Tässähän kävi nyt sitten niin, että ajeltiin viime viikko Lille Venin kanssa edestakaisin tämän ja entisen kodin väliä. Siellä se istui auton takapenkillä kiltisti. Tai oikeastaan ajeltiin toiseen suuntaan, toiseen suuntaan se juoksi itse.
Kyllä se yritti. Ja minä yritin tehdä sopeutumisen mahdollisimman helpoksi. Mutta heti kun se jäi yksin tuonne portaille istumaan, jostain metristen hankien keskeltä materialisoitui sitä kaksi kertaa isompi kolli ärhentelemään. Ymmärtäähän sen - ei tuntunut oikein turvalliselta.
Eilen tuli sitten ultimatum sieltä edellisestä kodista: nyt tuo musta kissa lähtee lopullisesti. Mitäs siinä. Laitoin vierashuoneen kuntoon ja hain ensimmäisen vieraamme tänne meidän kanssa asumaan.
Nyt se asuu tuolla huoneessaan, niin kuin olisi aina ollut sisäkissä. On hiirenhiljaa yksin ollessaan, kehrää kuin rukki kun menen sitä katsomaan, syö hyvin ja käy hiekkalaatikolla, niin kuin olisi tehnyt sitä aina. Yrittää sanoa, että katsos nyt, tätähän minä olen yrittänyt kertoa jo kaksi vuotta! Ivar ja Ines ei ole oikeastaan moksiskaan - kyseessähän on kuitenkin entinen lähinaapuri..
Vähän aikaa mennään näin ja sitten pikkuhiljaa aletaan opettelemaan yhteiseloa ja yritetään päästä turvallisesti ihan kosketusetäisyydelle näiden muiden kanssa.
En kyllä ollut suunnitellut kolmea kissaa, en todellakaan. Minähän olen koiraihminen, herranjestas! Mutta joskus meiltä ei vain kysytä :).
Ja jos joku uudempi lukija ihmettelee, että mikä ihmeen Lille Venn, niin herran tarinan voi lukea täältä.
Ihanaa <3 Paljon onnea uuteen kotiin teille kaikille!
VastaaPoistaKummallisesti kävi myös meillä, kun juuri viikko sitten muutettiin. Meillä on kolme kissaa, joista yksi (7 v) on ikänsä käynyt vapaana ulkona. Uudessa paikassa ei runsaiden petojen takia enää haluta päästää ketään itsekseen ulos, ja jänskättiin kovasti miten moinen onnistuu. Kuuden tunnin muuttomatkan lisäksi. Noh - kissat yllättivät täysin. Kaikki välittömästi kuin kotonaan, juurikin kehräten vain kuin rukki, eikä kukaan ole tehnyt pienintä elettäkään, että ulos pitäisi päästä. Ei voi käsittää, mutta iloitaan kyllä isosti :)
Kissat on sopeutuvaisia ja entisistä ulkokissoista saattaa tulla ihan tyytyväisiä sisäkissoja :). Ja yleensäkin muuton jälkeen kissat kannattaisi kai pitää sisätiloissa muutamia viikkoja - ne saattavat muuten yrittää palata entiseen kotiin.
PoistaHienoa jos kissat tuntuvat viihtyvän :). Olen muuttanut aika monenkin kissan kanssa, eikä koskaan ole ollut mitään ihmeempiä ongelmia, Ines tuntuu jopa nauttivan kun tulee vähän vaihtelua elämään. Tuttu ihminen ja tutut tavarat ja hajut saa sen kotiutumaan tosi nopeasti.
Voi miten suloista ja ihanaa. Lille Ven sisällä!
VastaaPoistaNäinhän siinä nyt sitten kävi :). Ja kovin tyytyväiseltä tuo ainakin vaikuttaa. Tosin pitäisi laittaa se kylpyyn, se haisee nimittäin ulkokissalle....
PoistaJee <3
VastaaPoista<3 Nyt ei tarvitse ainakaan vähään aikaan huolehtia :).
PoistaVoi miten ihana asia! Tulinpa iloiseksi asiasta :).
VastaaPoistaKyllä minäkin nukuin viime yönä paljon paremmin, kun ei tarvinnut huolehtia :).
PoistaOi miten pehmoisia kuvia, ihan voisi silittää ruudun läpi.
VastaaPoistaJaa-a saas nähdä sitt miten käy. Sulla on pitkä pinna, toisaalta kellä ei olis vastaavassa tilanteessa.
Ekan kommentoijan kissat kehräävät kuin rukki muuton jälkeen - toivotaan että ovat oikeasti kotiutuneet. Kehräys kun ei aina ole merkki hyvinvoinnista.
TOivon, että Lille Ven nyt ymmärtää oman parhaansa ja piankin sopeutuu uuteen majapaikkaan ja sanoo ison murr-sähinää jos joku tulee pelottelemaan.;)
Itsekin olin vähän epäilevällä mielellä, mutta ajattelin sitten, että yrittänyttä ei laiteta. Ja ainakin toistaiseksi on mennyt yllättävän hienosti.
PoistaTämä Lille Venhän on kastroitu ja sillä oli tuolla edellisessäkin paikassa huomattavan pieni reviiri, ehkä sellaiset max 50 metriä talon ympärillä. Se ilmestyi välittömästi paikalle kun astuin ovesta ulos. Joten sikäli sillä on hyvät edellytykset viihtyä pääasiassa sisällä - se kun tuntuu olleen seikkailija pakosta, ei luonnostaan :).
Tuo kehräysjuttu on ihan totta, kissat saattavat kehrätä myös rauhoittaakseen itseään, ja joskus esim. tosi sairas kissa saattaa kehrätä. Sikäli pitää aina seurata kissan muutakin elekieltä, mutta varmaan (lähes) jokainen kissanomistaja tuntee oman kissansa :).
Omalla kohdalla kissojen muutot on sujuneet aina aika lailla ongelmitta. Ei ole ollut merkkailuja, piileskelyä tai muutakaan kummallista. Ivar oli nyt pari ensimmäistä yötä vähän levoton, mutta rauhoittui sitten, Ines ei ollut taas moksiskaan. Ja mitä Lille Venin kehräämiseen tulee, niin se ainakin vaikuttaa kovin tyytyväiseltä. Makaa pitkin pituutta selällään ja hurruttaa menemään :).
Lille Venn on ihan samannäköinen kuin minun Vilppu-kissani. :) Kissojen muutot voivat olla vähän haasteellisia, se on koettu. Viimeksi muuttaessamme hukassa olevia kissoja (silloin niitä oli vielä kaksi) löytyi mm. sängystä patjan alta. Kun koitti ulkoilun aika, niitä piti houkutella esiin ulkovaraston alta, jossa keskusteltiin kovaäänisesti reviirirajoista naapurin äkäisen kollin kanssa. Mutta kyllä se tilanne sitten aina jossain vaiheessa asettuu uomiinsa.
VastaaPoista