sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Keisarin uudet vaatteet



Kiitos facebookin, välillä tuntuu, että vähän jokainen on nykyään jonkinlainen lifecoach, elämänvalmentaja, henkinen valmentaja, mentor tai vastaava. Tai ainakin joka toinen. Kovin monen työssään uupuneen unelma tuntuu olevan se, että voisi hypätä oravanpyörästä (erittäin ymmärrettävää), ja tehdä jotain omaa, yleensä joko "auttaa muita" tai "tehdä jotain luovaa". Molemmat tietenkin hienoja juttuja, vaikka leipä saattaa olla tiukassa. Ja ne jotka eivät kaipaa uutta uraa, hakevat sitten ehkä itse tukea  näiltä valmentajilta. 

Aika lyhyellä, mutta usein kalliilla koulutuksella tai kurssituksella saa kutsua itseään jonkin sortin coachiksi tai valmentajaksi. Ja periaatteessa ihan ilman kurssitustakin, lukemalla ehkä muutaman opuksen. Näitähän ei kukaan oikeasti valvo. Jos sattuu olemaan taitava markkinoimaan ja verkostoitumaan, niin yhtäkkiä meillä on "tunnustettu ja tunnettu" lifecoach tai henkinen valmentaja, jolla ei ehkä hienojen nettisivujen ja karismaattisen luonteen lisäksi ole kovinkaan paljon ymmärrystä ihmisen psyykestä saati edes omasta psyykestään. Tästä aiheesta, oman kokemuksensa perusteella, on kirjoittanut Sanna Mämmi erittäin hyvän kirjoituksen.

Itse olen aikoinaan opiskellut useita vuosia erilaisia terapiataitoja tuolla "virallisella" puolella (ja vähän sen sivussakin), ja silti usein tuntui, että omat rahkeet loppuivat ihmisten psyykkisen hädän tai hankalien elämäntilanteiden edessä. Siksi joskus sydäntä kylmää, kun miettii, miten heppoisin eväin ihmisen elämää saatetaan lähteä mestaroimaan. Joissain elämäntilanteissa tällainen kevyempi lähestymistapa on ihan paikallaan, mutta jos luvataan apua myös psyykkisiin ongelmiin, jopa psykoottistasoisiin ongelmiin, niin liikutaan kyllä vaarallisilla alueilla. Tällaistakin olen nimittäin nähnyt.

Ensimmäisiä asioita, jonka itse aikoinaan opinnoissani opin, on että ihmisen psyyke on helppo hajoittaa. Terapeutin auktoriteetillä on helppo lähteä kaivelemaan tosi vaikeita asioita, mutta korjaaminen ja kokoaminen onkin sitten huomattavasti vaikeampaa. Joten älä koskaan hajoita mitään, jos et osaa sitä uudestaan koota. Halu auttaa, vaikka kuinka vilpitön, ei nimittäin aina riitä. 

Joihinkin elämäntilanteisiin kevyempi coachaus tai mentorointi sopii oikein hyvin. Noiden lukemattomien erilaisten elämäntaitovalmentajien joukossa on ehdottomasti paljon myös oikein pätevää porukkaa. Mutta olkaa tarkkana, haluatte sitten apua joltain elämäntaito tai muulta valmentajalta tai haluatte osallistua koulutukseen. Tutkikaa taustoja,  lukekaa rivien välistä, älkääkä antako hienolta kuulostavien sanojen sokaista, niissä ei nimittäin aina ole sisältöä nimeksikään. Muistakaa, että hienot nettisivut on helppo laittaa pystyyn. Ja tietäkää, että kallis ei välttämättä tarkoita laadukasta. Coachaus, valmennus tai koulutusten järjestäminen on tietenkin työtä, josta pitää saada korvaus, mutta jos taustalla haiskahtaa bisnes, niin olkaa erityisen tarkkana.

Muiden osallistujien mielipiteisiin kannattaa myös suhtautua pienellä varauksella - varsinkin, jos ne on kirjattu sinne valmentajan nettisivuille. Se on markkinointikikka. Jos ja kun ihminen osallistuu tällaisiin ja maksaa ehkä itsensä kipeäksi, tapahtuu kaksi asiaa: vaikka kokisi tulleensa huijatuksi, sen haluaa kieltää, ja toiseksi, osallistujat joutuvat usein aluksi jonkinlaisen joukkopsykoosin ja hurmoksen valtaan. Tätä olen nähnyt ihan tuolla virallisella puolellakin. Pitkän linjan ammattilaisetkin saattoivat hurahtaa uudenlaiseen terapiamuotoon, kunnes sitten vähitellen laskeutuivat taas maan pinnalle. Vielä ei ole keksitty terapia- tai valmennusmenetelmää joka toimii kaikille ja kaikissa tilanteissa.

Maailma on muuttunut ja muuttumassa radikaalisti. Monet vanhat jutut ja instituutiot ovat tulleet tiensä päähän. Asiat, joihin vanhempamme ja isovanhempamme pystyivät vielä luottamaan, eivät enää kanna. Pysyvät työsuhteet tai pysyvät parisuhteet ovat nykyään harvojen saavutettavissa. Kirkko ei tunnut enää vastaavan ihmisten henkisiin tai hengellisiin tarpeisiin. Raha, materia ja omistaminen ei ole tuonutkaan pysyvää onnea. Koko maailma tuntuu olevan sekaisin. Ei ole ihme, että olemme vähän hukassa ja joudumme etsimään sitä peruskalliota, jonka varaan elämänsä voisi rakentaa. 

Mutta kysyntä luo tarjontaa ja polulla on monennäköistä tiennäyttäjää, oli kyse sitten henkisestä polusta tai arkisemmista elämänvalinnoista. Illuusioita on helppo luoda, erityisesti nyt tällä some-aikakaudella, joten opetelkaa näkemään niiden läpi. Keisarilla ei ole aina vaatteita - edelleenkään. Ei tarvitse olla paranoidi, mutta nykyaika vaatii meitä olemaan erityisen hereillä ja tarkkana. Enää ei ole varaa tuudittautua siihen, että kaikki on sitä miltä se näyttää. 

Piti kirjoittaa ihan muusta, mutta tuli nyt tällainen vuodatus. Jostain syystä.

Kaunista sunnuntaita  - täällä on lopultakin siirrytty kumisaappaista sandaalikauteen :).

7 kommenttia:

  1. Tämä melko tuore lukija on täällä ihan että vau. Olipa todella hieno ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Kiitos kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa jos aihe herätti ajatuksia. Sitä ehkä toivonkin eniten, että ihmiset heräisivät ajattelemaan itse. Olemaan terveellä tavalla kriittisiä näillä hyvinvoinnin, hyvän olon ja henkisen etsimisen villeillä markkinoilla. Sitä mennään niin helposti mukaan juttuihin, jotka näyttävät hyvältä sen enempiä miettimättä.

      Yhä enemmän tuolla netissä kuitenkin törmää juttuihin, jotka vaikuttavat kovinkin ammattimaisilta, mutta saattavat kumista tyhjyyttään tai olla lupauksissaan täysin epärealistisia. Kova kilpailu tuo mukanaan kaikenlaisia lieveilmiöitä.

      Ja tervetuloa lukijaksi :).

      Poista
  2. Totta puhut ! Joskus tavallinen, vanhanajan ystävyys on parasta terapiaa, joskus tarvitaan ammattiapua. Tänä päivänä voi lähes mistä vaan keksaista uuden terapiamuodon, jolla rahastaa ja saada ihmiset ehkä hetkeks luulemaan/tuntemaan helpotusta...voi että tää maailma on sekaisin ja useimminten rahan tähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta puhut - hyvä ystävä korvaa usein terapeutin ja valmentajan mennen tullen, mutta toisinaan tarvitaan ammattitaitoista ihmistä, joka ymmärtää ihmisen psyyken päälle eikä ole liian läheinen.

      On auttajia, joilla on vilpitön ja kova tahto auttaa, mutta ei tarpeeksia taitoa ja tietoa, ja sitten on auttajia, jotka menevät oma ego ja bisnes edellä. Molemmat saattavat olla jopa vaarallisia tyyppejä. Ja tasapuolisuuden nimissä on toki sanottava, että myös tuolla viralisella puolella on huonoja terapeutteja ja he ovat ehkä vaarallisimpia kaikista…

      Mutta sitten on myös niitä taitavia terapeutteja ja valmentajia, joilla on tarpeeksi koulutusta, työnohjausta ja riittävästi nöyryyttä tunnustaa oma rajallisuutensa.

      Maailma on aika haastava paikka nykyään.

      Poista
  3. Vuodatuksesi oli kyllä täyttä asiaa. Olen pohtinut noita vastaavia juttuja monen monta kertaa, kun näkee kaikenlaista markkinointia milloin missäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on toki oikein hyväkin juttuja, mutta niin monenlaista ja joka lähtöön, että aika tarkkana kannattaa olla. Jos joku tuntuu hyvältä, niin hieno juttu, mutta jos jokin tuntuu jotenkin väärältä tai huonolta, niin vika ei välttämättä ole aina itsessä.

      Poista
  4. Hyvä vuodatus!
    Itse juuri lopetin intensiivicoachauksen, itse siis 'oppilaana'. Oli todella hyödyllinen, mutta mielestäni liian kallis siihen nähden mitä sain. Vaikeahan näitä on arvioida tai valvoa: niin paljon riippuu itsestäkin. Markkinoinnilla pääsee pitkälle. Hiukan pelottavaa. Hyvä kokemus itselleni ja monella tapaa opettavainen. Itse tarvitsin apua simppelimpiin juttuihin, eli psyyken kaivelu oli vähemmällä. Sellaiseen tosiaan tarvitsee rautaisen ja luotettavan ammattilaisen.

    VastaaPoista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!