Terveisiä maailman onnellisimmasta maasta!

Tästä lähes kotikulmilta, eteläinen Valdres

Lærdal

Jotunheimen

Jotunheimen

Sør-Aurdal, Valdres

Åndalsnes (muistaakseni)

Sør-Aurdal, Valdres (tästä ihan kotikulmilta)

Sør-Aurdal, Valdres

Lærdal

Lærdal

Jotunheimen

Øye stavkirke

Borgund stavkirke

Nor-Aurdal, täällä se viimeinenkin leposija on usein aika hienoissa maisemissa

Terveisiä vaan täältä maailman onnellisimmasta maasta! Eilen julkaistussa YK:n raportissa maailman onnellisimmaksi maaksi julistettiin Norja (Ylen juttu). Tämän kultamitalin kunniaksi päätin jakaa tällaisen pienen kuvakimaran menneiltä reissuiltani. 

Valitsin kuvia, jotka ovat mielestäni Norjaa tyypillisimmillään, mutta tämä on siis sitä minun Norjaani. Tyypillinen Norja kun on aika suhteellinen käsite. 

Ylen nettisivuilla oli aiheeseen liittyen myös haastateltu kolmea norjalaista ja yhtä norjassa asuvaa suomalaista. Siellä yksi syy onnellisuuteen nousi selvästi ylimmäksi, eli rento ja iloinen elämänasenne. 

Tässä olen ihan samaa mieltä. Norjalaiset suhtautuvat moneen asiaan tosi rennosti, niin työelämässä kuin muutenkin. Ei se ole niin justiinsa. Tämä näkyy oikeastaan ihan kaikessa. Asiat on usein vähän sinne päin ja se riittää. Pääasia, että kaikilla on mukavaa. 

Kun Norjasta puhutaan, pitää puhua tietenkin myös öljystä ja rikkaudesta. Norjan yleisradion NRK:n  aiheeseen liittyvässä jutussa oli mielenkiintoisesti korostettu yhtä seikkaa: norjalaiset ovat onnellisia öljystä huolimatta, ei sen takia. Norjalaiset ovat tässä melkein puolustuskannalla, koska niin moni hyvä asia laitetaan öljyn ja rikkauden piikkiin. Helppohan teidän on kun on se öljy. 

Taloudellinen turvallisuus ja vauraus lisää toki onnellisuutta tiettyyn pisteeseen asti, mutta rikkauden ja onnellisuuden väliin ei voi laittaa yhtäläisyysmerkkiä. Enkä usko, että norjalaistenkaan onnellisuus kumpuaa valtion rikkaudesta, vaan sen syyt ovat syvemmällä. 

Meillä kaikilla pohjoismaalaisilla on moni asia lähtökohtaisesti tosi hyvin, ainakin noin maailman mittakaavassa. Jos ei aina ollakaan niin onnellisia, niin onnekkaita ja etuoikeutettuja ollaan kyllä. 

Mutta miksi juuri Norjassa ollaan sitten niin kamalan onnellisia? Vai ollaanko täällä onnellisia? 

Jos minulta kysytään, niin norjalaisten onnellisuuden kovin ydin löytyy kolmesta seikasta: rennosta elämänasenteesta, vahvasta yhteisöllisyydestä, ja sitten tietenkin tästä upeasta luonnosta.  Ne tekevät Norjasta Norjan ja norjalaisista norjalaisia.

Ja kun nuo kolme asiaa usein vielä yhdistetään onnistuneesti, niin lopputulos ei voi olla kuin hyvä. 

Toki tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa, mutta siitä ei puhuta tänään.

Vähän apua kaivataan!

Olen kirjoitellut tänne blogiin nyt reilut neljä vuotta. Aika on rientänyt ja paljon on tapahtunut. Tämä Norjassa asumiseni ei ole ollut mitään tasaista taapertamista, vaan tähän matkaan on mahtunut paljon kummallisia, välillä hauskoja välillä vähemmän hauskoja, käänteitä. 

Joku on joskus sanonutkin, että ihan kun seuraisi jotain saippuaoopperaa tai lukisi kirjaa - koskaan ei tiedä, mitä on taas tapahtunut. Itsestä on tuntunut välillä ihan samalta, ja paljon on tietenkin tapahtunut myös blogin ulkopuolella - kaikkea ei voi täällä jakaa ja kertoa. 

Blogista on tullut vähän sillisalaatti. On tarinoita Norjasta, tarinoita eläimistä, juttuja luonnosta. On vähän puutarhaa ja metsää. Sitten on näitä "maailmanparannusjuttuja" aina silloin kun maailmantilanne alkaa erityisesti ahdistaa. Sitten on ollut juttuja muutoksesta ja muuttumisesta, mindfulnessista ja vaikka mistä, ja ne liittyy vähän omaan ammattiin ja koulutukseeni. 

Blogilla on ollut uskollisia lukijoita - osa ihan alusta lähtien. Monet teistä ovat myös kommentoineet uskollisesti ja se jaksaa aina ilahduttaa. Paljon on myös teitä, jotka luette kirjautumatta ja kommentoimatta, ja se on ihan yhtä ok. 

Just nyt elämäni tuntuisi kulkevan vähän tasaisempia latuja (uskaltaakohan tätä edes sanoa...), ja se aiheuttaa vähän haasteita blogin kirjoittamiselle. Ainakin tuntuu siltä. Jotain pitäisi tehdä. Ehkä keskittyä enemmän johonkin aiheeseen tai ehkä vain säilyttää sama tyyli - ehkä tämä on ihan hyvä. En tiedä, itse olen vähän sokea oman blogini suhteen.

No, pidän valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta niin paljon, että en aio luopua blogin pitämisestä - tämä on parhaimmillaan kuitenkin ihan liian hauskaa. 

Mutta pyydän teiltä nyt vähän apua. Tai ehkä enemmänkin mielipiteitä. Ratkaisuthan mun pitää tehdä tietenkin itse. 

Pystytkö sanomaan vaikka kolme asiaa, jotka toimii ja jotka ovat kivoja, ja sitten kolme asiaa, joihin toivoisit muutosta. Jotain ehkä lisää, jotain vähemmän, jotain eri tavalla?  Tai sitten voit kommentoida ihan vapaasti. Ja kommentoi myös rehellisesti.

Olisi tosi kiva kuulla! Loppupeleissä tämä on tietenkin oma tuotokseni, joten kaikista neuvoista en voi ottaa vaarin, mutta varmaan saisin vähän uutta näkökulmaa ja ehkä ihan uusia ideoitakin. 

Voit kommentoida tuohon alle tai yksityisesti sähköpostilla samanotavanalla@gmail.com, jos se tuntuu mukavammalta.

Lämmin kiitos jo etukäteen!

TallennaTallenna

Kevään rajamailla

Täällä eletään vielä kovin talvisissa maisemissa, mutta valo lupailee jo kevättä - ehdottomasti. Myös jokeamme peittänyt jää on antamassa periksi. Olen aina pitänyt itseäni enemmän syksyihmisenä, mutta vuosi vuodelta kevät on tullut tärkeämmäksi. Jokainen keväinen viserrys saa sydämen sykähtämään.

Ystävä tuli Suomesta ja toi tullessaan tuliaisia. Eilisen sunnuntain elin siten pelkästään ruisleivällä ja karjalanpiirakoilla - jos nimittäin jotain Suomesta kaipaan (ihmisten lisäksi), niin juuri näitä kahta.  Siinä sivussa "nautin" kyllä vielä valkosipulia, inkivääriä, c-vitamiiniä ja sinkkiä - flunssa kun meinasi tulla päälle oikein kunnolla. Mutta nyt olo on taas ihan ok, kiitos tuon lääkityksen. Itse uskon eniten valkosipulin voimaan - se on pelastanut minut niin monta kertaa.

Tuo ylin kuva on työpaikaltani - voiko Norjalaisempaa työpaikkaa olla :). Tuossa ollaan jo tänäkin keväänä aika monta kertaa istuttu "tulilla" ja paisteltu makkaraa. Siinä tulee vähän niin kuin mökkiloma ja työpäivä samassa paketissa. Olen onnekas!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Spelttinen vuokaleipä ja ekopaasto

Kirjoitin joku aika sitten siitä, miten me voisimme alkaa kuluttajista tuottajiksi. Yksi kohta listassa oli, että opettele leipomaan leipää. No minähän opettelin. Tai ehkä oikeammin opettelin sen uudestaan.

Mulle oli muodostunut kuva, että leivän leipominen on jotenkin työlästä ja siihen pitää oikein ryhtyä. Mutta eihän se niin ole, vaan vuokaleipä syntyy tosi helposti ja aika nopeastikin. Monelle varmaan tuttu juttu, mutta ehkä joukossa on muita kaltaisiani, jotka luulevat leipomisen olevan jotenkin hankalaa. Nyt tästä on tullut jo lähes rutiini ja leipä syntyy siinä muiden juttujen sivussa.

Leipä on ollut pitkään pannassa ja itsekin olen sen syöntiä vältellyt jo kauan. Olen syönyt lähinnä siemennäkkäriä, joka sekin on toki hyvää. Omalla kohdalla leivän syöminen ei ole nyt kuitenkaan ainakaan pahentanut oloa, ehkä pikemmin päin vastoin. Mutta toki kannattaa miettiä, mitä siihen leipään laittaa. Itse en käytä ollenkaan valkoista vehnää, vaan pääasiassa spelttiä. Itse uskon speltin ihmeelliseen voimaan, niin kuin uskoi Hildegard Bingeniläinenkin (mikä kiehtova nainen!). Hildegardista voit lukea vanhan juttuni täältä.

Käytin pohjana täältä löytämääni reseptiä, mutta muuntelin sen seuraavaan muotoon:

Vuokaleipä

0,5 l vettä (n. 40 asteista)

1 pussi kuivahiivaa

1 dl kaurahiutaleita

1 dl ruisjauhoja

n. 2 tl suolaa 

1 rkl siirappia (itse käytän vaahterasiirappia)

sekoitetaan ja annetaan kuplia liinan alla puolisen tuntia

n. 5-6 dl spelttijauhoa 

n. 1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä

n. 1 dl pellavarouhetta

Lisätään vähitellen alustaen. Itse olen käyttänyt puukauhaa, koska taikina saa jäädä löysäksi.

Annetaan taas kohota liinan alla puolisen tuntia.

Nosta taikina vuokaan. Itselläni on aika suuri ( 2 l ) vuoka, mutta jos käytät pienempää vuokaa, tästä tulee kaksi leipää.

Päälle runsaasti sesaminsiemeniä

250 astetta uunin alatasossa, noin puoli tuntia.

Ota heti pois vuoasta ja anna jäähtyä liinan alla, niin tulee rapeampi kuori. 


Edit 5.3. Olen käyttänyt spelttiä ihan venhäjauhon sijaan, mutta luin juuri Birkkalan tilan sivuilta muutaman jutun, jotka kannattaa ehkä ottaa huomioon:

- Speltin sitko on vähän huonompi kuin vehnällä. Sen huomaa vaikka lettuja paistaessa. 

- Ydinspelttijauholla voi korvata vehnäjauhot kokonaan.

- Täysjyväspeltillä voi korvata vehnäjauhot osittain. Tosin tein tuon leivän tänään kokonaan täysijyväspelttijauhoista ja onnistui hyvin. Onnistumisen salaisuus saattaa piillä pellavarouheessa, joka lisää taikinan sitkoa.

- Speltillä leivottu taikina kannattaa jättää vähän löysemmäksi kuin tavallinen vehnätaikina.

- Speltillä leivottaessa paistoaika on hieman alhaisempi, mutta paistoaika puolestaan pidempi.( Eli seuraavan kerran kokeilen tuon leivän kanssa vaikkapa 225 astetta/ 40 minuuttia )

- Jos speltin käyttö epäilyttää, aloita kokeilu resepteillä, jotka on suunniteltu nimenomaan speltille. Reseptejä löytyy vaikkapa tuolta Birkkalan sivuilta.

***

Suomessa vietetään muuten parhaillaan Ekopaastoa. Vielä ehtii mukaan. Tämä on hieno ajatus, kannattaa tutustua!

Käy kulkemassa Ekopaastopolku

tai tykkää facebook-sivusta

Myös Lady of The Mess - blogissa on aiheesta hyvä juttu!