Tuo ranta on tullut viimeisen viikon aikana tutuksi kaikkina eri vuorokaudenaikoina. Tyttöjen maastoreissu päättyi dramaattisesti kun yksi hevosista, Juni, putosi vanhan lahonneen siltarakenteen läpi ja juuttui siihen takakropastastaan. Monen dramaattisen tunnin kuluttua Juni saatiin lopulta traktorin avulla ylös kylmästä ansastaan ja on ihme, että se selvisi hengissä ja niin vähäisin vammoin (ainakin nyt näyttäisi siltä). Sitä lämmitettiin koko yö hieromalla ja loimien avulla. Meni kuitenkin lähes vuorokausi ennen kuin se saatiin talutettua takaisin kotiin. Siinä jouduttiin rakentamaan uusi siltakin, koska Juni ei ymmärrettävästi suostunut tulemaan saman ojan yli uudestaan.
Elvirakin oli onnistunut telomaan itsensä jo aikaisemmin ja sen kaulassa oli ikävä märkivä haava. Niinpä meillä on ollut tuolla laitumella nyt sairasosasto. Olen käynyt siellä kolme kertaa päivässä hoitamassa Junin jalkaa ja Elviran haavaa, kantamassa vettä ja kärräämässä lantaa pois pihasta. Ensimmäinen keikka seitsemältä aamulla ja viimeinen iltakahdeksan jälkeen. Kuusikymmentä kilometriä ajoa päivässä.
Hevoset vaikuttavat ihan tyytyväiseltä - varsinkin Elvira on ollut haltioissaan erityishuomiosta, eikä se halua poistua sairasosastoltaan, vaikka haava onkin jo parantunut. Se pitää seuraa jalkavaivaiselle Junille ja nauttii selvästi roolistaan.
Dramaattinen viikko sai sitten sopivan päätöksen, kun löysin eilen itseltäni punkin (eikä ole kauaa kun kehuskelin, että täällä ei ole punkkeja…). Soitin lääkärille ja sain käskyn tulla välittömästi käymään. Koska iho punoitti äkäisesti, sain sitten tuhdin antibioottikuurin.
Tänään itsellä oli aamulla aika heikko olo ja osat hevosten sairasosastolla vaihtuivat. Elvira tuijotti väsähtänyttä hoitajaansa turpa kiinni naamassani ja kulmat syvillä huolirypyillä. En tiedä olisiko itkettänyt vai naurattanut moinen huolehtiminen. Ihana Elvira. Entinen epäonninen ravuri, jota kukaan ei lopulta halunnut. Ja josta on kuoriutunut varsinainen sydäntemurskaaja.
Oi mikä ihana Elvira. Mikähän kuudes aisti hepoilla/eläimillä on... Pikaisia paranemisia teille kaikille! Onneksi saitte hepan pois pinteestä eikä käynyt sen pahemmin!
VastaaPoistaVarsinkin näillä tammoilla tuntuu olevan voimakas hoivavietti tai se kuudes aisti.. Saattavat olla kovinkin tammamamisen oikukkaita välillä, mutta jos van olen väsynyt tai kipeä, niin kyllä se on ollut aina Juni, joka tulee lohduttamaan. Ja nyt Elvira sai tilaa toimia lohduttajana, kun Juni itse oli sairas.
PoistaJunilla on jalka aika turvoksissa, mutta se ei onnut eikä ole muuten kipeän oloinen, niin toivotaan, että kaikki päättyy hyvin. Ihan varmoja ei vielä olla.
No onpas ollut koettelemuksia. Tsemppiä.💛
VastaaPoistaKiitos :). Kaikki menikin vähän liian hienosti noiden hevosten kanssa, kun kaikki ovat pysyneet terveinä tähän asti. Mutta ei täällä tietenkään pelkkiä koettelemuksia ole ollut, vaan ihan mukaviakin hetkiä, mutta kiirettä on pitänyt. Nyt toivotaan parasta tuon Junin suhteen.
PoistaHui onpas siellä sattunut ja tapahtunut! Muuten täälläkään ei ole aikaisemmin ollut punkkeja ja nyt olen ottanut kissasta kaksi! Yäk!!!
VastaaPoistaolen ollut niin iloinen, että täällä ei ole punkkeja, mutta olin väärässä. Tai ehkä ne on nyt vasta tänne ilmestyneet.
PoistaEnkä sitä paitsi edes juoksentele tuolla heinikossa shortseissa ja sandaaleissa, vaan yleensä mulla on aina lahkeet ja aika usein saappaatkin, mutta ei näköjään auttanut...
Hui kamala, miten pelottava tilanne teillä on siellä Junin kanssa ollut! Olipa onni matkassa, ettei käynyt pahemmin.
VastaaPoistaAllekirjoitan myös tuon, että erityisesti tammoilla tuntuu olevan jotenkin ihmeellinen tuo "kuudes aisti" ja vietti hoivata ja huolehtia, kaikkien pikku oikuttelujen vastapainoksi :)
Oli siinä kyllä onnea. Ainakin näyttäisi siltä, että mitään vakavampia vammoja ei tullut.
PoistaNuo tammat (vai me tammat? :D) on erilaisia kuin nuo "pojat". Osaavat olla tosi hapannaamoja, mutta sitten tosi paikassa myös tosi empaattisia ja huolehtivaisia.
Ihana kaunis Elviira sulattaa katseellaan varmaan jäänkin. Onneksi selvisitte retkestänne. On aivan kamalaa, kun rakakkaalle eläinystävälle sattuu jotain.Pikaista toipumista Junille!
VastaaPoistaElvira oli kyllä niin suloinen katsoessaan minua tuo ilme kasvoillaan, että ihan oikeastikin välillä nauratti ja sitten itketti.
PoistaOli taas hyvä muistutus, että tuolla metsässä ratsastellessa kannattaa ja pitää olla vähän varovainen - kaikkea ikävääkin voi sattua. Nuo pikkutytöt (tai varhaisteinit) vähän pyörittelee aina silmiään kun muistuttelen kännykästä ja siitä, että pitäisi kertoa mihin suuntaan ollaan menossa ja kuinka kauan noin suunnilleen on tarkoitus olla reissussa…
Oih! Voi mikä pelästys! Onneksi Juni selvisi noinkin hyvin! Hyviä vointeja sinne itse kullekin hepalle ja sinulle! On ne punkit sitten vaan inhottava juttu.. tuntuu että joka vuosi niitä on vaan enemmän ja enemmän!
VastaaPoistaOli se aika dramaattista - onneksi päätyi hyvin. Hevosen elämänlanka kun voi olla yllättävän ohut, vaikka se on noin suuri eläin.
PoistaPunkit on tosi vastenmielisiä pieniä otuksia! Toivon vain, että tästä ei tule mitään ikäviä jälkiseuraamuksia.
Oi...suloinen Elvira. Jaksamisia sinulle...pureeko antibiootti ? Toivottavasti. Juni poloiselle pikaista toipumista myöskin ♡
VastaaPoistaMulla oli kummallisia oireita (tolkutonta väsymystä ja kummallisia palelukohtauksia) pari päivää ennen kuin huomasin koko punkin, ja ne hävisisvät antibioottikuurin aloittamisen jälkeen - toivon tosiaan, että kyse oli jostain muusta kuin punkin aiheuttamista oireista… Olisi melkoisen huonoa tuuria, jos olisi just borrelioosia kantava punkki osunut kohdalle…
PoistaNyt on ihan hyvä olo, mitä antibiootti vähän väsyttää, joten kyllä me toivutaan Junin kanssa molemmat - kiitos toivotuksesta :)
Voi miten ikävä ja pelottava tilanne! Onneksi kaikki meni hyvin ja olette nyt hoidelleet toinen toisianne.
VastaaPoistaMinulla oli muutama vuosi sitten punkki pohkeessa ja kohdan ympärille kehittyi sitten sellainen rengasmainen läiskä. Lääkäri totesi mahd. borrelioositartunnaksi ja jouduin pitkälle antibioottikuurille.
Tapahtuman jälkeen herkistyin punkille, eli punkki saa välittömästi aikaiseksi valtavan kutinan ja sehän on pelastanut minut jo kaksi kertaa. Ei voi olla huomaamatta heti, kun kutisee niin valtavasti.
Hyvä, että sait antibiootit nopeasti.
Kaikki on nyt hyvin - Juni on oma itsensä ja jalan turvotus laskenut.
PoistaLuin just yhden artikkelin siitä, että punkit levittävät paljon muitakin viruksia ja bakteereja kuin borrelioosi ja aivokuume. Olen itsekin aika varma, että itsekin sain punkista nyt jonkun bakteerin, vaikka ajallisesti se ei oikein voi olla borrelioosi. Antibiootti siihen kuitenkin tuntui tehoavan. Viheliäitä otuksia!
Blogissani www.kalabaliikkia.blogspot.com odottaa sinua haaste. Otatko haasteen vastaan?
VastaaPoistaKiitos :). Otan haasteen vastaan. Vastaaminen saattaa vähän kestää kun huomenna tulee vieras viikoksi...
PoistaSilityksiä teille sinne<3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaAikamoinen seikkailu. En koskaan itse ole hevosiin ehtinyt tutustua syvällisemmin tai ajankanssa (harmivaan), vaikka joskus lapsena kävinkin välillä ratsastamassa.
VastaaPoistaTiedän kuitenkin, että hevoset ovat todella viisaita ja että mm. hevosterapiat ovat auttaneet autistisia pääsemään omasta todellisuudestaan hieman erilaiseen maailmaan.
Ihmeellistä ja kaunista kun eläimet osaavat olla parhaimmillaan oikein todellisia rakkaudenlähettiläitä.
Hevosten viisaus jaksaa hämmästyttää joka päivä. Olen niin kovin kiitollinen elämälle, että mulle on tuotu tämä mahdollisuus :).
PoistaIhania kuvia taas!! Ja kiertopalkinto odottelee sinua blogissani :) http://blogit.savonsanomat.fi/kaanhisteluja/starlight-blogger-award/
VastaaPoistaLämmin kiitos :). Palaan tuohon kiertopalkintoon heti kun tämä muu elämä lakkaa häiritsemästä blogielämääni :D
Poista