En ole jaksanut edelleenkään oikein innostua tästä blogin päivittämisestä - en tiedä, miksi se on niin vaikeaa. Nyt kun menin pitkästä aikaa tuonne bloggeriin, blogissani on käyty tasan 22 222 kertaa...hmmm.
Oli sitten sellainen luku, että oli ihan pakko katsoa, mitä luku kaksi tarkoittaa numerologiassa. Jospa sieltä löytyisi joku vihje. Googlasin, ja numerologiaa näytti olevan monenlaista samoin kuin tulkintoja, mutta yksi puhutteli:
2.
Vuorovaikutus, yhteistyö, diplomatia, herkkyys, sopeutuminen. Kakkonen etsii rohkeutta ilmaista itseään ja koska on haavoittuva, kohtaa vaikeuksia, kunnes oppii luottamaan omaan totuuteensa, eikä niinkään yleiseen mielipiteeseen. (teksti löytyy täältä)
Mitäs sanotte? Aika uskomatonta! Ei hassumpi ohje tähän pulmaan. Ja aika hyvä ohje ihan jokaiselle blogin pitäjälle. Puhutteli ainakin minua kovasti, ja vastasi kysymykseeni.
Numerologiaan sinänsä en ole koskaan oikein uskonut. Tai en tiedä siitä oikein mitään, joten en voi sanoa uskonko vai enkö usko, mutta sanotaan, että siihen on vähän vaikeaa uskoa. Mutta sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä.
Uskon kuitenkin siihen, että kun jokin oikein askarruttaa, kannattaa olla herkkänä ja seurata vihjeitä. Kuunnella herkällä korvalla ympäristöään ja olla hereillä. Vastaus saattaa löytyä yllättävästä paikasta ja yllättävällä tavalla. Koska uskon myös siihen, että meitä opastetaan ja autetaan kun vain pyydämme apua. Sitä en tiedä kuka tai mikä se auttaja on. Enkeli? Opas? Jumala? Vai ehkä oma sisäinen viisautemme?
Sain tänään myös toisenlaisen "neuvon", joka sai minut nauramaan ääneen. Olen tainnut mainita, että olen etsinyt koko syksyn kanttarelleja, mutta en löytänyt yhtäkään. Kävellyt pitkin ja poikin. Mutta ei kantarellin kantarellia. Mutta sitten tänään
Kaunis, täydellinen kantarelli. Umpijäässä tietenkin - täällä on ollut jo viikon verran yli kymmenen astetta pakkasta. Mutta kanttarelli kuitenkin. Lopultakin! Ja arvatkaa mistä se lopulta löysin?
Tästä oman taloni kulmalta! Kaksi metriä makuuhuoneeni ikkunasta! Eli ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, aika usein ne ratkaisut ovat ihan siinä nenämme edessä :).
Muuten tänne kuuluu monenlaista. Hyviä ja huonoja uutisia. Lattialämmitys hajosi. Ulkona on ollut yli kymmenen asteen pakkasia, vaikka säätiedotuksen mukaan pitäisi olla nollan tietämillä. Vietin unettoman yön asuntooni tulleen hiiren takia. Ja tänään, lauantai-illan kunniaksi, poskihammas lohkesi ihan kunnolla... Aika pieniä vastoinkäymisiä kylläkin.
Mutta ne hyvät uutiset sitten. Eilen toin hevoset takasin tähän omaan pihaan - lopultakin uudet pihatot ovat sillä mallilla, että niitä voi jo käyttää. Pakkasen seurauksena ulkona on uskomaton tähtitaivas, ja kun kävin sitä äsken ihailemassa, hevoset hörisivät kuun valossa. Nekin seisovat nyt tuossa talon takana. Ja viime yönä myös ystäväni kettu kävi laulamassa minulle tuutulaulun makuuhuoneen ikkunan alla omalla, persoonallisella äänellään :). Taisi olla sama kettu, joka kävi laulamassa minulle myös nukkuessani täällä ensimmäistä yötäni.
Joten katsotaan, mitä tämän blogin kanssa tapahtuu. En ole lopettamassa, mutta jotain uutta yritän keksiä.
Kuukauden kuluttua päivät jo pitenevät! Nautitaan pimeydestä niin kauan kuin sitä kestää- pian se on taas muisto vain!
ps. jos joku ihmettelee: käyn täällä aina seuraavana päivänä oikolukemassa ja korjailen pahimmat kirjoitus- ja ajatusvirheet, joskus muutan jopa otsikon, joten tekstiin saattaa tulla pieniä muutoksia sitten ensilukeman. En katso kuitenkaan tarpeelliseksi noita muokkauksia tekstiin merkkailla, ellei kysymys ole jostain suuremmasta muutoksesta tai lisäyksestä.
Minusta tuossa oli kyllä enemmän noita hyviä uutisia:) Perheenjäsenten kotiinpaluu voittaa aina kaiken muun♥
VastaaPoistaNiin siinä onkin :). Nuo huonot uutiset on tosi pikku juttuja...ja niissä huonoissakin uutisissa hauskat puolensa - ainakin siinä hiiren vierailussa. Hampaan lohkeaminen nyt on tosi hankala juttu, koska se sama hammas on kalliilla korjattu juuri muutama kuukausi sitten ja nyt se lohkesi taas ihan kunnolla. Varsinkin kun ne hammaslääkärit ovat täällä aika kaukana... Ja tämä lattialämmityksen hajoaminenkin on aika ikävää näillä pakkasilla, koska se korjattiin just tänään, mutta on nyt taas lauennut, eikä täällä ole tulisijaa (!). Lämmitystä hoitaa nyt sellainen huriseva teollisuuspuhallin :) Mutta muuten: ihanat hevoset ikkunan takana, tähtikirkas taivas, kanttarelli omalla pihalla ja vaikka mitä muuta! En valita :).
PoistaJotain uutta suuntaa on blogiteksteissäsi ollut viime aikoina. Syvällisyyttä ja jotenkin hyvin aitoja ajatuksia. Olen löytänyt ihan uuden blogin :) Tämä on otettava voimaannuttavana harrastuksena. Minulla on välillä muutaman päivän blogitaukoja ihan hyvällä omallatunnolla. Jos postausten väli venyy viikkoon, tunnen olevani ainakin pienen selityksen velkaa aktiivisille lukijoille - osa virtuaaliystäviä jo vuosien takaa. Sen verran ainakin ilmoitella että kaikki on hyvin, että on vaan muuta touhua ja kaikkeen ei päivät riitä.
VastaaPoistaKaikki terveyttä ja arjen tekniikkaa sivuavat pienet takaiskut osaavat olla inhottavia... Kun joku on itsestäänselvyys, sitä ei muista arvostaa - niinkuin sitten vaikka ehjät hampaat ja lämmin vesi :)
Kunhan saat ne taas kuntoon, niin arkikin näyttää yllättäen himpun mukavammalta.
Mies kävi kotona viikon ja on nyt taas jouluun saakka siellä Norjan Stordissa. Kertoi että työmaa jota oli hoitamassa (Euroopan korkein satamanosturi) pääsi pääuutisiin, kun yläpalkki oli nostettu paikalleen.
Rauhallista sunnuntaipäivää sinulle :)
Se on se eksistentiaalinen kriisi kun näkyy teksteissä :). Kivaahan blogin pitäminen on ja sen takia se ehkä onkin jonkinlainen stressi, kun ei saa tähän sitä samaa inota kuin joskus. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että kun kaikki tämä ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä, tulee tunne, että ei ihmisiä jaksa kiinnostaa tämä tavallinen arki...
PoistaOmat ongelmani ovat todellakin sellaisia arkipäivän pieniä vastoinkäymisiä, mutta kun pieniä vastoinkäymisiä tulee monta yhtäaikaa, niin elämä tuntuu vähän takkuamiselta. Kuinkahan monta tuntia olen istunut noiden lämpöpattereiden vieressä niitä ilmaamassa ja välillä juossut kellariin tekemään siine säätöjä. Senkin ajan olisi voinut käyttää vaikka blogin kirjoittamiseen :).
Marraskuu on hyvää aikaa pitää sitä talviunta blogissakin ;).
VastaaPoistaterveisin toinen blogiväsymystä tunteva
Niin kai se on. Mutta kun haluaisi kirjoittaa, mutta ei oikein saa aikaiseksi... mutta pitää keksiä jotain, että saa vähän uutta intoa :)
PoistaNumerologia on mielenkiintoista. En oikein osaa muuta sanoa. Innostuin kerran siitä siten että parin päivän ajan perehdyin asiaan netin välityksellä. Lopputuloksena voin sanoa että se on ihan oma maailmansa mutta tosi kiehtova koska laskelmien tulokset tuntuvat todellakin osuvilta eikä ihan miltään puulta heinältä. Ehkä tuo kakkosasia jotain koettaa kertoa. Minä uskon tällaisiin asioihin :)
VastaaPoistaMinusta on aina ihana lukea eläimistäsi ja eläinkohtaamisista kuten tuosta ketusta.
Kyllähän tämän koko maailmankaikkeuden voi kai pukea matemaattisiksi kaavoiksi ja numerologiahan on matematiikka, joten sikäli se voi toimia. Ja sittenhän näissä asioissa on vielä se määrittelemätön tekijä X, jota emme pysty tieteellisesti koskaan selittämään :).
PoistaEläinkohtaamisistani puheen ollen, ajatuksenani on ollut kirjoittaa vähän enemmän kohtaamisestani tuon kotihiiren kanssa - eräs tarina sekin :). Hiiri kun tuo minussa esiin sen hyvin naisellisen puolen, joka tahtoo täällä vähän kadota, kun tarpoo tuolla pipo silmillä, heiniä hiuksissa, likainen toppatakki päällä ja valuvat toppahousut jalassa :).