Terveisiä Emmerdalesta

Blogin päivittäminen on ollut taas n i i n työlästä. Osittain kyllä syynä on ollut taas nämä nettiyhteydet, jotka tökkii välillä tosi pahasti. Olen saanut kaksi blogihaastettakin, joiden pitäisi helpottaa just näitä tilanteita, mutta sekään ei ole nyt auttanut. Lämmin kiitos kuitenkin "Eilistä paistoa" Johannalle ja "Tää on vielä kesken"- blogin Keskeneräiselle. Haasteet on otettu kiitollisena vastaan ja otetaan vielä käsittelyynkin. Mutta tästä blogihiljaisuudestani huolimatta, eilen on ollut todellinen kävijäpiikki? Mitä siitä pitäisi sitten ajatella :).

Kävin pikareissulla Suomessa. Autokauppoja tekemässä, hoitamassa erinäisiä asioita ja minilomallakin. Kolme päivää on vain kovin lyhyt aika, ja tuntuu, että siinä jää monta juttua tekemättä ja monta ystävää tapaamatta kaikesta juoksemisesta huolimatta. Matkan paras anti oli kuitenkin se, että sain vähän etäisyyttä näihin paikallisiin kuvioihin ja myös viisaita ajatuksia ja neuvoja. Joskus täytyy mennä kauas, että näkee lähelle. Ja puhua ihmisten kanssa, joilla on tarvittavaa etäisyyttä tapahtumiin. 

Olen jo aikaisemminkin maininnut, että täällä on ollut sellaisia käänteitä lähipiirin elämässä, että ei voi kuin yrittää pysyä kyydissä ja pitää hatusta kiinni. Asiat eivät koske suoranaisesti minua, mutta vaikuttavat kyllä omaankin elämääni monella tavalla. Ja kuluttavat myös energiaani, vaikka kuinka yritän pysyä ulkopuolisena. En voi enkä halua kertoa muiden asioista sen tarkemmin, mutta niistä pitää mainita, koska ne epäsuorasti vakuttavat myös omiin ratkaisuihini ja nihin juttuihin, joista olen täällä aikaisemmin maininnut. Keskeisimpänä varmaan se, että sitä kahvilaa tai maatilamyymälää ei tule tänä(kään) kesänä. Ei edes teatteria. Mutta toki täällä tapahtuu kaikenlaista rakentamista, kohentamista ja entisöintiä, joten mahdollisesti vuoden kuluttua tulee kahvilakin. Saa nähdä. Mutta täällä pienessä kylässä tapahtuu enemmän kuin Emmerdalessa, joten kaikki on epävarmaa. Ei voi oikein luottaa kuin itseensä ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos tämä olisi fiktiota, niin kukaan ei uskoisi...

Omalta kohdaltani tämä tarkoittaa, että on pitänyt vähän tuumailla. Mitäs nyt sitten? Mihin suuntaan lähteä - noin kuvaannollisesti. Suhtaudun tällaiseen yleensä niin, että asiat tapahtuvat syystä, vaikka sitä olisi kuinka vaikea nähdä tapahtumien keskipisteestä. Ne universumin "suuret suunnitelmat" kun näkee usein vasta jälkeenpäin. Ehkä vasta vuosien kuluttua. Jos suunnitelmat ja unelmat eivät tunnu toteutuvan, pyörittelen asiaa aikani, mutta sitten hyväksyn asiat asioina. Niin nytkin. 

Mutta: tomaatit kasvavat ikkunalla kovaa vauhtia, olen tilannut uusia siemeniä nettikaupasta vähän liikaakin ja kaikenlainen muukin luovuus ja suunnitelmat kuplivat suonissani - vielä kun saisi ne tehokkaasti käyttöön… En ole siis muuttamassa mihinkään ja elämä jatkuu monilta osin ihan niin kuin tähänkin asti.

Eilen oli 15 astetta lämmintä ja upea päivä ja oma kotikurkemme palasi komeasti huutaen pellolle.  Se huuto tuntuu itselläni luissa ja ytimissä - siinä on jotain niin hienoa. Ja siinä, että sama kurki palaa omalle pellolleen ja vanhalle pesimäpaikalleen aina uudestaan. Vielä kun saadaan puolisonsakin turvallisesti paikalle. 

Tänään sataa sitten vettä ja räntää taivaan täydeltä, mutta jostain syystä hevoset tuntuvat nauttivan tuosta ilmasta. Ne leikkivät niin että ikkunat tärisevät ja ottavat mutakylpyjä tuossa ikkunani takana… kevät etenee ja kohta on taas kesä. 

Nautitaan keväästä - nämä hetket ovat ohikiitäviä!

ps. kuvat ovat tällä kertaa postikorteista, joita olen keräillyt.