keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Aamu

Olen oppinut nauttimaan aamuista. Nyt kun hevoset ovat tuossa takapihallani, saan kuulla ovesta ulos astuessani ensimmäiseksi lämpimiä hörähdyksiä - enkä tiedä parempaa hyvän huomenen toivotusta :). Toisinaan aamut ovat suorastaan taianomaisia. Niin kuin eilen.


Nouseva aurinko värjäsi taivaan kultaiseksi ja punaiseksi. Maisema oli epätodellinen. Ja kaiken kruunasi vielä neljä joutsenta, jotka huutaen lensivät tuon punaisen taivaan halki aamun valoa kohti.




Täällä eletään muuten nyt sellaista paikallista "vuoristokaamosta". Aurinko ei jaksa enää nousta vuorten yli paistamaan tähän pihaamme.  Olemme täällä varjossa reilun kuukauden verran. Mutta jos haluaa nähdä auringon, niin onneksi ei tarvitse kiivetä edes kovin korkealle tai ajaa kovin pitkälle. 

8 kommenttia:

  1. Uskomatonta että luonto voi näyttää tuolta. Monesti auringonnousuja tai laskuja katsellessani tulee kauhean kiitollinen olo. Ainakin siitä että saa moista näkyä katsella ja siitä että saa asua niin kauniilla planeetalla. Onpa sinulla ollut hieno aamun alku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli just sellainen taivas, että jos sen maalaisi tauluun, se näyttäisi epäaidolta :). Kiitollisuus on varmaan just se tunne, jota täällä asuessani aika usein tunnen. Vaikka eletään vuoden pimeintä aikaa, maisema on usein satumaisen kaunis. Ja illan pimentyessä sain syöttää hevoset linnunradan alla - en ole nähnyt tuollaista tähtitaivasta vuosikausiin kaupungissa asuessani :).

      Poista
  2. Todella kaunista! Nuo vuoret vielä taustalla. Tuo viimeinen kuva on jotenkin haikea, vaikka onkin kaunis. Joutsenet lähtevät, siitä tulee aina vähän kurja olo. Mutta tulevathan ne taas pian takaisin ja osa taitaa jäädä myös talveksi sulille vesille. Hörisevät hevoset aamuisin ovat minustakin parasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintujen lähdössä on aina jotain haikeaa - ja sitten niiden paluussa keväällä jotain tosi sykähdyttävää. Entisessä kesäpaikassani, jossa tunsin jokaisen linnu ja jokaisen pesän, oli kyynel aina herkässä kun tutut linnut olivat selvinneet muuttomatkastaan ja palasivat vanhaan pesäänsä. Ja suru suuri, jos ne eivät palanneet. Täällä joki on pitkään sulana, tuolla vähän kauempana yleensä läpi talven, joten ainakin osa joutsenista talvehtii ihan näillä seuduilla ja saattavat lennellä tästä yli läpi talven. Ja nythän on jo kohta joulukuu eikä mene enää kauan, kun ensimmäiset muuttolinnut taas palaavat. Kolmen viikon kuluttua päivät alkavat taas pidentyä :).

      Poista
  3. Nautin Hanne ihan valtavasti tästä blogistasi - kiitos näistä kauniista tarinoista ja kuvista, joita täällä jaat. :) Jaksan ihastella kirjoituksiasi aina uudelleen ja uudelleen.

    Kauniita aamuja jatkossakin! :)

    Ja terveisiä Kempeleestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi kauniista sanoistas! On aina yhtä mukava kuulla, että blogini ilahduttaa - se motivoi jatkamaan, jos välillä ei jaksaisi tai viitsisi.

      Kauniita aamuja sullekin ja hyvää ensimmäistä adventtia! Enemmän kuin joulua, odotan talvipäivän seisausta ja tunnetta siitä, että mennään taas valoa kohti :). Täällä vähän valoisampaa kuin siellä Pohjoisessa, mutta ei paljon.

      Poista
  4. Blogissani on sinulle haaste, jos haluat ottaa sen vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina! Otan sen vastaan, mutta ehkä vähän viiveellä. Nyt en hetkeen ehdi mitään kirjoittelemaan, mutta palaan asiaan :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!