sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Matkalla kohti siistiä ja selkeää kotia

Olen tässä viime päivinä miettinyt tätä tavaran paljoutta. Mulla on aivan älyttömästi kaikenlaista roinaa, yleensä vähän antiikkista, joka ei mahdu mihinkään. Tai ei se nyt mitään roinaa ole, vaan tosi kivoja juttuja (suurin osa), mutta jotka eivät siitä huolimatta mahdu mihinkään. Ja kaiken tämän tavarapaljouden keskellä on kovin vaikeaa pitää kotiaan järjestyksessä. Ainakin minun. 

Juuri tänä aamuna katsoin kateellisena erään blogistin selkeää ja kaunista kotia, ja ajattelin, että alan itsekin ihan järjestelmällisesti vähentää tavaran määrää ja selkeyttää kotiani. Myös sen takia, että ne kivat tavarat tulevat paremmin esille.   Tarkoituksena on käydä läpi kaappeja ja komeroita. Etsiä kaikelle oma paikka, jotta siivoaminen on helpompaa. Nyt on aika vaikeaa laittaa tavaroita paikoilleen, kun monilla ei ole mitään paikkaa. Ne siirtyilevät vain pöydältä ja hyllyltä toiselle. Mihin milloinkin mahtuu. Pelkkä ajatus siivoamisesta ja tavaran vähentämisestä sai hengittämään helpommin.

Sitten ystävä soitti ja muistutti paikallisista antiikkimarkkinoista. Lähdetäänkö sinne kahville kun kerrankin tapahtuu jotain. Nähdään vähän ihmisiä. No mehän lähdettiin kahville.


Just pari päivää sitten puhuin, että haluaisin sellaiset kunnon vanhanaikaiset kansituolit. Löytyi aika retrot. Maksoi vain kymmenen euroa kappale. Kolmannen sain kaupan päälle. Kotona selvisi miksi: se oli rikki. Vähän pitää laihduttaa, että itsekin uskaltaa istua rennosti, mutta hienot. Saatan vaihtaa kankaan, mutta katsotaan.


Kaksi vanhaa itämaista mattoa. Ainakin toinen käsinsolmittu. Maksoi yhteensä vain 60 euroa. Vähän rikki ja likaiset, mutta hienot (oikeasti).  Pesulakeikka tulee vähän nostamaan hintaa, mutta näistä olen oikeasti iloinen (mikäli pysyvät kasassa sen pesun ajan).


Ihana kori. Maksoi kympin. Hyvä eväskori marjaretkelle.


Papukaija. Tietenkin. Aika tavalla saanut siipeensä, mutta sopii kuin nakutettu antiikkiseen lintuhäkkiini. Olen aina halunnut papukaijan ja tämä maksoi vain euron. Eikä tarvitse surra, että mitä sille tapahtuu kuolemani jälkeen (oikeat papukaijathan voivat elää 70 vuotta ). 


Sarvet. Norjassa kun ollaan, niin pitää olla sarvet seinällä ja nämä olivat kompaktin kokoiset. Eikä mulla ole vasta kuin yhdet. Maksoivat vain kympin. 

Kahvikin oli hyvää ja ihmisiäkin tavattiin. 

Kun tulin kotiin, otin vähän lisää rahaa lompakkoon ja olin jo lähdössä juomaan toisenkin kupin kahvia. Vähän nimittäin jäi kaivelemaan se iiitalan Festivo kynttilänjalka joka maksoi 10 nok eli euron… ja ne Ultima Thulen kynttilänjalat, jotka maksoivat 5 nok, eli 50 senttiä.  Ja upeat, täysin ehjät saksalaiset Bavarian astiat, jotka maksoivat 200 nok, eli 20 euroa. Istuin jo autossa, mutta sitten järki voitti. Ostan ne sitten elokuussa kun samat markkinat tulevat tänne uudestaan :). 

Eli ei vielä ihan perillä sen "siisti ja selkeä koti"- projektin kanssa, mutta matkalla kuitenkin...

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Pioneja ja patsulia






Olen yleensä sellaisten pienten, herkkien kukkien ystävä. Sellaisten, joiden seassa voisi ajatella keijujen asuvan. Mutta on yksi poikkeus. Pioni. Siihen liittyy niin paljon nostalgiaa ja tarinoita. Lapsuudenkodissani oli kaksi pionia, jotka urheasti matkustivat kanssamme pihasta toiseen. Pionejahan ei kuulemma voi oikein siirtää, mutta se ei kyllä ihan pidä paikkaansa. Sinne juurakkoon jäi myös äitini kultasormus kuudella pienellä timantilla, jota yritettiin etsiä mullasta koko perheen voimin. Ei löytynyt. Mutta pionit kasvoivat hienosti :).

Täällä kasvaa kaksi suurta pionia. Nyt kukkii ihana, kerrottu, täysin puhtaanvalkoinen ja sitten kukintaa jatkaa punainen. Maljakkoon pääsi kaksi kukkaa ja nekin jaksavat kukkia ja tuoksua päivästä toiseen.

Täälläkin on lopultakin saatu sadetta pari päivää. Huputin harsokankaalla kaikki kasvulaatikot, jotta ukkoskuuro ei tuhoa kaikkia pieniä alkuja. Nyt kun otin harsokankaat pois, alta paljastui tosi hyvässä kasvussa oleva kasvimaa, joka oli saanut harson alle tarpeeksi kosteutta ja lämpöä.

Lehtikaalipenkissä oli ennen huputtamista melkoinen määrä kaalikoita, mutta laitoin harsokankaan alle kaksi tyhjentynyttä patsulipulloa ja tuoksu oli voimakas, kun otin harson pois. Harson alta lennähti yksi ainoa kaalikoi. Patsuliahan on käytetty ennen vanhaan koiden torjuntaan, joten jospa se tehoasi myös kaalikoihin? Hevosten hyönteisöljyssä se on jo osoittanut tehonsa, mutta ehkä tässäkin? Ha, mielenkiintoista :). Pidän teidät ajan tasalla.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Nyt kyllä otan ja...










Mainitsin jo kerran aikaisemminkin haasteesta, jonka nappasin itselleni Sannalta Pinon päällimmäinen -blogista. Kyse oli tästä "Nyt kyllä otan ja…"-haasteesta. Tarkoituksena hoitaa niitä asioita, jotka ovat jostain syytä jääneet roikkumaan. Minullahan niitä riittää, joten olen yrittänyt muuttaa koko elämänasenteeni (enemmän) sellaiseksi "Nyt minä kyllä"… siitä entisestä "pitäisi", tai vielä pahempi "pitäisi kai"-asenteesta.

Yksi tällainen "pitäisi" - ei kun "nyt minä kyllä"- juttu, oli nuo kaikenmaailman purkit tuolla keittiön kaapissa. Jossain asioissa olen aika impulsiivinen ja herkästi innostuva, joten kaikenlaista "terveysvaikutteista" tulee hankittua, mutta sitten ne yhtä helposti unohtuvat tuonne kaappeihin.

Kaapista löytyi mm. purkillinen spirulinaa. En muistanut ollenkaan, mihin sitä oli tarkoitus syödä, mutta koska se oli niin hirvittävän vihreää, ajattelin, että sen on oltava terveellistä - varsinkin kun vihannesten syönti on jäänyt viime aikoina liian vähälle. 

Otin sitä aluksi ihan veden joukossa (aika haastavaa), mutta tein sitten mansikka-ajan kunniaksi myös smoothieta ja sinne se uppoaa oikein hyvin, vaikkakaan ei suoranaisesti kaunista smoothien väriä… 

Sitten alkoikin tapahtua. Parina päivänä tuli hoidettua vaikka kuinka paljon näitä "nyt minä kyllä"- juttuja. Asiat vain hoituivat, kunnes aloin ihmetellä, mikä mussa oikein on vialla, kun elämä tuntuu pitkästä aikaa näin sujuvalta. En keksinyt muuta, kuin tuon spirulinan ja aloin oikein tutkimaan, mitä ainetta se oikein on. Ja ilmeisesti se todellakin on tuo spirulina, joka on laittanut vauhtia. En kuitenkaan käy mitenkään ylikierroksilla, mutta saan vain asioita aikaiseksi suurempia ponnistelematta ja olen tosi pirteä. Vauhtia vähän hidasti aika massiivinen migreenikohtaus, joka oli ilmeisesti jonkin sortin puhdistureaktio (en sille keksinyt muutakaan syytä). Mutta nyt kaikki on taas oikein hyvin. 

Googlatkaa ( vaikka täältä ) ja kokeilkaa, mutta muistakaa, että nämä asiat on kovin yksilöllisiä. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Ja jos päätätte kokeilla, katsokaa, että ostatte hyvälaatuista spiruliinaa. Luontaistuoteala on niin iso bisnes, että sinne mahtuu kaikenlaista yrittäjää. Vaikka tuote itsessään olisi turvallinen, sinne sekaan voidaan laittaa vaikka mitä. Hyvänä nyrkkisääntönä on ainakin se, että jos joku firma myy jotain tuotetta huomattavasti halvemmalla kuin kaikki muut vastaavat firmat, niin siinä on jotain hämärää. Muutenkin suosin itse mahdollisimman paljon kotimaisia juttuja (tai sanotaan nykyään pohjoismaisia :) ), mutta joskus näköjään tällainen Hawaijilainen boosti voi olla tarpeen :).

Minulla on muuten ollut ilo tutustua itselleni aivan uuteen perhoslajiin, kaalikoihin. Niillä on sellaiset pippalot tuolla kaalipenkissäni, että luulen kerääväni ensimmäisen lehtikaalisadon jo nyt… menee muuten parempiin suihin. Aika ärsyttävää, varsinkin kun olen juri päässyt lehtikaalin makuun… Jos jollain on hyvä vinkki niiden torjumiseksi, niin vinkatkaa. Kehäkukkia ja samettikukkia kasvaa samassa penkissä ja verkkoa on turha enää tässä vaiheessa laittaa. 

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannuksen seitsemän yrttiä










Täällä Norjassahan ei Juhannusta erityisemmin juhlita - tai ainakaan tänään. Täällä Juhannus, tai norjalaisittain Sankthans, on aina 24.6., niin kuin se Suomessakin alunperin on ollut. Itsellä on vähän ristiriitainen olo, kun en tiedä mitä juhlisi ja milloin juhlisi. Huomenna juhlitaan ystävien kanssa kesäpäivänseisausta, mutta mitäs tänään? 

Sen verran olen noudattanut kuitenkin vanhoja perinteitä (ja vähän  muokannut niitä itselleni sopivaksi), että kävin päivällä keräämässä ne seitsemän kukkaa. Varmuuden vuoksi, naimaton kun olen :). 


Kissankellon symboloimaan kepeyttä ja keveyttä, toisaalta myös vaatimattomuutta ja sitkeyttä. 

Lemmikin symboloimaan lempeä, uskollisuutta ja ikuista rakkautta. Sen nimi on muuten englanniksi Forget-me-not ja norjaksi Forglemmegei.

Niittyleinikin symboloimaan kesää ja aurinkoa, ja Saniaisen elämän varjoisaa puolta, joka kuuluu elämään ihan yhtä lailla. Ei varjoa ilman aurinkoa. Joskus varjossa on hyvä levätä. Sitäpaitsi Saniainen on varsinainen juhannusyrtti ja erityisen toivottu juhannuskimpussa. Sen sanotaan mahdollisesti myös kukkivan juhannusyönä, ja jos näin käy, siitä koituu vaikka mitä ihanaa...

Ruusuruohon otin symboloimaan lapsuutta ja lapsenmielisyyttä. Se oli lapsena lempikukkani.

Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, Pujo, Artemis Vulgaris, äitiyrtti, edustamaan elämän mystistä ja maagista puolta. Sitä pidetään monissa kulttuureissa kaikkein voimallisimpana yrttinä. Se suojelee ja puhdistaa. Edistää unien näkemistä ja niiden muistamista. Juhannusyrtti sekin. Keltit ovat käyttäneet pujoseppeleitä tanssiessaan kokon ympärillä, jotka on lopuksi heitetty tuleen tuomaan suojelusta tulevalle vuodelle. 

Nyt on hyvä mennä nukkumaan. Katsotaan mitä unimaailmassa tapahtuu. Jos on hiljaista, niin aina voi ottaa uusiksi tiistai-iltana, norjalaisena juhannuksena :).

Oikein hyvää Juhannusta teille kaikille keleistä huolimatta. Nyt on vuoden lyhyin yö, tuli taivaalta mitä tahansa!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Välitilinpäätös







"Enhver hagehistorie
er også en historie
om alt som ikke lykkes"

Eli kutakuinkin: jokaisen puutarhan tarina on tarina myös siitä, mikä ei onnistunut. Teksi lainattu uusimmasta Vakre Hjem -lehdestä ja puhutteli kovasti :).

On aivan liian aikaista tehdä mitään puutarhan tilinpäätöksiä näin ennen juhannusta, mutta välitilinpäätöksen voi tehdä. Epäonnistumiset on epäonnistumisia vain, jos niistä ei ota opiksi. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kesä, kun väkerrän kasvimaan kanssa, mutta joissain asioissa olen kovapäinen. Ajattelen, että ehkä tänä vuonna onnistuu se, mikä on aina aikaisemmin epäonnistunut. Ei se niin mene :).

Mutta tässä vähän listaa. Opiksi itselleni (yritän muistaa lukea ensi vuonna) ja ehkä joillekin muillekin harrastelijapuutarhureille. 

1. Kasvimaan perustaminen saati hoito vaatii aikaa ja työtä. Paljon aikaa ja paljon työtä. Siitä pitää oikeasti tykätä ja kasvimaan hoito pitää priorisoida heti sinne eläinten hoidon perään. Itse ehtii syödä ja levätä myöhemminkin. Se, että laittaa vaikkapa herneet ja pavut ohjeiden mukaan likoamaan ennen kylvöä, mutta ei sitten ehdikään kylvää niitä seuraavana iltana, vaan vasta kahden päivän kuluttua, saattaa olla, ja todennäköisesti on, niille kohtalokasta. Sama juttu pienten taimien kanssa. Jos unohtaa ne aurinkoon tai unohtaa kastella ne, se on niille todennäköisesti kohtalokasta. Isompana ne antaa moisen anteeksi, mutta ei vielä pieninä ja hauraina. 

2. Kun perustaa uutta kasvimaata, kannattaa panostaa kunnon multaan. Tai ainakin laittaa päällimmäiseksi kunnon kerros rikkaruohotonta ostomultaa, niin, että istutetut siemenet saavat varaslähdön ennen rikkaruohojen itämistä. Vaikka olisi kuinka ahkera kitkijä, pienten alkujen erottaminen rikkaruohojen seasta on mahdotonta. Ja jos rikkaruohoja ei kitke, pienet alut todennäköisesti tukehtuvat niiden sekaan. Rikkaruohot kun ovat rikkaruohoja hyvästä syystä: niiden kasvuvoima on ihan eri luokkaa verrattuna jalostettuihin kasveihin. Ja pellon nurkasta otetussa mullassa on ihan mielettömät varastot rikkakasvien siemeniä, vaikka se muuten olisi kuinka hyvää maata kastematoineen ja nokkoskasvustoineen. 

3. Jos ei viitsi/ halua/ ehdi tai ei ole tilaa esikasvattaa taimia, on ihan turha odottaa satoa vielä kesäkuussa. Toisaalta, kesäkuussakin ehtii. Esim. salaatteja, retiisiä ja herneitä ehtii kylvää oikein hyvin ainakin juhannukseen saakka. Myöhemminkin. Itse ajattelin kylvää huomenna. Satokin tulee vain vähän myöhemmin. Jos ehtii ennen ensilunta. Ja jos ei ehdi, niin sitten voi ostaa kaupasta.

4. Ja toisaalta ei kannata kiirehtiä. Vaikkapa pensaspapua ei kannata kylvää liian aikaisin. Se nyt ei vaan onnistu, vaikka kuinka tekisi papuja mieli. Ne vaativat tietyn vuorokauden keskilämpötilan, ja jos on kylmiä öitä, niin pavut eivät idä. Tai ovat kitukasvuisia. Tosin niistä kitukasvuisistakin saattaa vielä kasvaa kelpoyksilöitä jos jaksaa uskoa, toivoa ja rakastaa. 

5. Pienillä jutuilla on etenkin alkuvaiheessa merkitystä. Siemet kannattaa kylvää kutakuinkin samalle syvyydelle. Tässä hommassa ei kannata ajatella että sentti sinne tai tänne. Tuloksena on hyvin eri aikaan itäviä siemeniä tai toisaalta epätasaisia rivejä, ne sentin syvempään istutetut siemenet kun ei ehkä koskaan jaksa nousta maan pinnalle asti.

5. Istutetut siemenet kannattaa ihan oikeasti merkitä jonkin sortin kylteillä. Ne sievät kyltit eivät ole vain koristeita. Ei niitä muuten muista, vaikka kylvöhetkellä oli ihan varma, että muistaa. No, herneen kyllä erottaa porkkanasta, mutta kahta eri hernelaatua ei erota toisistaan ja pienet samettikukan taimet voi kitkeä pois, koska unohti, että on kylvänyt niitä rivien väliin. 

6. Maltti on valttia. Juuri kun olit luopunut toivosta, eräänä aamuna penkistä on noussut rivi pieniä herneen taimia. Itäminen vie aikaa. Jos pussin kyljessä on lukenut, että itämisaika on kaksi viikkoa, niin kolmen päivän kuluttua ei vielä kannata alkaa kurkkia mullan alle. Tai itkeä epätoivosta. 

7. Ja vaikka olisit tehnyt kaiken ihan oikein ja ohjekirjojen mukaan ja jopa suojannut satosi kuitukankaalla, sinne kankaan alle saattaa livahtaa jokin öttiäinen ja syödä ne ainoat maan pintaan asti selvinneet pavun taimet. Tai sitten saattaa sataa lunta ja kaikki paleltuvat yhdessä yössä. Sekin on mahdollista. 

8. Aikainen lintu madon nappaa. Päivällä on liian kuumaa sekä puutarhurille että kasveille. Ainakaan kastella ei voi kovin helteisessä säässä. Tai ainakin se on ihan turhaa (jopa vahingollista). Illalla taas on niin hirveästi hyttysiä, polttiaisia ja muita kiusankappaleita, että puutarhatyöt tuntuvat kidutukselta, joten viileät aamut ovat erinomaisia puutarhatöitä ajatellen. Pitää vain mennä aikaisin nukkumaan ja nousta ajoissa ylös. Unohda kauniit kesäyöt ja valvominen. Putarhuri menee aikaisin nukkumaan ja herää aikaisin. 

9. Taitava ja ennen kaikkea ahkera puutarhuri saa kasvimaan aikaiseksi yhdessä kesässä, mutta puutarhan rakentaminen kestää monta vuotta. Vaikka olisi kuinka ahkera.

10. Kesäkuun puolivälissä ei todellakaan kannata tehdä tilinpäätöstä. Kersäkuun puoliväli on tällaisen vähän huolimattoman puutarhurin turhautumisen aikaa. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja välillä tietokone seinään, kun joku facbookin harrastelijapuutarhuri esittelee elämänsä ensimmäisen kasvimaan metrin korkuisia lehtikaaleja ja punertavia tomaatteja jo ennen juhannusta. Kesäkuun puoliväli on  korjausliikkeen aikaa: vielä ehtii vaikka kylvää uudestaan ja kokeilla, josko ne vaikka ehtisivät. Omat vihannekset maistuvat ihan yhtä hyviltä sitten syyskuussa kuin heinäkuun alussa. Sitten vasta on tilinpäätöksen aika :). 

"Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa - eikä sekään ole niin kovin tärkeää" :)

Toivon teille sydämestäni vähän kesäisempiä kelejä sinne Suomeen !

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Suloisia suvipäiviä

















Vieraat Suomesta palasivat kotiin ja nyt talo tuntuu kaikuvan tyhjyyttään ja aamiainen tuntuu kovin yksinäiseltä. Toisaalta myös kasvimaa huutaa kitkijää ja viimeiset siemenet kylväjää. Pienet krassintaimet haluavat lopulliseen kasvupaikkaansa. On jo korkea aika. Muutakin hommaa riittää, joten kovin kauan tätä hiljaisuutta ei voi ihmetellä. 

Takana kuitenkin suloisia suvipäiviä, kukkakimppuja, ratsastusta, vuoren valloittamista 25 asteen helteessä, kirkon ihmettelemistä, yhteisiä aterioita, naurua, musisointia ja kivien maalaamista. Lomaa siis. Itsekin pääsin nauttimaan lomasta ja liikkumaan näissä kotiympyröissäni taas välillä turistina.

Nyt vieraiden lakanat kuivuvat tuulessa ja viimeiset yhteiset aamiaisastiat tiskikoneessa. Edessä on paluu arkeen, ainakin hetkeksi. 

Kesä kuitenkin jatkuu ja luonto on kauneimmillaan. Ihan joka paikkaa koristaa kukkanen. Paitsi omia kukkapenkkejäni :D. 

Mutta nyt kissa numero viisi koputtaa ikkunaan: missä aamiainen viipyy? Pitänee mennä. Mukavaa päivää - kuinka sen sitten vietättekin.

ps. kuvat on taas kerran otettu kännykällä, joten laatu on vähän sen mukainen. Tunnelma kuitenkin kohdillaan :).

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kohtalo?

ENNEN:
Kuva: mightyape.co



"Tuutko Hanne meille leikkimään?"
"En, kun leikin farmilla."


NYT:





"Tuutko Hanne meille leikkimään?"
"En, kun leikin farmilla."


Katsokaa, millä leluilla annatte lapsenne leikkiä. Ne voivat määrätä kohtalon ;).

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Portti parempaan









Ja siinä se on: uusi portti. Vähän piti sahata ja tehdä kytköksiä, että sähkö kulkee sähköpaimenessa edelleenkin (toivottavasti). Tosin sillä ei nyt niin väliä ole - ei ne tuolta mihinkään karkaa, eikä lähistöllä ole mitään suurempia teitä vaikka karkaisivatkin. 

Hevoset muuten tiesivät ihan tarkkaan, että siinä on nyt portti, vaikka eivät ole siitä vielä kulkeneetkaan. Halusin ottaa teille kuvia kaula kaarella laukkaavista ja päätään viskovista onnellisista hevosista, mutta ei onnistunut. Ne siirtyivät tyynen rauhallisesti syömään ilman mitään suurempia tunteenpurkauksia. Toisaalta se on paljon parempi - riski ylensyöntiin on pienempi. Ne ovat saaneet harjoitella tuon vihreän syömistä jo sen verran, että pysyvät kohtuudessa. 

Tuo kaukaa otettu kuva on otettu laitumen takaportilta - piti käydä tarkistamassa, että se on edelleen kiinni. Siitä saa vähän käsitystä näistä etäisyyksistä. Kun tuolla huomaa, että jotain unohtui tai että on väärä työkalu mukana, niin ei paljon naurata :). 

Nyt on yksi huoli vähemmän - hevosilla on kaikki hyvin ja itse voin keskittyä tuon kasvimaan laittoon, että sieltäkin ehtisi saamaan edes jotain satoa kesän kuluessa. 

Mutta nyt takaisin hommiin - sunnuntai tai ei. Laitoin pavun siemenet likoamaan jo toissailtana, että on pakko ne myös istuttaa...

Toivon vähitellen aurinkoa ja lämpöä myös suomalaisille lukijoille! Olen kuullut, että ainakaan ihan joka paikassa ei säät nyt oikein suosi. 

Mukavaa sunnuntaita!