torstai 24. huhtikuuta 2014
Iltakävelyjä, joiden ei toivoisi ikinä päättyvän...
Aikaiset aamut ja illat. Kun ilma täyttyy linnunlaulusta. Joka paikassa kohisee ja kuohuu. Puroja ja vesiputouksia. Niin hienoa! Aamut menevät hevosten kanssa, mutta illalla pakenen metsään. Koirien kanssa tai ilman, enkä haluaisi palata. Voisin kävellä loputtomiin tuolla leppeässä kevätillassa.
Huomenna tulee tervetullut vieras Suomesta ja sitten lähden itse käymään Helsingissä, joten täällä on vähän aikaa hiljaista. Mutta niin kai se on ollut monta kertaa...
Kun liikutte tuolla ulkona, pysähtykää hetkeksi, hengittäkää syvään, kuunnelkaa tarkasti, katsokaa ympärillenne ja painakaa mieleenne. Sille muistolle voi marraskuun loppupuolella olla taas käyttöä :).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä kun on näitä kuviakin, kun muisti on niin lyhyt.
VastaaPoistaHyvä, että on kuvia, mutta tarvitaan muistiakin. Kuvat kun ovat hajuttomia, mauttomia ja äänettömiä, mutta kevät täyttää kaikki aistit :)
PoistaAivan...niitä kävelyjä, joiden toivoisi jatkuvan ikuisesti - aah! Hienot kuvat ja tunnelmat!
VastaaPoistajoskus on sellaisia iltoja, että ei haluaisi palata ollenkaan. Tuntuu, että voisi vain jatkaa kävelyään loputtomiin :).
PoistaHanne, sinulle on haaste blogissani :)
VastaaPoistaKiitos! Otan käsittelyyn mahdollisimman pian :).
PoistaMinäkin oikein imen itseeni tätä kevään ihanuutta: hempeitä värejä, tuoksuja, linnunlaulua, valoisuutta.
VastaaPoistaKauniita kuvia laitoit meille ihailtavaksi!
nämä hetket ja nämä päivät ovat niin ohikiitäviä. Kun sen aina jaksaisi muistaa… tämä päivä on mennyt ihan sisätiloissa, vaikka ulkona on ollut kaunis päivä. Mutta välillä näinkin :).
Poista