Keisarin uudet vaatteet

Kiitos facebookin, välillä tuntuu, että vähän jokainen on nykyään jonkinlainen lifecoach, elämänvalmentaja, henkinen valmentaja, mentor tai vastaava. Tai ainakin joka toinen. Kovin monen työssään uupuneen unelma tuntuu olevan se, että voisi hypätä oravanpyörästä (erittäin ymmärrettävää), ja tehdä jotain omaa, yleensä joko "auttaa muita" tai "tehdä jotain luovaa". Molemmat tietenkin hienoja juttuja, vaikka leipä saattaa olla tiukassa. Ja ne jotka eivät kaipaa uutta uraa, hakevat sitten ehkä itse tukea  näiltä valmentajilta. 

Aika lyhyellä, mutta usein kalliilla koulutuksella tai kurssituksella saa kutsua itseään jonkin sortin coachiksi tai valmentajaksi. Ja periaatteessa ihan ilman kurssitustakin, lukemalla ehkä muutaman opuksen. Näitähän ei kukaan oikeasti valvo. Jos sattuu olemaan taitava markkinoimaan ja verkostoitumaan, niin yhtäkkiä meillä on "tunnustettu ja tunnettu" lifecoach tai henkinen valmentaja, jolla ei ehkä hienojen nettisivujen ja karismaattisen luonteen lisäksi ole kovinkaan paljon ymmärrystä ihmisen psyykestä saati edes omasta psyykestään. Tästä aiheesta, oman kokemuksensa perusteella, on kirjoittanut Sanna Mämmi erittäin hyvän kirjoituksen.

Itse olen aikoinaan opiskellut useita vuosia erilaisia terapiataitoja tuolla "virallisella" puolella (ja vähän sen sivussakin), ja silti usein tuntui, että omat rahkeet loppuivat ihmisten psyykkisen hädän tai hankalien elämäntilanteiden edessä. Siksi joskus sydäntä kylmää, kun miettii, miten heppoisin eväin ihmisen elämää saatetaan lähteä mestaroimaan. Joissain elämäntilanteissa tällainen kevyempi lähestymistapa on ihan paikallaan, mutta jos luvataan apua myös psyykkisiin ongelmiin, jopa psykoottistasoisiin ongelmiin, niin liikutaan kyllä vaarallisilla alueilla. Tällaistakin olen nimittäin nähnyt.

Ensimmäisiä asioita, jonka itse aikoinaan opinnoissani opin, on että ihmisen psyyke on helppo hajoittaa. Terapeutin auktoriteetillä on helppo lähteä kaivelemaan tosi vaikeita asioita, mutta korjaaminen ja kokoaminen onkin sitten huomattavasti vaikeampaa. Joten älä koskaan hajoita mitään, jos et osaa sitä uudestaan koota. Halu auttaa, vaikka kuinka vilpitön, ei nimittäin aina riitä. 

Joihinkin elämäntilanteisiin kevyempi coachaus tai mentorointi sopii oikein hyvin. Noiden lukemattomien erilaisten elämäntaitovalmentajien joukossa on ehdottomasti paljon myös oikein pätevää porukkaa. Mutta olkaa tarkkana, haluatte sitten apua joltain elämäntaito tai muulta valmentajalta tai haluatte osallistua koulutukseen. Tutkikaa taustoja,  lukekaa rivien välistä, älkääkä antako hienolta kuulostavien sanojen sokaista, niissä ei nimittäin aina ole sisältöä nimeksikään. Muistakaa, että hienot nettisivut on helppo laittaa pystyyn. Ja tietäkää, että kallis ei välttämättä tarkoita laadukasta. Coachaus, valmennus tai koulutusten järjestäminen on tietenkin työtä, josta pitää saada korvaus, mutta jos taustalla haiskahtaa bisnes, niin olkaa erityisen tarkkana.

Muiden osallistujien mielipiteisiin kannattaa myös suhtautua pienellä varauksella - varsinkin, jos ne on kirjattu sinne valmentajan nettisivuille. Se on markkinointikikka. Jos ja kun ihminen osallistuu tällaisiin ja maksaa ehkä itsensä kipeäksi, tapahtuu kaksi asiaa: vaikka kokisi tulleensa huijatuksi, sen haluaa kieltää, ja toiseksi, osallistujat joutuvat usein aluksi jonkinlaisen joukkopsykoosin ja hurmoksen valtaan. Tätä olen nähnyt ihan tuolla virallisella puolellakin. Pitkän linjan ammattilaisetkin saattoivat hurahtaa uudenlaiseen terapiamuotoon, kunnes sitten vähitellen laskeutuivat taas maan pinnalle. Vielä ei ole keksitty terapia- tai valmennusmenetelmää joka toimii kaikille ja kaikissa tilanteissa.

Maailma on muuttunut ja muuttumassa radikaalisti. Monet vanhat jutut ja instituutiot ovat tulleet tiensä päähän. Asiat, joihin vanhempamme ja isovanhempamme pystyivät vielä luottamaan, eivät enää kanna. Pysyvät työsuhteet tai pysyvät parisuhteet ovat nykyään harvojen saavutettavissa. Kirkko ei tunnut enää vastaavan ihmisten henkisiin tai hengellisiin tarpeisiin. Raha, materia ja omistaminen ei ole tuonutkaan pysyvää onnea. Koko maailma tuntuu olevan sekaisin. Ei ole ihme, että olemme vähän hukassa ja joudumme etsimään sitä peruskalliota, jonka varaan elämänsä voisi rakentaa. 

Mutta kysyntä luo tarjontaa ja polulla on monennäköistä tiennäyttäjää, oli kyse sitten henkisestä polusta tai arkisemmista elämänvalinnoista. Illuusioita on helppo luoda, erityisesti nyt tällä some-aikakaudella, joten opetelkaa näkemään niiden läpi. Keisarilla ei ole aina vaatteita - edelleenkään. Ei tarvitse olla paranoidi, mutta nykyaika vaatii meitä olemaan erityisen hereillä ja tarkkana. Enää ei ole varaa tuudittautua siihen, että kaikki on sitä miltä se näyttää. 

Piti kirjoittaa ihan muusta, mutta tuli nyt tällainen vuodatus. Jostain syystä.

Kaunista sunnuntaita  - täällä on lopultakin siirrytty kumisaappaista sandaalikauteen :).