En nyt ihan ymmärrä, mistä ja miksi universumi tai kohtalo keksi järjestää minulle tällaisen uuden mutkan tähän elämään, mutta tarvitseeko sitä kaikkea aina ymmärtää. Kun sitä jo asuu vähän niin kuin mökillä, ja nyt sitten tuli tämä uusi mökki kuvioihin. Tai torppa. Vielä astetta enemmän maalla.
Aika monta päivää olen sitä kierrellyt ja kaarrellut. Ensimmäisinä päivinä en mennyt edes sisälle, vaan kävin vain moikkaamassa hevosia. Sitten kävin vähän kurkistamassa, mutta laitoin oven äkkiä takaisin lukkoon. Sitten istuin hetken penkillä ja katselin ympärilleni.
Tänään sitten - tasan viikko ensimmäisestä vierailustani - minulla oli mukana eväät ja mäntysuopaa. Huiskin hämähäkinverkot koivuvastalla ja pesin pöydät ja lattiat mäntysuovalla. Nostin tuolit pöydältä lattialle ja asetuin vähän ikäänkuin taloksi. Jätin kirjan pöydälle, mutta tulin kotiin yöksi.
Hevoset kävivät kurkkimassa ovella kukin vuorollaan ja veikkaan, että on vain ajan kysymys, milloin joku niistä tepastelee sisälle asti. Veikkaan Elviraa :).
Ja mitä poimin? No ihmeellisiä poimulehtiä kuivatettavaksi teetä varten. Marikåpe norjaksi. Varsinainen naisten yrtti, josta voit lukea vaikka täältä.
No joo, ja katselin vähän kasvimaan paikkaa. Eihän sitä koskaan tiedä. Onpahan sitten valmiiksi katsottuna jos sitä tietoa sattuu tarvitsemaan :).
Elämä muodostuu muistoista ei tulevaisuudesta, nauti ja elä tässä hetkessä;)
VastaaPoistaKyllä mä nautinkin :). Tuolla aika pysähtyy kun ei ole tietokonetta tai edes radiota häiritsemässä.
PoistaSille omalle suunnittelu- ja pesänrakennusvimmalle en voi kuitenkaan mitään: minkälaisen maton tähän laittaisin ja mihin tekisin kasvimaan…. Sillä ei kuitenkaan ole paljonkaan tekemistä realistisen tulevaisuuden tai edes tulevaisuuden odotusten kanssa - enemmänkin se on sellaista esteettistä leikkiä.
Enkä tietenkään malta olla miettimättä, että mikähän juttu tässä nyt piilee vain piileekö mikään. Ei välttämättä. Ehkä mulle on annettu vain tilaisuus nauttia hiljaisuudesta ja elää näin lähekkäin hevosten kanssa. Edes tämän hetken. Ja olen siitä syvästi kiitollinen :).
Ensimmäiset hahmotelmat kasvimaaksi ja kukkapenkkien paikoiksi ovat askel oikeaan suuntaan. Ensimmäinen lapionpisto ja ensimmäinen tonille siirretty perenna eikä paluuta ole. Poimulehti on loistava kasvi myös ruokiin: Pestoon, patoihin, kasvispihveihin, keittoihin ja räiskäleisiin. Ruokaisa ja satoisa , löytyy lähes kaikkialta. Tuoresalaatteihin hieman liian karkea ja kuituinen minulle, siihen löytyy parempia kuten suolaheinä, vesiheinä ja vuohenputki. Onko siellä ihmiset tietoisia villivihanneksista. Tämä pohjoinen on sen asian suhteen melkoista kehitysaluetta.
VastaaPoistaTuollaisella vahalla tilalla on tosi mielenkiintoista tutkia, missä siellä on muinoin ollut kasvimaata ja perennoja. Viimeksi löytyi ritarinkannus, vaikka se ei välttämättä kasvakaan alkuperäisellä paikallaan.
PoistaJotkut ovat tietoisia villivihanneksista, mutta lähinnä se on vielä sillä nokkonen voikukka -linjalla. Nyt täällä on joku villitys menossa, ja vähän joka liedellä porisee kuusenkerkkäsiirappi, joten kyllä ihmiset ovat vähitellen heräämässä.
Pakko tosin myöntää, että itselläkin villivihannesten käyttö on vielä lapsenkengissä, vaikka kirjallisuuttakin on jo hankittuna :).
IHANA ovi!
VastaaPoistaEikö vain? Ei mitään tusinatavaraa, ja sen on muutama henkilö ehtinyt historian saatossa avaamaan. Ja nyt minä onnellinen :).
PoistaKylläpä meni mielenkiintoiseksi...
VastaaPoistaNo ei näistä elämän käänteistä ja ovista koskaan tiedä. Joitakin ovia sitä aivailee vain muutaman kerran ja joitakin sitten enemmän ja kauemmin. Saa nähdä, miten tämän oven kanssa käy :).
Poista