Tää on nyt jo vähän vanha juttu, mutta ihan pakko kertoa tästä työpäivän "virkistysreissusta". Tästä on kohta kolme viikkoa, mutta oli sen verran nöyryyttävää, että ei ihan heti pystynyt kirjottamaan. Tosin ei tää nettikään silloin toiminut. Tehtiin asiakkaiden kanssa retki yhdelle lähihuipulle reiluun tuhanteen metriin.
Alkuhan meni ihan hienosti. Käveltiin hiekkatietä pitkin sellaiset nelisen kilometriä ja olin tyytyväinen, että en ollut laittanut raskaita vaelluskenkiä jalkaan. Sitten lähdettiin nousemaan vähän tiukemmin. Meinasi vähän happi loppua ja jalat mennä maitohapoille, mutta se kuuluu näissä reissuissa toki asiaan. Ylhäällä oli huimat maisemat, kipakka tuuli ja pirun kylmä. Opin taas kerran, että pipo ja hanskat mukaan reppuun, jos mennään yli tuhanteen metriin. Kesälläkin.
Mutta sitten. Nämä norjalaiset. Päätettiin tulla alas toista, lyhyempää reittiä. Katsottiin karttaa. Huomattiin, että tuolta toiseltakin puolelta tulee alas kaksi polkua, toinen kaartaa oikealta ja toinen vasemmalta. Mutta miksi ihmeessä kiertämään, mennään suoraan alas, kyllä tästä pääsee. Oikastaan vähän.
Järkevänä suomalaisena yritin sanoa, että polut kulkevat siellä, missä kulkevat, yleensä hyvästä syystä. Niin nytkin. Mutta olin vähemmistönä ja oli pakko tyytyä enemmistön päätökseen. Ja sitten lähdettiin suoraan alas.
Voi jumankekka mikä reissu! Onneksi ja ihme kyllä kenellekään ei sattunut mitään. Jos olisi sattunut vaikka nilkka vähän muljahtamaan, niin en ihan ymmärrä, miten se joku olisi saatu sieltä alas. Tai miten kukaan olisi meitä sieltä löytänyt. Tultiin hirveässä ryteikössä pyllymäkeä kun oli niin jyrkkää. Välillä päädyttiin jyrkänteen reunalle keikkumaan.
Tuntia ennen päämäärää alkoi sataa kunnolla ja maasto muuttui vielä liukkaaksi. Olin niin puhki, että meinasi alkaa itkettää ihan pelkästä uupumuksesta. Jupisin itsekseni ja toistelin, että tästä on kyllä fjellvett (mountain code, tunturijärki) kaukana. Ja olikin.
Päästiin kuitenkin ehjänä takaisin. Reissu kesti reilut seitsemän tuntia, siitä korkeintaan yhteensä tunti taukoa. "Oli vähän väärä reittivalinta lopussa" totesi norjalaiset. No niin oli.
Joskus on hienoa ponnistella ja ylittää itsensä oikein kunnolla, mutta typeryys ja turha riskien ottaminen on sitten eri juttu.
Ja jos joku miettii, että mikä ihmeen fjellvett, niin "fjellvettreglerne" on tuntureissa liikkuvia varten laaditut yleispätevät säännöt, joilla turhat riskit on vältettävissä. Tuolla rinteillä ja korkeuksissa kun saattaa olla ihan oikeasti vaarallista. Erityisesti tietenkin talvella, mutta myös kesällä. Kyllä sinne joka vuosi useamman elämä päättyy, ja aika monta haetaan helikopterilla alas, kun ei enää omin avuin pääse tai osaa. Meidän reissulla ei noista säännöistä tainnut toteutua yksikään - ihan tuurilla tultiin.
No sitten kun ei enää itkettänyt (salaa), niin sitten nauratti. Ja väsytti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
No huh huh! Uskon, ettei itku ollut kaukana. Kamalaa, vaikka jälkeenpäin aika hassu muisto juu... Onneksi mitään ei sattunut.
VastaaPoistaNuo maisemat!! Aah.
Täällä saaristossa tuntuvat puolestaan veneilijät joka vuosi lisääntyvän. Ja suuri osa heistä ei käy mitään kursseja, porukka luottaa siihen, että navigaattori toimii - kukapa kompassin ja karttatikun käyttöä opettelemaan, esimerkiksi. Merikortin lukutaidosta puhumattakaan. Helikoperilla sitten haetaan eksyneitä, ja heitä, jotka on myrsky yllättänyt, liian iso purje painaa veneen kumoon jne. Sjövett puuttuu! Tai ehkä sjökunskap alun perinkin, aika monelta.
Kyllä siinä märkänä rämpiessä kummasti taantui, ja teki mieli heittäytyä maahan makaamaan ja kiljumaan niin kuin uhmaikäinen :D. Mutta ei auttanut, sitten piti vain keskittyä ottamaan yksi askel kerrallaan, vaikka jalka ei meinannut enää maasta nousta.
PoistaMä kuulun niihin, joilla on aina vähintään se idealside, kylmäpussi ja laastari siellä repussa, aina kun voi sattua jotain. En ylivarovainen, mutta järkevä. Maalaisjärkevä. Mutta paljon tuolla liikkuu porukkaa, jotka ei tunnu huolehtivan mistään - mennään vaan ja sitten ollaan pulassa. Ja merellä ihan sama.
Mutta maisemat tuolla oli upeat ja hyvä että tuli nähtyä - ei tarvitse lähteä toista kertaa :D.
Voi hurja! Onneksi ei sattunut mitään pahempaa. Varmasti kaikki reissulla olleet oppivat mitä on fjellvett.
VastaaPoistaEn tiedä oppivatko - vähän epäilen. Nämä norjalaiset kun on usein vähän sellaisia hulivilejä. Päästiin ehjänä takaisin, niin kyllä siitä ihan hyvin pääsi - voi tulla seuraavankin kerran samaa reittiä :D.
PoistaOlipas hurjaa hommaa - onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin! Sitä järkeä tarvittaisiin niin monenlaisissa paikoissa ja tilanteissa - ja valitettavan usein se matkasta jää rannalle.
VastaaPoistaTurvallisempia tunturipäiviä sinne!
Maalaisjärki ja kunnioitus luontoa ja luonnonvoimia kohtaan on hyvä pitää mukana. Vuoret niin kuin merikin ansaitsevat kyllä kaiken kunnioituksen siellä liikkuessa.
PoistaHuh huh... Onneksi pääsitte kokonaisina perille. Suomeksi ei kai noin sanota, mutta käänsin suoraan norjasta ;).
VastaaPoistaJuu, kokonaisina päästiin perille :D. Itse hoin mielessäni: "varovasti nyt, huomenna alkaa loma" :D. Pelkäsin eniten, että murran nilkkani jossain kiven kolossa - mulla kun ei ollut niitä kunnon vaelluskenkiä jalassa, mistä oli ollut silloin alkumatkan hiekkatietaipaleella kiitollinen.
PoistaHyvä ku ei sattunut mtn, en viitti ottaa minkäänlaista riskiä tunturissa,rinkka selässä hiippailin kaikkein loivimmista paikoista ja tuhahtelin kivikoille :)
VastaaPoistaNiinpä, ja nimenomaan turhia riskejä. Tuon meidän reissun jälkeen ei ollut edes yhtään voittajaolo, lähinnä otti päähän ja olin toki kiitollinen, että päästiin kaikki ehjinä perille. En tiedä oikaistiinko vähän kilometreissä, mutta ajassa ei varmasti säästetty yhtään.
VastaaPoistaKova treeni! Kammottava varmaan. Hyvä että selvisitte ehjinä.
VastaaPoistaEi se ehkä ihan kammottavan määritelmää täyttänyt (no paitsi ehkä yhdessä kohdassa), mutta rankka reissu se oli. Ja tyhmä. Mutta selvittiin ehjinä. Hengenlähtö ei varmaankaan ollut lähellä, mutta lievemmät vammautumiset kyllä. Mutta tulipahan sekin koettua :).
Poista