Vähän väriä elämään - ja blogiin

Löysin eilen uuden blogin, jota olen nyt ahminut jonkin aikaa. Lähinnä olen imenyt energiaa upeista kuvista ja ennen kaikkea väreistä. Huooh niitä värejä! Jos ette ole jo käyneet, niin menkääpä kurkkaamaan suomalaisen naisen elämää ja tarinoita Keniassa, Akaasian alta, pääsette sinne täältä. 

Sitten katsoin tuota omaa edellistä postaustani, tai erityisesti sen kuvia, ja alkoi vähän naurattaa, tai itkettää. Miten vain. Vaikka sen nyt ei mitenkään erityisen negatiivinen postaus pitänyt ollakaan, pikemminkin realistinen, niin aika ankealta se näyttää. Ei välttämättä houkuttele lukemaan :D. Tuli mieleen, että kyllä me elämme täällä melkoisessa aistityhjiössä näin loppusyksystä ja alkutalvesta. Etenkin tällaisena vähälumisena talvena. Mutta onneksi on nämä sisätilat. Koti ja joulu.

Vaikka olisi joulusta mitä mieltä tahansa ja inhoaisi sitä hössötystä ja kaupallisuutta kuinka, niin kyllä yksi joulun tärkeimmistä ulottuvuuksista on tämä aistien ruokkiminen. Värit, tuoksut, maut ja hajut. 

Olen normaalisti hyvin neutraalien ja vaaleiden värien ystävä, mutta puolihuomaamattomasti sisustukseen on hiipinyt värejä. Turkooseja pöytiä, punaisia kynttilöitä, värillisiä tyynyjä.

Mutta arvatkaapa mitä? Nyt kun joulu on häthätää juhlittu, mutta tontut vielä kurkistelee korteista ja nurkista, niin ainakin minulla on mieli alkanut jo kääntyä kevääseen. Ihan kuin päivätkin olisivat jo vähän pidempiä? Valoa enemmän? Katse alkaa kääntyä puutarhakirjojen puoleen, vaikka en niitä ole vielä esille ottanutkaan. Mieli alkaa täyttyä ajatuksista ja suunnitelmista. Olemisessa alkaa olla ihan uutta virtaa, eikä enää tee mieli mennä takaisin nukkumaan hevosten aamuruokinnan jälkeen.

Se on katsokaas niin, että vaikka tuo tonttu tuolta vielä kurkkiikin, niin huomaatteko kuvassa jotain muuta? Noissa mustikan varvuissa on nimittäin silmut! Eikä niiden tarvinnut kovin kauan tuossa maljakossa olla herätäkseen talviunestaan. Eli vaikka tuolla ulkona kuolleelta näyttääkin, niin ei siellä kuollutta ole. Siellä vain nukutaan.

Ja heräämistä odotellessa voi poltella noita punaisia kynttilöitä ja lukea Australiassa tai Afrikassa asuvien blogistikollegoiden blogeja ja imeä sitä aurinoenergiaa vaikka sieltä. Ja toivoa vielä hohtavia keväthankia ennen vihreän puhkeamista.