeksi :).

Tämä kaunis, kaunis maa. Ja niin kovin haavoittuvainen.

Virtuaalikaverin kanssa kiipeilemässä

Meille ulkosuomalaisille sosiaalisella medialla, blogeilla, facebookilla, instagrammilla ym., on ihan erityinen merkitys. Ensinnäkin se tekee tietenkin yhteydenpidon Suomessa asuviin läheisiin ja ystäviin helpommaksi. Kaikkien kanssa ei vain pysty olemaan säännöllisesti puhelinyhteydessä, mutta tätä kautta ihmiset pysyvät vähän kärryillä, missä mennään. Ja sama tietenkin myös toisinpäin. 

Mutta toinen hieno juttu on nämä uudet tuttavuudet. Blogien ja facebookin kautta olen tutustunut jo useampaankin norjansuomalaiseen ja saanut tänne vieraitakin. Virtuaalikavereista voi siis tulla ihan oikeitakin kavereita. Meillä norjasuomalaisilla on oma fb-ryhmä, joka on kasvanut muutamasta kymmenestä nyt jo huimaan lähes 800 jäseneen, ja sieltä saa apua lähes kaikkeen. Olen vitsaillut, että ryhmä on nopeampi kuin google, ja sitä se tosiaan on :). Tosi aktiivinen ja kiva ryhmä, jossa on keskusteltu kaikesta taivaan ja maan välillä - painopiste tietenkin tässä Norjassa asumisessa. On hienoa olla yhteydessä toisiin suomalaisiin, joista osa on asunut täällä jo 40 vuotta. Mahtavaa vertaistukea.

Maanantaina luonani vieraili Nina Penni-koiransa kanssa ja kivaa oli. Vein Ninan ja Pennin tuohon lähivuorelleni. Ilma on oli taas (tai edelleen) painava ukkosesta, nousu tuskaisen hikinen, mutta maisemat sitäkin komeammat. Kun itse väkisinkin vähän jo tottuu näihin maisemiin, niin on aina yhtä hienoa viedä uusia ihmisiä tuonne ylös. Varsinkin ensimmäisellä kerralla se herättää melkoista ihastusta ja huokailua: maisemat pysyvät aika lailla piilossa ihan sinne loppumetreille ja hämmästys on sitten melkoinen, kun huomaa, miten korkealla sitä oikeastaan ollaankaan ja minkälainen näköala sieltä aukeaa. Ja onhan siellä uskomattoman kaunista, vaikka omalta osalta se ensimmäisen kerran yllätysefekti onkin jo menetetty. Minulla on hyvät perusteet asua juuri Valdresissa ja viimeistään tuolla ylhäällä jokainen sen ymmärtää :).

Kivaa oli. Ja kun Valdresissa ollaan, ruokana hirvenfilettä lähimetsästä, salaattia omalta kasvimaalta ja puolukkahilloa itse poimituista puolukoista (kuin suoraan matkailumainoksesta :D ). Yöpymispaikka ikivanhassa aitassa, jossa voi aistia historian siipien havinaa, mutta ei kuulemma kummituksia :). Hyvin oli nukuttanut. Toivottavasti näen Ninan täällä toistekin ja tervetuloa muutkin jos täällä päin satutte liikkumaan :). 

Kevätriemua ja kahvilan perustamista

Valittelin kerran, että kevät ei tunnu täällä samalla tavalla keväältä, kuin aikoinaan Oulun korkeudella. No tuntuu se nyt. Tässä kohtaa Begna-joki jäätyy talveksi ja on nyt hyvää vauhtia vapautumassa jääpeitteestään.  Ja mikä hienointa, näen Begnan nyt ikkunastani - jäiden aikana sitä ei vielä oikein hahmottanut.

Ja toisella puolella on täälläkin vuori, joka pitäisi varmaan valloittaa kesällä... se on kai vähän niin kuin tapana :). Ja jos katsotte tarkkaan, niin suoraan tuon valkoisen talon harjasta ylöspäin on tumma läiskä vuoren seinämässä. Sinne on louhittu luola, josta piti tulla tilan nykyisen isännän isoisän hautapaikka. Kuulemma melkoisen erikoinen persoonallisuus. No, fyysistä hautapaikkaa siitä ei tullut, mutta ehkäpä hän sieltä kuitenkin edelleen tarkailee tiluksiaan. 

Hevosillakin on kevättä rinnassa. Välillä ne intoutuvat sellaisiin kevätleikkeihin, että melkein pelottaa. Tarha kun on tässä vaiheessa kevättä kovin jäisen ja niljakkaan liukas. Mutta kaipa nuo tietävät, mitä tekevät. Hauskaa tuntuu olevan.

Ja kahtena yönä olen herännyt siihen, että vintilläni on käynnissä kissatappelu. Olen rynnännyt ulos ja pelastanut kaksi leikattua ulkokissaani kiertelevän mustavalkoisen kollin kynsistä :). Ja yhtenä yönä heräsin siihen, että kettu kiusasi hirvikoiria ja "pyydysti" myyrää parin metrin päässä koirien aitauksesta. Selvää keväistä leikkiä ja pientä kiusantekoa :). Joten kyllä se on kevät. Vaikka myöhässä onkin.

ps. nyt se on virallista. Minulla on työsopimus taskussa ja minusta tuli virallisesti maatilakahvilan ja - kaupan pyörittäjä. Tai oikeastaan taidan vastata koko tilan matkailun kehittämisestä ja markkinoinnista. Ja puutarhasta ja hevosista. Olen innoissani, mutta välillä mietin, että olenkohan haukannut vähän liian ison palan... Toisaalta minulla on nyt niin rento työnantaja, että suorituspaineita ei hirveästi ole. Katsotaan, toimiiko tämä.  Ja jos ei toimi, niin sitten yritetään jotain muuta.

Mutta miksi ei toimisi? Kun on tällaiset puitteet?

Yritän päästää teidät seuraamaan tätä prosessia mahdollisimman paljon. Koska vaikka ravintola onkin jo olemassa, niin oikeastaan kovin paljon muuta ei olekaan...