Istuin penkillä kun Blesen tuli luokseni, työnsi päänsä syliini, huokaisi syvään ja nukahti. Uneksi varmaan viime kesästä. Kaipasi hevosystäviään, laumaansa, minun toimiessa siltana entisen ja nykyisen välillä. Tai ehkä minä olen yksi niistä vanhoista ystävistä, jonkinlainen osa sitä laumaa.
Ymmärrän olevani etuoikeutettu, että olen saanut ja saan edelleen kokea sellaista läheisyyttä ystävyyttä näiden hevosten kanssa. Tunsin taas kerran lähes täydellistä onnea ja palaset loksahtivat paikoilleen. Jotenkin vaan kaikki oli hetken niin selvää, vaikka oma mieleni tekee koko ajan parhaansa sekoittaakseen tätä pakkaa.
Hienosti pistit sanoiksi!
VastaaPoistaOikein hyvää kesää teille ja kiitos tunnelmista kuvina ja sanoina :)
Kiitos ja hyvää kesää teillekin! Anteeksi kun vastaan vähän viiveellä :).
Poista