Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Illuusio nimeltään aika




On melkein traagista, että näillä korkeuksilla puutarha saavuttaa kauneimman kukoistuksensa juuri ennen talven tuloa. Kaikki on vihreää ja vehreää, joku aloittaa vasta kukintaansa, kunnes eräänä aamuna huomaa, että se oli taas siinä. Täällä oli lämpimin syyskuu yli sataan vuoteen ja lokakuukin on alkanut hienona, mutta paikoitellen yöpakkaset ovat jo puraisseet ja omien samettikukkien loisto on muisto vaan. Ystävän puutarha vielä toistaiseksi kukoistaa.

Näin oman syntymäpäivän jälkimainingeissa tuntuu joskus samalta. Elämässä on niin paljon kaikkea, mitä haluaisi vielä tehdä ja kokea, mutta aikaa on rajallinen määrä. Tuli taas hetkellinen paniikki. Ystäväni kysyi, että mitä et muka voi enää tehdä. Totesin, että en ainakaan voi ottaa enää papukaijaa, ne kun elävät niin vanhaksi. Pienet on murheet, totesi ystäväni. Ja tuo kaikki ehtiminen on lopultakin vain illuusiota, koska eihän meillä oikeasti ole kuin tämä hetki. Olimme sitten minkä ikäisiä tahansa.

Yhteen vanhaan unelmaan olen tarttunut nyt oikein kaksi käsin. Nimittäin maalaamiseen - noin niin kuin taiteellisessa mielessä. Päätin katsoa, mitä saan siitä irti, vai saanko mitään. Etten sitten kerran mieti, että olis pitänyt. Piirtäminen oli ehdottomasti lapsuuteni suurin intohimo, ja olen siihen tasaisin väliajoin palannut. Tänne muuton jälkeen olen maalannut enemmän kuin koskaan, mutta en kuitenkaan oikein tosissani. Olen turhautunut, kun en osaa ja löytänyt itseni ajattelemasta ihan liian usein, että pitäisi.

Nyt osallistun maalauksen nettikurssille ja käytän suuren osan liikenevää aikaani maalien ja pensseleiden parissa.  Kurssilla on tavoitteena maalata intuitiivisesti ja päästää irti tavoitteista ja suunnitelmista. Luottaa. Jättää tilaa "magialle". Antaa intuition johdattaa ja katsoa mitä siitä syntyy. Jos lopputulos ei miellytä, aloittaa alusta. Kuulostaa ehkä helpolle, mutta voi vakuuttaa, että ei ole, vaan on niin pirun vaikeaa. 

Puhumattakaan siitä, miten vaikeaa tuo on ottaa yleiseksi elämänasenteeksi. Jättää suunnittelu ja odotukset vähemmälle ja antaa tilaa magialle. Antaa intuition johdattaa, ja katsoa mitä siitä syntyy. Aina voi aloittaa uudestaan. Ihan jokainen hetki. 

ps. kun näitä postauksia on syntynyt sen verran harvakseltaan, niin laitan kissauutiset tähän loppuun. Kissat voi hyvin. Ines taitaa jopa vähän tykätä Lille Venistä, se selvästi flirttailee ja niillä on keskenään väijytysleikkejä. Ivar vähän komentelee, mutta ihan sopuisasti kuitenkin. Sekin haluaisi kai leikkiä, mutta kun se ei oikein osaa. Reppana.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Puutarhauutisia






Tulipa pitkä tauko - pahoittelen. Täällä kaikki kuitenkin ihan mallillaan meillä kaikilla. Tiiviimpi työrupeama vain vei mehut, enkä halunnut ottaa bloggaamisesta stressiä - se kun ei ole tämän tarkoitus. 

Tässä vähän mallia kasvimaasta, jonka kanssa olen noudattanut tänä vuonna ns. vapaata kasvatusta. Toisin sanoen ollut tosi laiska. Esimerkki siitä, että ei se aina ole niin justiinsa puutarhahoidossakaan, vaikka mummini varmaan saisi sätkyn tämän kasvimaan nähdessään. Ja varmaan äitikin. 

Olen kastellut ainoastaan uusia kylvöksiä ihan silloin alussa, kitkenyt läpi kai kaksi kertaa, ehkä kolme. Jäi nokkosvedet tekemättä ja kompostimultasäkki ostamatta. Esikasvatuksetkin suurelta osin. Lykkäsin vaan kurpitsantaimet ihan tavalliseen multaan, vaikka siinä vaiheessa oli jo nähtävissä, että maa ei ollut kummoista - se kasvoi lähinnä sammalta. Samettiruusut kylvin suoraan maahan, en ehtinyt esikasvatella. Lehtikaalin taimet ostin puutarhamyymälästä. Ehkä se fiksuin veto oli, että koko viljelys oli tosi pitkään harson alla, joten se selvisi kylmästä alkukesästä ja niistä miljoonista kaalikärpäsistä. Vuokraisännän viljelykset eivät nimittäin olleet ihan yhtä onnekkaita ja vaikutan taas varsinaiselta viherpeukalolta omine viljelyksineni.

Mutta niin vain kävi, että Äiti-maa piti huolen lopusta. Olen saanut tuolta salaatit, lehtikaalit, porkkanat ja nyt jopa kesäkurpitsat. Puhumattakaan noista samettiruusuista, joista tuli upeat. Olen kiitollinen ja lupaan olla ensi kesänä vähän ahkerampi. Olenkin oikein tyytyväinen, varsinkin kun muistaa lähtötilanteen :).



Hyvää syksyn alkua, yritän vähän aktivoitua tämän bloginkin kanssa. Kyllä mulla juttua riittäisi, kun vain saisi sen tänne koneelle :). 

Ps. Tuosta samettiruususta: kyseessä on linnétagetes "Burning embers", se on vanha ruotsalainen kulttuuriperintökasvi 1920-luvulta.  Helppo ja upea. Siemeniä saa tilattua ainakin Impectasta. Suosittelen!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Pääskyset ovat täällä!










Olen ahertanut kaksi päivää kasvimaani kimpussa. Perustanut perunapenkin ja istuttanut perunat. Aloittanut toisen älyttömän projektin vain huomatakseni, että siinä ei ole mitään järkeä. Huomisen joudun käyttämään sen korjaamiseksi. Sellaista on puutarhahulluus. Tarinoita myös siitä, mikä ei onnistunut.

Mutta elämä ei ole ollut pelkkää raatamista. Vein työmaalleni puutarhatuolin ja ison termoksen täynnä kahvia. Istuin auringossa ja hengittelin leutoa kevättuulta. Seurustelin kissojen ja hevosten kanssa. Soitin Äidilleni ja join äitienpäiväkahvit etänä äitini, siskojeni ja kummityttöni kanssa.

Ja taivaalla kasvimaan päällä lensi ensimmäinen pääskynen.

Toivottavasti kaikilla äideillä oli hyvä äitienpäivä. Ja hyvä päivä kaikilla muillakin.

Ps. Norjan televisisossa kerätään juuri nyt rahaa Nepalin maanjäristyksen uhrien hyväksi. Siellä pyydettiin apua, jotta eloonjääneet voisivat jäädä eloon. Apua tarvitaan edelleen. Joko Punaisen Ristin tai jonkin muun järjestön kautta. Jos haluaisit auttaa, mutta et ole vain saanut vielä aikaiseksi, tee se nyt. Vielä ei ole liian myöhäistä.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Puutarhurin laulu























Eräässä facebookryhmässä eräs henkilö kommentoi puutarhakeskustelua: "Miksi kasvattaa itse, kun voi ostaa kaupasta?". 

Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Samalla sitä huomaa, että kyllä sitä jotain on saanut aikaan, vaikka välillä tuntuu, että ei mitään. Eläköön valokuvat :).
 
Puutarhurin laulu

Minä kylvän vihreän nurmikon,
joka kasvaa apilaa;
ja vehmaalta tuoksuu tarhassa,
kun tuuli puhaltaa.

Älä huolehdi turhaan tarhuri,
saat siemenet itämään.
Voikukkia kasvaa varmasti 
ja vaikka et kylväkään.

Minä ruusun istutan tarhaani, 
jalon, vahvarunkoisen.
Ja kun ruusu nuppunsa aukaisee,
koko päivän iloitsen.
Älä huolehdi turhaan tarhuri, 
saat ruususi kasvamaan.
Ja sen piikit tunnet varmasti, 
jos kukka ei puhkeakaan.

Ja lintulautoja joukoittain 
panen puihin korkeisiin, 
kun linnut aamulla laulavat, 
minä herään säveliin.
Älä huolehdi turhaan tarhuri,
jos lähtevät laulajat.
Niin harakat saapuvat varmasti 
ja ne puissasi nauravat.

Aale Tynni

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Hyvät puutarhakäsineet



Saaripalsta - blogissa käytiin vilkasta keskustelua siitä, että on tosi vaikea löytää naisen käteen sopivia puutarhahanskoja. Ne kun yleensä suunnitellaan sellaisiksi "naisten näpertelyyn" sopiviksi, joissa tärkeintä on kukkakuosi ja kaunis väri. Fakta on kuitenkin se, että puutarhassa heitellään kiviä, katkotaan oksia, käytetään lapiota, pyöritellään siirtolavoja, kiskotaan vesakkoja irti, käytetään kirvestä ja sahaa jne., ja ne naisille tarkoitetut puutarhahanskat soveltuvat lähinnä siis kitkemiseen. Miesten hanskat taas on usein ihan liian isoja.

Satuin kerran näkemään Clas Ohlssonilla tällaiset työhanskat ( Tegera pro ), jotka olin aikaisemmin bongannut tuolla meidän työmiehellä, joka tekee kaikkea timpurin hommista puun kaatoon ja ojan kaivamiseen (ja paljon muuta). Ja näitä löytyi myös kokoa 7, joka on pienehköön naisen käteen sopiva. 

En lähtisi näillä porkkanapenkkiä harventamaan, mutta aika lailla kaikkea muuta näillä voi tehdä, istuvat sen verran napakasti käteen. Tosi hyvät hanskat, jotka kestää ainakin sen yhden kesän. Pitävät vähän kosteutta ja tarvittaessa nämä voi pestäkin. Vähän tyyriit, mutta ehdottomasti hintansa väärti. Ei ole mikään Clas Ohlssonin oma tuote, joten näitä saa muualtakin, mutta ainakin siis Clas Ohlssonilta. 

Mulla on nyt toiset hanskat menossa (otin just uudet käyttöön) - tai oikeastaan kolmannet, koska ostin talveksi paksummat vastaavat. Nuo talvihanskat ovat edelleen lähes uuden veroiset, vaikka olen käyttänyt niitä hevoshommissa koko talven. 

Ja tämä ei ole maksettu mainos, vaan suositus oman käyttökokemuksen perusteella, koska ilmeinen tarve tällaisille hanskoille on. Ja aihe juuri nyt ajankohtainen :).

***

"Puutarhakäsinekuvauksiin" tuli mukaan Kissa numero viisi, jolla on nyt sitten silmä mustana, nenä ruvella ja leukakin turvoksissa. Sillä raukalla on kova homma pitää tunkeilijat loitolla ja tilan neidit turvassa vaeltavilta kolleilta.

Mukavaa maanantaita!

torstai 19. maaliskuuta 2015

Oppia ikä kaikki - puutarhassakin












En ole ihan noviisi näissä puutarhajutuissa, mutta aina riittää opittavaa. Kirjaan tähän muutaman mokan, jotka toistan joka kerta kun viljelyhulluus iskee. Ehkä nämä ovat myös jollekin toiselle muistutukseksi.

1) En ole edelleenkään oppinut, että siemenpussin kaikkia siemeniä ei tarvitse kylvää. Niitä voi säästää seuraavaan kesään tai antaa ystäville ihan vain siemeninä - ei taimina. 

Olen niin helläsydäminen, että jos kaikki siemenet sattuvat itämään (saattavat niin tehdä), niin ne kaikki myös saavat kasvaa niin suuriksi kuin vain jaksavat, ja parhaassa tapauksessa lopputuloksena saattaa olla 50 tomaatintainta ja sama määrä krasseja, samettikukkia, kosmosta ym.ym. Hirveä määrä työtä ja hirveä määrä taimiruukkuja pyörimässä täällä sisällä. Ja kaikille ei yksinkertaisesti löydy paikkaa ulkonakaan. Ja jos löytyisikin, niin kaikkea ei voi syödä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole pyörittää kauppapuutarhaa.

Tänä vuonna esikasvatan ainoastaan kohtuullisen määrän kutakin lajia. 

2) Siemenpusseissa suositellut rivi- ja taimivälit ovat kokemuksen syvällä rintaäänellä sinne laitettu. Minulla on taipumus ainakin tuplata ellei triplata siementen/ taimien määrä, koska pitäähän ne kaikki saada johonkin sopimaan (tämä liittyy myös siis tuohon ensimmäiseen kohtaan). Tuloksena on ehkä boheemi ja kaunis, mutta ei välttämättä hirvittävän tuottoisa kasvimaa (toisaalta tällä menetelmällä ei tarvitse kovin paljon kitkeä). Ja ne pienet taimet kasvavat tosiaankin suuriksi kasveiksi, vaikka sitä on aina niin vaikea uskoa.

3) Kaikkia vihanneksia ei tarvitse kylvää samaan aikaan. Esim. porkkanoiden, retiisin, salaatin ja pinaatin kylvämistä voi ja kannattaa porrastaa, ja niin turvata satoa tasaisesti koko kesäksi.

Tässä tärkeimmät tälle kesälle - viime kesänä opittua. Viime vuonna kirjoitin kymmenen kohdan listan, jossa on ihan hyödyllisiä juttuja siinäkin.

***

Tiesittekö muuten, että mullassa on Mycobacterium vaccae nimisiä bakteereita, jotka ovat luonnon omia antidepressiivejä. Tutkimusten mukaan ne stimuloivat aivojen serotoniinin tuotantoa. Serotoniini taas on aine, joka saa meidät tuntemaan itsemme onnelliseksi ja rentoutuneeksi. Joten puheet onnellisesta puutarhurista ei ole tieteenkään valossa puppua. Lisää aiheesta voit lukea täältä (englanniksi).

Joten kädet multaan - kissatkin sen tietävät!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Puutarhageenit





Muistan kuinka mummini käveli kasvimaamme laitaa kädet selän takana ja valkoinen puuvillainen lierihattu päässään. Arvioi rivien suoruutta ja kitkemisen tarkkuutta. Osasi kasvien latinankieliset nimet. Reitkallin puutarhakoulun tarunhohtoinen nimi kaikuu vieläkin korvissani. Siellä mummini oli opiskellut opettajalinjalla. Ja lopettanut kesken, syystä jota emme tiedä. Joutunut luopumaan unelmastaan, niin kuin monet nuoret naiset siihen aikaan. Todennäköisesti joko perheensä tai tulevan miehensä vaatimuksesta. Ehkä taloudellisista syistä.

Jäljellä on kuva Reitkallin puutarhakoulun pihalta; mummini istuu siinä tummassa yksivärisessä paidassa onnellisen näköisenä. Kasvitarhakirja, jossa alleviivauksia ja vuosiluku 1923. Kolme vuotta ennen äitini syntymää. 

Monet hienot lapsuudenmuistot liittyvät kasvimaahan. Siihen kuinka kesäaamuina seisoin herne- tai mansikkapenkissä yöpaidan helma märkänä aamukasteesta. Miltä juuri maastanostettu ja heinään pyyhitty porkkana maistui. Miltä maistui oikeasti tuoreet mansikat. 

Innostus puutarhanhoitoon tässä mittakaavassa on periytynyt äidilleni ja äidiltä minulle. Minäkin harkitsin jossain vaiheessa ihan vakavasti puutarhakouluun pyrkimistä mutta annoin muiden uskotella itselleni, että se olisi tyhmä ratkaisu. Ei ole tulevaisuuden ala...

Muuttaessani tänne, jouduin luopumaan puutarhastani ja kukistani. Se kirpaisi kaikista eniten. Tällä hetkellä minulla ei ole omaa puutarhaa, mutta minulla on jo kasvimaa. Ja kyllä minulla on vielä se puutarhakin. Uskokaa pois.