Muutoksen tuulia

Täällä säät ovat jatkuneet kesäisinä ja maisema vihertyy vauhdilla. Päivälämpötilat ovat olleet kahdenkymmenen molemmin puolin, ja jonain päivinä on tuntunut melkein liian kuumalta. Mulla on aina sopeutumisvaikeuksia kun kesä tulee näin yhtäkkiä. Joutuu palauttelemaan mieleen, että kuinka sitä kesällä oikein pukeutuukaan ja olo on melkein alaston kun lähtee ensimmäisiä kertoja liikkeelle ilman takkia.

Kuvat on otettu vappupäivänä, kun tehtiin työpaikan kanssa päiväretki läheiselle Vassfaretin alueelle.  Tällä reissulla ei patikoitu, vaan istuttiin nuotion ääressä ja otettiin aurinkoa. Paikka on yli 600 metrin korkeudessa, joten siellä oli vielä paljon talvisempaa kuin täällä alhaalla. Mietin taas tuolla istuessani, että olen kyllä monessa mielessä aika onnekas työpaikkani suhteen.

Olen muuten muuttamassa blogiani wordpressin puolelle, mutta muutto vähän venyy ja paukkuu - piti olla valmista toukokuun alussa. Muutoksessa on ollut niin paljon opettelemista ja omaksumista, että se ei tapahtunutkaan ihan niin helposti kuin olin toivonut. Tällaisissa tilanteissa myös sisäinen, usein aika hyvin piilossa pysyvä perfektionistini astuu esiin, ja viilaamisesta ei meinaa tulla loppua. 

Miksi muutos? No, vierivä kivi ei sammaloidu. Olen itse muuttanut aika monta kertaa, niin miksi ei sitten blogikin voisi kerran muuttaa :).

On siinä tietenkin "teknisiäkin" etuja muuttaa wordpressin puolelle, mutta katsotaan kunhan nyt saan kaikki jutut hoidettua kuntoon. Blogin nimi pysyy samana ja sisältökin varmaan aika samanlaisena. Jätän tämän "vanhan" blogin tänne edelleen luettavaksi ja aloitan siellä uudessa vähän niin kuin puhtaalta pöydältä. 

Mutta se muutto tapahtuu siis vasta tässä tulevina viikkoina, ilmoittelen sitten tarkemmin. Nyt siellä ei ole vielä mitään avoinna (uteliaille tiedoksi :)).

Toivon kesäisempiä kelejä myös sinne Suomen puolelle!

Kätevä emäntä

Te, jotka seuraatte paljon blogeja, tiedätte ne blogistit joiden elämä on vähän liian täydellistä. Joilla tuntuu olevan vuorokaudessa enemmän tunteja kuin meillä muilla. Ja energiaa pienen kylän verran. Joiden blogeja on niin kiva lukea, mutta ei oikein tiedä herättääkö ne enemmän kateutta vai ärsytystä...  Täydellinen elämä, täydellinen koti, täydellinen perhe ja sitten vielä täydellinen blogi. Olen joskus löytänyt itseni laskemassa, onko tuon kaiken tekeminen yhden päivän aikana mahdollista... edes teoreettisesti?

No mutta minäpä olen viettänyt tänään täydellisen blogistin täydellisen päivän. Tai omasta mielestäni aika täydellisen... Kuunnelkaapas seuraavaa...

Minä, joka olen aina ollut illanvirkku. Yökukkuja. Minusta on tullut viikossa aamuihminen. Noin vain. Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan. Ja kun aikaisin herää, ehtii päivän aikana vaikka mitä. 

Heräsin siihen, kun ikkunaan takaa alkoi kuulua liikehdintää ja kavioiden ääniä. Erehdyin kurkistamaan   verhon raosta. Yritä siinä sitten kääntää kylkeä kun tunnet nuo katseet mielessäsi... Eli kello kuudelta aamujogurtti, pipo päähän, toppataki päälle ja ulos heinätöihin. Begnan rannassa kuului haukan vihellys ja olo virkistyi kummasti kauniin kirpeässä kevätaamussa. Hevosten hörähtelyä ja heinän tuoksua.

Sitten lampaankyljysten ruskistamista ja pata uuniin hautumaan.  Tämä siis aamukahdeksalta. Paljon valkosipulia. Olipa hyvää, vaikka en suuri lampaanlihan ystävä ole ollutkaan. Piti aloittaa kokkaaminen aikaisin, että ehti laittaa leivän uuniin...

Tadaa! Elämäni ensimmäinen kattilaleipä, jonka olin leipaissut kohoamaan jo edellisenä iltana. Ja kuinka ollakaan, se onnistui ihan nappiin heti ensi yrittämällä. 

Ja terveellinen leipä tietenkin. Vähän vehnäjauhoja mutta enemmän spelttiä ja ruisjauhoja. Eikö ole kaunis? Rapea kuori, maukas sisältä. Teen muuten toistekin. 

Oli mukavaa, että oli tuoretta leipää, koska  klo 13 oli sovittu treffit ja lähdettiin topturille eli huippua valloittamaan - taas Stamskollenille....

Päivä oli täydellinen. Aurinko paistoi, mukana ystäviä ja reput täynnä eväitä. Mm. siis tuoretta leipää ja lampaakyljyksiä :)

Ja sitten kotiin. Aidan takan seitsemän hörisevää ja nälkäistä hevosta. Kaksi nälkäistä kissaa tuossa verannalla, kumpikin omassa tuolissaan ja omalla lampaantaljallaan. Ja sisällä toiset kaksi nälkäistä kissaa. Ne kaksi, jotka olen itse ottanut huolehdittavakseni. Nuo kaikki muut ovat tulleet puolivahingossa.   Valinneet pikemminkin minut kuin minä ne. No sitten ruokaa nälkäisille eläinystäville. Vaatteiden vaihto ja sitten syömään ystävien luo...

Tuttu ja rakas maisema. Valdreshornet eli tuttavallisemmin Puttekollen. Tuolta on muuten otettu se blogini etusivun kuva. 

Ja nyt sitten illan päätteeksi vielä tietenkin valokuvien siirtoa koneelle, niiden käsittelyä ja blogin kirjoittamista. Niin kuin kunnon blogistin tulee tehdä :D. 

Mutta ennen kuin halkeatte kateudesta, vielä yksi kuva. 

Kätevä emäntä on laittanut ruokaa, leiponut, ulkoillut ja hevostellut. Mutta vielä kätevämpi emäntä olisi ehkä purkanut muuttolaatikoita ja laittanut tavaroita paikoilleen :D.  Nyt taulut roikkuu miten sattuu, puolityhjiä pahvilaatikoita on pitkin ja poikin...punainen nahkasohva on toistaiseksi talon puolesta, ei ihan omaa tyyliäni... Mutta kyllä se tästä.

ps. Kattilaleivän reseptejä löytyy ihan googlettamalla kattilaleipä. Valmistaminen vie vähän aikaa, mutta on tosi, tosi helppo ja tosi hyvä. Suosittelen! Ja opin tällä kertaa toisen virheistä - taikina pitää jauhottaa oikein kunnolla, jotta se irtoaa tuolta kattilasta...

ps.2 Kaikki te ahkerat "täydelliset"blogistit. En kohdistanut noita alkujuttuja kehenkään erityisesti. Kateuden ja ärsytyksen tunteet ovat vain omaa pikumaisuuttani ja saamattomuuttani. Tänään sitten huomasin, että ainakin noin periaatteessa yhden päivän aikana voi saada aikaiseksi yllättävän paljon.

Mutta nyt nukkumaan. Tällainen päivä vaatii veronsa, eikä tule ihan heti toistumaan. Huomenna puran laatikoita :). 

A Perfect Day



Täydellinen kevätpäivä. Aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Lämpötila nollan tietämillä. Vuoristojärvi. Valkoisena hohtava keväthanki. 

 



Nuotio ja loistoeväät. Makkaraa, olutta, kahvia, pullaa ja suklaata. Ja appelsiineja.

 

Yllätysvieraita, joista toinen lumiukkoikäinen :). Sen verran oli pakkasen puolella, että isompaa lumiukkoa ei syntynyt. Ystävällistä lumisotaa. Jaettu lampaantalja ja suklaa.

Iltapäivää kohti  sinisempiä sävyjä ja jään päälle kohoavaa usvaa.

Välillä tuli mieleen lapsuuden maisemat Itä-Suomessa ja  keväiset kävely- ja hiihtoretket jäälle...

mutta sitten sitä taas muisti, miten korkealla sitä oikeastaan ollaankaan.

Nyt kasvoja kuumottaa, takassa  palaa  tuli, pihalla loimottaa lasten tekemät lumilyhdyt, kahvi maistuu hyvälle ja täydellinen auringonpaiste on vaihtunut täydelliseen kuutamoon. Mitä muuta sitä tällaisena päivänä voi tuntea kuin lähes  täydellistä onnea? Ainakin hetkittäin.