Minulla on eksistentiaalinen kriisi. To be or not to be? To do or not to do? If to do, what to do and why to do? Mikä on elämän tarkoitus? Eli ei mitään sen suurempia kysymyksiä mielessä... Ei ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kerta, eikä mitään vakavaa, vaikka vähän epämiellyttävää. Mutta ahdistus on eteenpäin työntävä voima - lopulta se pakottaa toimimaan ja tekemään ratkaisuja.
Läheisten ihmisten elämässä lyövät aallokot osuvat vähän omillekin rannoilleni. Tietenkin psyykkisesti, mutta myös ihan konkreettisesti. Marraskuu lamaannuttaa ja flunssa vain jatkuu. Sekään ei helpota oloa.
En tiedä uskonko astrologiaan, mutta pidän sen toimivuutta mahdollisena. Tilaan itselleni aina astrologin laatiman vuosikartan, jota käyn sitten katsomassa kun en muutakaan keksi. Että onko planeetat jotenkin erityisen vinossa, kun tuntuu tältä. Ja onhan nekin nyt erityisen vinossa, ihan kaikki: todennäköisesti ahdistaa ja masentaa, elämä on raskasta, pitää levätä, kerätä voimia, kuunnella sisintään. Niinpä niin.
Ja jos tarvitsee vähän potkua tähän marraskuuhun, niin voi kuunnella seuraavaa kappaletta. Monivuotista suosikkiani, joka tekee vähän samaa kuin tuo Ajax: muistuttaa, että talvellakin voi elää ja lumestakin voi nauttia.
ps. vähän selvennystä kun arvaan, että ainakin tutut miettivät, mistä ratkaisuista puhun. En ole muuttamassa täältä pois, en edes tästä asunnosta. Ne ratkaisut ovat enemmänkin sisäisiä juttuja, mihin suunnata energiaansa, minkä polun valita. Mistä löytää se kadonnut innostus ja saada potkua itseensä. Ei sen kummenpaa :).
Tuo Irene on ihana!
VastaaPoistaTsemppiä sinne, ja toivottavasti suunnitelmat alkavat ottaa tuulta, kun saat sävelet suoremmiksi. Käy hakemassa mun tontilta hiukan valoterapiaa :-)
Kiitos valoterapiasta! Täälläkin on tänään vähän valoterapiaa, joten taidanpa lähetä ottamaan vähän valoa tuonne ulos - auringonottamisesta on ehkä turha puhua tähän vuoden aikaan. ja kyllä tämä tästä - tämä nyt on vaan tällaista välillä :).
PoistaSitten kun löytää voimaa ja viisautta tehdä ratkaisuja minkä tien valitsee, niin alkaa uusi ja jännittävä osuus matkasta. Mutta se risteyksessä seisominen ja valinnan tekeminen on matkan vaikein osa.
VastaaPoistaNo niinhän se on. Ja tämäkin "kriisi" on enemmän varmaan mielen tuotetta... ja kun elämässäni vaikuttaa nyt asiat, joihon en itse voi vaikuttaa, niin mitä niitä huolehtimaan. Pitäisi vaan hengitellä rauhassa ja elää elämäänsä ja huolehtia sitten kun ehkä oikeasti on jotain huolehdittavaa. jos on. Sitäkään kun ei tiedä :). Tänään on hieno auringonpaiste - lähden nyt siitä nauttimaan! Mukavaa sunnuntaita sinnekin!
PoistaLöysin sattumalta blogiisi ja viihdyin täällä pitkän tovin lueskellen ja katsellen hienoja kuvia. Mykistävä ratkaisu, mieletön luonto ja elinympäristö sinulla siellä! Tämä piristi minun marraskuista iltaa. Voi nauti lumesta! kun se tulisi jo tännekkin, peittäisi ja valaisisi tämän yhä mustenevan maan. Vielä kiitos innostavasta blogista :)
VastaaPoistaKiitos tosi mukavasta viestistä - tällaisesta saa aina uutta potkua kirjoittamiseen, varsinkin, kun motivaatio on ollut viime aikoina vähän hukassa. Osittain kyllä näiden hitaiden nettiyhteyksienkin takia :). Lumi kyllä valaisee tosi paljon, varsinkin täällä maalla. Mutta tuo viisi senttiä olisi ihan hyvä määrä - en oikeastaan kaipaa enempää ainakaan vielä :). Tervetuloa lukijaksi, toivottavasti viihdyt jatkossakin!
Poista