Juhannuksen seitsemän yrttiä

Täällä Norjassahan ei Juhannusta erityisemmin juhlita - tai ainakaan tänään. Täällä Juhannus, tai norjalaisittain Sankthans, on aina 24.6., niin kuin se Suomessakin alunperin on ollut. Itsellä on vähän ristiriitainen olo, kun en tiedä mitä juhlisi ja milloin juhlisi. Huomenna juhlitaan ystävien kanssa kesäpäivänseisausta, mutta mitäs tänään? 

Sen verran olen noudattanut kuitenkin vanhoja perinteitä (ja vähän  muokannut niitä itselleni sopivaksi), että kävin päivällä keräämässä ne seitsemän kukkaa. Varmuuden vuoksi, naimaton kun olen :). 

Kissankellon symboloimaan kepeyttä ja keveyttä, toisaalta myös vaatimattomuutta ja sitkeyttä. 

Lemmikin symboloimaan lempeä, uskollisuutta ja ikuista rakkautta. Sen nimi on muuten englanniksi Forget-me-not ja norjaksi Forglemmegei.

Niittyleinikin symboloimaan kesää ja aurinkoa, ja Saniaisen elämän varjoisaa puolta, joka kuuluu elämään ihan yhtä lailla. Ei varjoa ilman aurinkoa. Joskus varjossa on hyvä levätä. Sitäpaitsi Saniainen on varsinainen juhannusyrtti ja erityisen toivottu juhannuskimpussa. Sen sanotaan mahdollisesti myös kukkivan juhannusyönä, ja jos näin käy, siitä koituu vaikka mitä ihanaa...

Ruusuruohon otin symboloimaan lapsuutta ja lapsenmielisyyttä. Se oli lapsena lempikukkani.

Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, Pujo, Artemis Vulgaris, äitiyrtti, edustamaan elämän mystistä ja maagista puolta. Sitä pidetään monissa kulttuureissa kaikkein voimallisimpana yrttinä. Se suojelee ja puhdistaa. Edistää unien näkemistä ja niiden muistamista. Juhannusyrtti sekin. Keltit ovat käyttäneet pujoseppeleitä tanssiessaan kokon ympärillä, jotka on lopuksi heitetty tuleen tuomaan suojelusta tulevalle vuodelle. 

Nyt on hyvä mennä nukkumaan. Katsotaan mitä unimaailmassa tapahtuu. Jos on hiljaista, niin aina voi ottaa uusiksi tiistai-iltana, norjalaisena juhannuksena :).

Oikein hyvää Juhannusta teille kaikille keleistä huolimatta. Nyt on vuoden lyhyin yö, tuli taivaalta mitä tahansa!