Elämän käänteitä

En nyt ihan ymmärrä, mistä ja miksi universumi tai kohtalo keksi järjestää minulle tällaisen uuden mutkan tähän elämään, mutta tarvitseeko sitä kaikkea aina ymmärtää. Kun sitä jo asuu vähän niin kuin mökillä, ja nyt sitten tuli tämä uusi mökki kuvioihin. Tai torppa. Vielä astetta enemmän maalla. 

Aika monta päivää olen sitä kierrellyt ja kaarrellut. Ensimmäisinä päivinä en mennyt edes sisälle, vaan kävin vain moikkaamassa hevosia. Sitten kävin vähän kurkistamassa, mutta laitoin oven äkkiä takaisin lukkoon. Sitten istuin hetken penkillä ja katselin ympärilleni.

Tänään sitten - tasan viikko ensimmäisestä vierailustani - minulla oli mukana eväät ja mäntysuopaa. Huiskin hämähäkinverkot koivuvastalla ja pesin pöydät ja lattiat mäntysuovalla. Nostin tuolit pöydältä lattialle ja asetuin vähän ikäänkuin taloksi. Jätin kirjan pöydälle, mutta tulin kotiin yöksi.

Hevoset kävivät kurkkimassa ovella kukin vuorollaan ja veikkaan, että on vain ajan kysymys, milloin joku niistä tepastelee sisälle asti. Veikkaan Elviraa :). 

Ja mitä poimin? No ihmeellisiä poimulehtiä kuivatettavaksi teetä varten. Marikåpe norjaksi. Varsinainen naisten yrtti, josta voit lukea vaikka täältä. 

No joo,  ja katselin vähän kasvimaan paikkaa. Eihän sitä koskaan tiedä. Onpahan sitten valmiiksi katsottuna jos sitä tietoa sattuu tarvitsemaan :).

Keisarin uudet vaatteet

Kiitos facebookin, välillä tuntuu, että vähän jokainen on nykyään jonkinlainen lifecoach, elämänvalmentaja, henkinen valmentaja, mentor tai vastaava. Tai ainakin joka toinen. Kovin monen työssään uupuneen unelma tuntuu olevan se, että voisi hypätä oravanpyörästä (erittäin ymmärrettävää), ja tehdä jotain omaa, yleensä joko "auttaa muita" tai "tehdä jotain luovaa". Molemmat tietenkin hienoja juttuja, vaikka leipä saattaa olla tiukassa. Ja ne jotka eivät kaipaa uutta uraa, hakevat sitten ehkä itse tukea  näiltä valmentajilta. 

Aika lyhyellä, mutta usein kalliilla koulutuksella tai kurssituksella saa kutsua itseään jonkin sortin coachiksi tai valmentajaksi. Ja periaatteessa ihan ilman kurssitustakin, lukemalla ehkä muutaman opuksen. Näitähän ei kukaan oikeasti valvo. Jos sattuu olemaan taitava markkinoimaan ja verkostoitumaan, niin yhtäkkiä meillä on "tunnustettu ja tunnettu" lifecoach tai henkinen valmentaja, jolla ei ehkä hienojen nettisivujen ja karismaattisen luonteen lisäksi ole kovinkaan paljon ymmärrystä ihmisen psyykestä saati edes omasta psyykestään. Tästä aiheesta, oman kokemuksensa perusteella, on kirjoittanut Sanna Mämmi erittäin hyvän kirjoituksen.

Itse olen aikoinaan opiskellut useita vuosia erilaisia terapiataitoja tuolla "virallisella" puolella (ja vähän sen sivussakin), ja silti usein tuntui, että omat rahkeet loppuivat ihmisten psyykkisen hädän tai hankalien elämäntilanteiden edessä. Siksi joskus sydäntä kylmää, kun miettii, miten heppoisin eväin ihmisen elämää saatetaan lähteä mestaroimaan. Joissain elämäntilanteissa tällainen kevyempi lähestymistapa on ihan paikallaan, mutta jos luvataan apua myös psyykkisiin ongelmiin, jopa psykoottistasoisiin ongelmiin, niin liikutaan kyllä vaarallisilla alueilla. Tällaistakin olen nimittäin nähnyt.

Ensimmäisiä asioita, jonka itse aikoinaan opinnoissani opin, on että ihmisen psyyke on helppo hajoittaa. Terapeutin auktoriteetillä on helppo lähteä kaivelemaan tosi vaikeita asioita, mutta korjaaminen ja kokoaminen onkin sitten huomattavasti vaikeampaa. Joten älä koskaan hajoita mitään, jos et osaa sitä uudestaan koota. Halu auttaa, vaikka kuinka vilpitön, ei nimittäin aina riitä. 

Joihinkin elämäntilanteisiin kevyempi coachaus tai mentorointi sopii oikein hyvin. Noiden lukemattomien erilaisten elämäntaitovalmentajien joukossa on ehdottomasti paljon myös oikein pätevää porukkaa. Mutta olkaa tarkkana, haluatte sitten apua joltain elämäntaito tai muulta valmentajalta tai haluatte osallistua koulutukseen. Tutkikaa taustoja,  lukekaa rivien välistä, älkääkä antako hienolta kuulostavien sanojen sokaista, niissä ei nimittäin aina ole sisältöä nimeksikään. Muistakaa, että hienot nettisivut on helppo laittaa pystyyn. Ja tietäkää, että kallis ei välttämättä tarkoita laadukasta. Coachaus, valmennus tai koulutusten järjestäminen on tietenkin työtä, josta pitää saada korvaus, mutta jos taustalla haiskahtaa bisnes, niin olkaa erityisen tarkkana.

Muiden osallistujien mielipiteisiin kannattaa myös suhtautua pienellä varauksella - varsinkin, jos ne on kirjattu sinne valmentajan nettisivuille. Se on markkinointikikka. Jos ja kun ihminen osallistuu tällaisiin ja maksaa ehkä itsensä kipeäksi, tapahtuu kaksi asiaa: vaikka kokisi tulleensa huijatuksi, sen haluaa kieltää, ja toiseksi, osallistujat joutuvat usein aluksi jonkinlaisen joukkopsykoosin ja hurmoksen valtaan. Tätä olen nähnyt ihan tuolla virallisella puolellakin. Pitkän linjan ammattilaisetkin saattoivat hurahtaa uudenlaiseen terapiamuotoon, kunnes sitten vähitellen laskeutuivat taas maan pinnalle. Vielä ei ole keksitty terapia- tai valmennusmenetelmää joka toimii kaikille ja kaikissa tilanteissa.

Maailma on muuttunut ja muuttumassa radikaalisti. Monet vanhat jutut ja instituutiot ovat tulleet tiensä päähän. Asiat, joihin vanhempamme ja isovanhempamme pystyivät vielä luottamaan, eivät enää kanna. Pysyvät työsuhteet tai pysyvät parisuhteet ovat nykyään harvojen saavutettavissa. Kirkko ei tunnut enää vastaavan ihmisten henkisiin tai hengellisiin tarpeisiin. Raha, materia ja omistaminen ei ole tuonutkaan pysyvää onnea. Koko maailma tuntuu olevan sekaisin. Ei ole ihme, että olemme vähän hukassa ja joudumme etsimään sitä peruskalliota, jonka varaan elämänsä voisi rakentaa. 

Mutta kysyntä luo tarjontaa ja polulla on monennäköistä tiennäyttäjää, oli kyse sitten henkisestä polusta tai arkisemmista elämänvalinnoista. Illuusioita on helppo luoda, erityisesti nyt tällä some-aikakaudella, joten opetelkaa näkemään niiden läpi. Keisarilla ei ole aina vaatteita - edelleenkään. Ei tarvitse olla paranoidi, mutta nykyaika vaatii meitä olemaan erityisen hereillä ja tarkkana. Enää ei ole varaa tuudittautua siihen, että kaikki on sitä miltä se näyttää. 

Piti kirjoittaa ihan muusta, mutta tuli nyt tällainen vuodatus. Jostain syystä.

Kaunista sunnuntaita  - täällä on lopultakin siirrytty kumisaappaista sandaalikauteen :).

Jos metsään haluat mennä nyt

Tuo elämääni yllättäen ilmestynyt torppa on keskellä metsää. Hirvien, peurojen ja susien mailla. Siellä on entisiä metsälaitumia, joissa kullerot kukkivat kultaisina. Mustikkamaita ja lakkasoita. Vanhoja puita, jotka ovat saaneet vanheta arvokkaasti ja kuolla yhtä arvokkaasti luonnollisen kuoleman. Se on niin kaukana valtaväylistä, että siellä voi vielä kokea täydellisen hiljaisuuden.

Kävelin aikoinaan italialaisvieraan kanssa suomalaismetsässä, ja hänelle oli täysin käsittämätön ajatus, että voi kävellä kolme tuntia luonnossa tapaamatta ketään. Hän ei myöskään kyllästynyt kuuntelemaan erämaajärven hiljaisuutta vaan nojaili tuntitolkulla mökin verannan kaiteeseen tuijottaen tyyntä järven pintaa.

Meille pohjoismaalaisille metsä on niin tuttu, että emme aina ymmärrä sen ainutlaatuisuutta ja hienoutta. Eve Friolandiasta kirjoitti tästä samasta aiheesta, ja kehoitti viemään ulkomaalaiset turistit Sibeliusmonumentin sijasta metsään. En voi olla enempää samaa mieltä. Ja jos ei ole ulkomaalaisia vieraita, niin viekää edes itsenne.

Ja tässä taas ne faktat:

• 10 minuuttia metsässä: verenpaineesi alkaa laskemaan ja pulssisi tasoittumaan.
• 20 minuuttia metsässä: tunnet kuinka mielialasi kohoaa.
• 1 tunti metsässä: tarkkaavaisuutesi paranee.
• 2 tuntia metsässä: elimistösi puolustuskyky paranee.
• Retki metsään myös rauhoittaa, rentouttaa, vähentää stressihormonin eritystä ja parantaa keskittymiskykyä.
• 60% ympäristöstäsi pitäisi olla metsää, jotta voisit hyvin.
• 300 metriä on pisin kävelymatka, joka hyvässä asuinympäristössä on lähimpään metsään tai puistoon.
• 4% suomalaisista määrittelee itsensä kaupunki-ihmisiksi.
• Metsän myönteiset terveysvaikutukset alkavat näkymään kaupunki-ihmisessä kun metsässä vietetään vähintään 5 tuntia kuukaudessa.
• Yhtenäisen, pääasiassa luonnon ääniä sisältävän luonnonmetsän terveysvaikutukset ovat parempia kuin rakennetun viheralueen tai puiston.
• Metsäreissun hoitava vaikutus vähenee jos retkestä tulee väkisin suorittamista rennon samoilun sijaan.
• Mitä useammin metsässä käyt ja mitä pitempään siellä viihdyt, sitä paremmin voit!

Lähteet: Forest & medicine -tutkimus ja Metsäntutkimuslaitos.

Ystävärinki

Kävin tänään taas katsomassa, kuinka ystävät uudessa kesätyöpaikassaan pärjäävät. Jälleennäkeminen oli hyvin hillitty, ei mitään riemulaukkaa tai hirnumista. Heinä maistui ja piha siistiytyi. Sain rauhassa kierrellä metsässä kamerani kanssa ja hengitellä vielä sateesta kosteaa metsää - ukkoskuuro oli juuri mennyt ylitse. 

Ennen lähtöäni istahdin vielä mökin portaille nauttimaan hiljaisuudesta, ja silloin kaikki viisi tulivat seisomaan ympärilleni. Minut otettiin mukaan päivätorkkurinkiin, yhtenä lauman jäsenenä. 

Istuin siinä pitkään simät kiinni, tuntien hevosten hengityksen ihollani. Pääskyset kirskuivat ilmassa, mutta muuten oli täydellisen hiljaista. Oli aika lähellä paratiisia. Hetki, jonka haluan muistaa vielä pitkään.

En ehtinyt kauppaan, mutta ei haitannut mitään.

Hyvää sankthansia - Norjassa on tänään juhannusaatto :).

Hevosten kesätyöpaikka

Hevoset joutuivat kesätöihin puhdistamaan naapuritilaan kuuluvan vanhan husmansplassin eli suomalaisittain torpan piha-alueita. Ja mikä kesätyöpaikka! Pihapiiri on kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta. Tilaa vuokraa oslolainen metsästyseura, mutta se on käytössä ainoastaan syksyllä hirvenmetsästysaikaan. Mökit on kuitenkin kunnostettu hienoiksi sisältä. Laitan joskus kunnollisia kuvia - nämä ovat vai kännykällä räpsittyjä, eivätkä anna oikeaa kuvaa paikan hienoudesta.

Tämän kesätyöpaikan sivutuotteena sain myös minä kesämökin. Esitettiin nimittäin toive, että viettäisin tuolla mahdollisimman paljon aikaani nyt kesällä. Ja mikäs siellä on ollessa - paikka on suoranainen paratiisi.

Nyt kuitenkin poskiontelot vaivaa, joten tein hevosten luo vain pikavisiitin ja kävin katsomassa, että kaikki on kunnossa. Ylensyöneet hevoset eivät paljon lotkauttaneet korvaansa, kun sinne menin - mitä nyt Elvira tuli halaamaan. 

Itse kärsin nimittäin hirveästä eroahdistuksesta. Taas kerran. Ei tuonne ole kuin reilu kymmenen kilometriä, mutta se on aika paljon verrattuna entiseen kymmeneen metriin...

Paluu menneisyyteen

Joissain matkablogeissa on kiertänyt haaste, jossa pitää luetella ne elämän hienoimmat rannat. Minulle yksi ranta on ylitse muiden. Yksi ranta, joka muuttui jatkuvasti ja jota en koskaan kyllästynyt katselemaan ja valokuvaamaan. Ranta perämerellä.

Norjassa vietetään juhannusta vasta ensi viikolla ja silloinkin paljon vaatimattomammin kuin Suomessa. Tänään onkin hyvä päivä haikailla menneitä suomalaisia juhannuksia. Tuota rantaa ja tuota saunaa. Satavuotiasta vanhusta, jonka veroista ei ole. 

Nyt on ikävä tuolle rannalle ja on ikävä menneitä juhannuksia. Uusia perunoita, kalastajan tuomaa juhannuslohta. Juhannussaunaa. Merta. Lokkien huutoa. Yötöntä yötä. Ja niitä ystäviä, jotka eivät ole enää keskuudessamme. 

Ja samalla olen kiitollinen siitä, että minulla on niin paljon hyviä muistoja, mitä vaalia. 

Uti vår hage

Olin päättänyt olla puhumatta (valittamatta) tästä säästä, koska se on asia jolle nyt vaan ei voi mitään. Ja kaikki siitä puhuvat muutenkin. Mutta vähän nyt kuitenkin.

Olen yrittänyt olla positiivisella mielellä, mutta näin kasvimaapuutarhurina on ollut vähän vaikea löytää iloa ja motivaatiota. Kylvin viikonloppuna yltiöoptimistisesti avomaakurkun siemet suoraan maahan ja kahtena seuraavana yönä lämpötila laski (ainakin) nollaan, joten saa nähdä. Liian kylmää on myös pavuille. Porkkanat ja salaatit näyttäisivät voivan hyvin, mutta kaikki kasvaa kovin hitaasti ja nihkeästi. Ja se ainoa menestystarina, eli perunat, ovat nyt nekin saaneet jonkin taudin… Ehkä pitäisi vai suosiolla kylvää kehäkukan siemeniä joka paikkaan...

Oma elämä ei onneksi ole kiinni noista viljelyksistä, joten tämä nyt on vain tällainen vuosi. Olkoon. Se mikä eniten surettaa, on linnut. Pääskyset ovat muutamia rohkeita yksilöitä lukuunottamatta jääneet tulematta, ja luulen, että ne muutamatkin ovat keskeyttäneet pesintänsä. Uutisissa sanottiin, että arviolta kolmasosa linnunpoikasista on kuollut pesiinsä joko kylmään tai ravinnonpuutteeseen - kylmän sään takia kun ei ole tarpeeksi hyönteisiä ravinnoksi. 

Vaikka ulkona on ollut tosi kylmää, niin täällä ei ole kovin paljon satanut. Tänään saapui kuitenkin sadealue, ja vaikka lämpötila hipoo kymmentä astetta, niin ihan kuin siellä olisi sellainen vähän lämpimämpi ilmavirtaus sen jäätävän tuulen tilalla… Ja kaunista, niin kuin aina sateella. Valokuvauksen kannalta sateiset säät ovat paljon hienompia kuin kirkas auringonpaiste.  

Kuvien tarkennukset ovat vähän pielessä ja siinä riittäkiin projektia tälle kesälle. Opetella tuo kamera kunnolla. Kuinkahan monta kertaa olen senkin aloittanut….

Mutta oli sää mikä tahansa:

Oikein hyvää Juhannusta ja kesäpäivänseisausta teille kaikille!

"Kom liljor och aquileja,

    Kom rosor och saliveja,

    Kom ljuva krusmynta, kom hjärtans fröjd!"