Huulirasvalle käyttöä ;)

Eilen tuli sitten se aamu, kun sai kaivaa lumiharjan auton takakontista ja harjata ikkunat puhtaaksi lumesta. Lunta ei tosin ollut kuin nimeksikään, mutta harjaa se vaati. Työmatkalla olin onnellinen, että olin tajunnut vaihtaa talvirenkaat alle, ainakin yksi auto oli nimittäin juuttunut tuonne mäkeen kesärenkaissaan. 

Mutta miten satumaisen kaunis päivä siellä oli. Tuo pilvikansi lepäsi tässä päällä, mutta ei niin tiiviisti, etteikö aurinko olisi päässyt välillä valaisemaan maisemaa. Vaikka töissä oli aika haipakkaa, oli pakko välillä pysähtyä nappaamaan kuvia. 

Tänään on vapaapäivä ja aloin tässä aamukahvia juodessa lukemaan omia vanhoja blogikirjoituksiani. Yksi tärkeimpiä juttuja tässä blogin pitämisessä kun on se päiväkirja-aspekti. Viime syksy oli monella tavalla tosi rankka, mutta ei sitä paljon kirjoituksistani huomaa. En ole tänä syksynä päässyt Jotunheimeniin asti, mutta viime vuonna tein sinne pienen pyhiinvaelluksen. Vähän liikutti lukea juttua myös Lille Venistä -se kun istuu nytkin tuossa selkäni takana ikkunalla tyytyväisenä uuteen elämäänsä. Silloin ei ollut vielä aavistustakaan, mihin elämä meidät oikein heittää.

***

Ja talvesta puheenollen Norjassa on lähes maansuru eilisen dopingpaljastuksen takia ja lehdet täyttyvät itkevästä Therese Johaugista. Hiihto on nimittäin Norjalaisille n i i n iso juttu, että sitä on suomalaisena vähän vaikea ymmärtää. Uutinen on saanut täällä lähes surkuhupaisia piirteitä. Kansa kuulemma tukee Therese-rukkaa (on tehty galluppi), mutta itse olen vähän kyynisempi. Muistan nimittäin edelleen hyvin sen, kuinka omat hiihtäjätähtemme aikoinaan kyynelehtivät viattomina, kun eivät ollenkaan ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut. 

Norjalaiset ovat myös hirvittävän huolissaan siitä, mitä ruotsalaiset nyt ajattelevat (suomalaisista ei niin piitata), ja kommentoivat ruotsalaiset yrittävät pidätellä nauruaan. Vahingonilo on se paras ilo... No, tapahtuma on toki hirvittävä henkilökohtainen tragedia urheilijalle, jolle hiihto on koko elämä ja enemmänkin, mutta ihan hyvä kolaus Norjan hiihtoliitolle - suhtautuminen on ollut sen verran ylimielistä. Ja se on myös monen norjalaisen mielipide. Eilisessä keskusteluohjelmassa norjan kulttuuri- ja urheiluministeri lähes huusi Norjan hiihtoliiton presidentille - ja sellaista ei Norjassa kyllä kovin usein tapahdu. Mutta eiköhän Norjakin tästä selviä ja elämä jatkuu ;). 

Puutarhauutisia

Tulipa pitkä tauko - pahoittelen. Täällä kaikki kuitenkin ihan mallillaan meillä kaikilla. Tiiviimpi työrupeama vain vei mehut, enkä halunnut ottaa bloggaamisesta stressiä - se kun ei ole tämän tarkoitus. 

Tässä vähän mallia kasvimaasta, jonka kanssa olen noudattanut tänä vuonna ns. vapaata kasvatusta. Toisin sanoen ollut tosi laiska. Esimerkki siitä, että ei se aina ole niin justiinsa puutarhahoidossakaan, vaikka mummini varmaan saisi sätkyn tämän kasvimaan nähdessään. Ja varmaan äitikin. 

Olen kastellut ainoastaan uusia kylvöksiä ihan silloin alussa, kitkenyt läpi kai kaksi kertaa, ehkä kolme. Jäi nokkosvedet tekemättä ja kompostimultasäkki ostamatta. Esikasvatuksetkin suurelta osin. Lykkäsin vaan kurpitsantaimet ihan tavalliseen multaan, vaikka siinä vaiheessa oli jo nähtävissä, että maa ei ollut kummoista - se kasvoi lähinnä sammalta. Samettiruusut kylvin suoraan maahan, en ehtinyt esikasvatella. Lehtikaalin taimet ostin puutarhamyymälästä. Ehkä se fiksuin veto oli, että koko viljelys oli tosi pitkään harson alla, joten se selvisi kylmästä alkukesästä ja niistä miljoonista kaalikärpäsistä. Vuokraisännän viljelykset eivät nimittäin olleet ihan yhtä onnekkaita ja vaikutan taas varsinaiselta viherpeukalolta omine viljelyksineni.

Mutta niin vain kävi, että Äiti-maa piti huolen lopusta. Olen saanut tuolta salaatit, lehtikaalit, porkkanat ja nyt jopa kesäkurpitsat. Puhumattakaan noista samettiruusuista, joista tuli upeat. Olen kiitollinen ja lupaan olla ensi kesänä vähän ahkerampi. Olenkin oikein tyytyväinen, varsinkin kun muistaa lähtötilanteen :).

Hyvää syksyn alkua, yritän vähän aktivoitua tämän bloginkin kanssa. Kyllä mulla juttua riittäisi, kun vain saisi sen tänne koneelle :). 

Ps. Tuosta samettiruususta: kyseessä on linnétagetes "Burning embers", se on vanha ruotsalainen kulttuuriperintökasvi 1920-luvulta.  Helppo ja upea. Siemeniä saa tilattua ainakin Impectasta. Suosittelen!

Tänä iltana

Hullu viikko alkaa olla lopuillaan. Tässä tosin kävi niin onnekkaasti, että tämänpäiväinen työvuoro peruuntui - en tiedä, olisinko jaksanut. Ainakaan kunnolla.

Koirat ja hevoset pakottivat vielä ukkoskuuron jälkeen liikkeelle, ja onneksi pakottivat. Ulkona oli niin käsittämättömän hienoa. Ilman noita eläinystäviä olisin saattanut jäädä sohvalle makailemaan, ja jäänyt paitsi kaikkea tuota kauneutta ja sateen kostuttamaa ilmaa. 

Hetkittäin sitä aina turtuu näihin maisemiin, mutta sitten tulee tällaisia iltoja. Ei sille tunteelle löydy edes sanoja. 

Kaukana kavala maailma.

Hei hulinaa sano halinen

Loma loppui kertarysäyksellä ja työt meinaa nyt vähän häiritä vapaa-aikaa. Kuuden päivän työputki, josta puolet ihan uudessa ja tosi vaativassa paikassa. Lukemattomia avaimia, koodeja, salasanoja, uusia ihmisiä, nimiä ja käytäntöjä. Onneksi Norjassa ovet ei yleensä mene lukkoon kuin avaimella - muuten olisin lukinnut itseni ulos jo monta kertaa.

Ja jotta aika ei kävisi pitkäksi, just tähän kuuden päivän työputkeen ajoittuu myös pesti eläintenhoitajana muiden lomaillessa. Kaksi hevosta, kaksi koiraa, viisi kissaa ja kahdeksan kanaa. Kolmen kultakalan isäntäperhe tuli onneksi tänään kotiin. Toisella koirista tietenkin vielä juoksuaika ja juuri ne kriittiset päivät, joten se on ihan vahdittava. Erinäinen nippu avaimia tässäkin pestissä, ja koko ajan tunne, että olen varmaan unohtanut jotain... joku eläin nyt varmasti nääntyy janoon jossain oven takana, kun en ole muistanut sitä hoitaa...

Tältä illalta on hevoset paijattu ja öljytty, koirat ruokittu ja ulkoilutettu, kissat ruokittu ja kanatkin istuvat kiltisti rivissä orrellaan, joten nyt voi hetken rentoutua. Ainakin yrittää.

No kaksi työpäivää vielä jäljellä, siten on yksi vapaapäivä ja lomailijatkin saapuvat kotiin lemmikkiensä luokse. 

Kot kot

Tänne tilalle tuli kahdeksan kanaa. Ne tuli pahvilaatikossa - kahdeksan kanaa samassa pienessä laatikossa. Ei ihme, että ne viettivät viisi ensimmäistä päivää hiirenhiljaa ja kylki kyljessä orrellaan. Odottivat varmaan mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu. Tai sitten ne olivat viettäneet siihenastisen elämänsä tiukassa supussa, eivätkä pystyneet hahmottamaan tyhjää tilaa ympärillään.

Vähitellen ja ruualla houkutellen ne uskaltautuivat tulemaan pieneen ulkohäkkiinsä. Nyppivät heinänkorsia ja juoksivat kiireesti takaisin sisään heti kun joku jossain vähän liikahti. Alkoivat vähitellen kuopia maata ja harjoittaa äänijänteitään. Kaivoivat kuoppia ja ottivat hiekkakylpyjä. Sitten häkinkin ovi avattiin päiväksi, ja maailma laajeni entisestään. 

Nyt täällä juoksee ja kotkottaa kahdeksan onnellista kanaa. Aika usein tuossa keittiön ikkunan alla. Tietävät ihan tarkkaan, mitä sellaiseen oikeaan kanan elämään kuuluu, vaikka ei ne sitä tullessaan osanneet. Kaipa se on johonkin geeneihin kirjoitettu. Perustivat kylpylän lasten hiekkalaatikkoon. Osaavat leikkiä myös kuollutta, mikä tuli todistetuksi kun talon hirvikoira pääsi kerran karkuun. Ensin tuli kauhistuksen kanahäkki, mutta oikealla hetkellä kanat muuttuivat kuolleeksi. Ja selvisivät kaikki hengissä, eivätkä näyttäneet edes traumatisoituneen.

Ja joka aamu kanalasta löytyy kahdeksan munaa. 

Eräänä aamuna ovikello soi. Yksi talon lapsista toi mulle kennollisen tuoreita munia. "Sun ei tarvi maksaa näistä, kun olet niin kiltti kanoille ja hevosille ja muutenkin." Vuorosanat ei ehkä menneet ihan just niin kuin vanhemmat oli ajatellut, mutta ajatus tuli selväksi ja lämmitti kovasti mieltä :). Eläimille kannattaa olla kiltti. Ja lapsille ja kaikille muillekin.

Terapiaa

Hevoset, toistaiseksi vain nämä kaksi, ovat palanneet viime kesältä tuttuun lomapaikkaansa. Toiveissa on, että kaksi vanhaa tuttua sieltä edellisestä paikasta vielä liittyy seuraan, niin olisi lauma taas ainakin osittain kasassa. Mullekin tarjottiin taas mahdollisuutta viettää tuolla kesäpäiviä hevospaimenena, ja vaikka en nyt ihan viitsi (uskalla) muuttaa sinne asumaan, niin ilokseni sinne kuitenkin ajelen kuuntelemaan hiljaisuutta ja seurustelemaan hevosten kanssa.

Voin vakuuttaa, että tuonne jää kaikki ahdistukset, alakulot, levottomuudet, eksistentiaaliset kriisit, hermostuneisuudet ja kaikki sellainen turha, millä me ihmiset nyt itseämme aina kiusaamme. Hengitys tasaantuu, mieli rauhoittuu ja elämä tuntuu taas hyvältä. 

Ihan parhaita terpautteja nämä. Hevoset, metsä, hiljaisuus ja tyyni järven pinta.

Kiinnostaisiko loma Valdresissa?

Minua on lähestytty joskus sähköposteilla tämän asian tiimoilta, olen itsekin asiaa suunnitellut pitkään ja nyt ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen ja kysyä kiinnostusta. Tämä on tällainen alustava kysely, ei vielä varsinainen tarjous. Vähän viime tipassa - pahoittelen.

Kiinnostaisiko sinua ja ystäviäsi esim. pitkä viikonloppu (to-ma) tai ma-pe täällä meillä heinä-elokuussa?  Mahdollisesti myös syyskuussa. Joko ratsastuksen merkeissä (edellyttää vähintään kohtuullista ratsastustaitoa kaikissa askellajeissa, tällä hetkellä max 4 henkilöä), tai jonkin muun teeman ympärillä. Vaikkapa vaellusta, nuotiokahveja, mindfulnessia, saippuan tekoa, yhdessäoloa. Hyvää ruokaa ja juomaa. Rentoutumista. Uintiretkeä vuoristojärvelle. Täällä on mahdollisuuksia monenlaisiin elämyksiin.

Majoitus vanhassa Stabburissa (toinen kuva ylhäältä), jossa majoitus aittatasoa, mutta erittäin mukavat sängyt ja paljon tunnelmaa. Käytössä moderni suihku ja WC. Erityisen kylmällä tai sateisella säällä mahdollisuus majoittua lämpimissä tiloissa.

Jos olet kiinnostunut omatoimilomasta tai autoilet täällä päin, stabburet on myös käytössä. Silloinkin mahdollisuus aamiaiseen, sovittaessa myös lounaaseen/päivälliseen tai muuhun sovittuun ohjelmaan. Tuossa pellon takana virtaa myös yksi eteläisen Norjan parhaita taimenjokia.

Piltingsrud Gard sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Gardermoenin lentokentältä, lentokenttäkuljetus voidaan tarvittaessa järjestää. Ohjelmasta ja reissun pituudesta riippuen hinta täysihoidolla lentokenttäkuljetuksineen asettuisi jonnenkin 500 euroa/hlö (ratsastusviikonloppu) seutuville. 

Linkin Piltingsrud Gardin sivuille löydät täältä.

Jos kiinnostuit, kysy ihmeessä lisää kommettiboksissa tai sähköpostilla samanotavanalla(at)gmail.com

Lähiruokaa norjalaisittain

Käytiin eilen asioilla lähikaupungissa ja pysähdyttiin matkalla kahville maatilakahvilaan, jossa oli "kohtuullisen" mukavat maisemat. Kahvila oli surullista kyllä lopetettu kannattamattomana (!), mutta maatilamyymälä siellä oli edelleen ja saatiin kupit kahviakin. Kahvileivät piti tosin olla omasta takaa, mutta ei haitannut. Tämä paikka Noraker Gård, on erikoistunut paikallisen Valdresilaisen herkun rakfiskin, eli hapatetun taimenen myyntiin. Rakfisk kuluu vähän samaan sarjaan kuin ruotsalaisten hapansilakka, surströmming, eli syödessä ei kannata paljon haistella, mutta maku on hieno. Olen maistanut :). Toisessa kuvassa on kala-altaat, jossa taimenet kasvavat. Valitettavasti kala ei siis ole enää luonnontaimenta. 

Ostin maalaismunia ja paikallisten tuottajien yrttiteetä ja hilloa. Mulle on vähän ideologinenkin asia avata lompakoa tuollaisissa paikoissa. Kovin monet käyvät vain ihastelemassa ja ihmettelemässä, mutta menevät sitten ostoksille suurten ketjujen ja keskusliikkieden kauppoihin, joista ruokaa saa halvemmalla. Mutta jos me haluamme pieniä liikkeitä, maatilamyymälöitä ja -kahviloita, pieniä tuottajia, lähi- ja luomuruokaa, niin sitä on silloin myös ostettava. Edes joskus. 

Maailmaan voi yrittää vaikuttaa äänestämällä vaaleissa sen mukaan, minkälaisessa maailmassa haluaa elää, mutta enemmän voi vaikuttaa omien valintojensa kautta. Mitä ostaa ja mistä ostaa, ja mitä mitä jättää ostamatta. Tekemällä eettisiä valintoja, eikä juoksemalla sokeana ilmaisten ämpärien tai tarjousbroilerin perässä. Miettimällä ihmisten ja eläinten hyvinvointia, koska joku maksaa ne halvatkin tuotteet - joko jossain kehitysmaan nyrkkipajassa minimipalkoilla raatavat työntekijät tai teollisuuskanaloissa kituvat broilerit. Ja jos joku nyt miettii, että köyhällä ei ole varaa tehdä eettisiä valintoja, niin en ole siitä kyllä ihan samaa mieltä. Vaikkapa kotimaiset juurekset eivät nimittäin maksa paljon ja niistä saa erinomaista ruokaa. Edes muutaman kerran viikossa. 

Viimeisessä kuvassa mulle ihan uusi tuttavuus, maa-artisokka. Tai olen joskus syönyt maa-artisokkakeittoa, mutta itse en ole näitä koskaan valmistanut. Maa-artisokan kanssa suurin haaste on kuulemma sen kuoriminen, mutta nämä menevät suoraan uuniin ihan kuorineen tämän reseptin mukaan. Helppoakin helpompaa ja taatusti herkullista. Eikä maa-artisokan viljelykään ole kovin hankalaa.

Hyvää viikonloppua. Ottakaa selvää, onko lähialueella jokin maatila, johon voi tehdä vierailun ja josta voi ostaa mukaansa vaikka lähiruokaa. Voisiko sen auton suunnata mielummin sinne kuin vaikkapa Tuuriin? Miettikää, haluatteko elää maassa, joka on täynnä automarketteja ja ostosparatiiseja vai maassa, jossa on elinvoimainen maaseutu ja paljon pieniä yrityksiä. Se kun on ihan meistä itsestä kiinni :).

ps. Eilen, 9.4. 1940 oli päivä, jolloin Norja joutui sotaan Saksan kanssa. Asia uutisoitiin täällä eilen näyttävästi. Norjansuomalainen Marianna Vuonon kimallus -blogista on tehnyt asiasta hyvän postauksen - käykää lukemassa.