Tässä lisää postikorttimaisemia paluumatkaltamme. Suunnittelimme paluureitin niin, että näkisimme merta. Varsinaista merta näimme ehkä minuutin ajan, kun ulappa pilkotti kahden saaren välistä, mutta vuonojen ja suolaisen veden äärelle päästiin kyllä. Osasin odottaa komeita maisemia, mutta kyllähän tämä mykisti - kuvista saa vain pienen käsityksen vuorten jylhyydestä, mahtavuudesta ja suuruudesta. Suurin osa kuvista on otettu auton ikkunan läpi - koko ajan ei voinut pysähtyä.
Kevät oli meren lähellä jo paljon pidemmällä kuin täällä ja monin paikoin oli jo kovin vihreää. Siihen kun yhdistettiin nämä lumihuiput, niin ai ja voi…
Kuvat on otettu Molden ja Åndalsnesin seuduilta. Jos joku suuntaa kesällä tänne päin, niin suosittelen! Näistä maisemista ei ole kuin lyhyt matka kuuluisalle Geirangerin vuonolle, joka meiltä jäi nyt ajanpuutteen vuoksi näkemättä. Ja siellä on vähintään yhtä hienoja maisemia.
Teen jossain vaiheessa matkailijoita ajatellen pienen koosteen niistä paikoista, jotka olen itse kokenut erityisen sykähdyttävinä ja hienoina. Voin sitä sitten täydentää. Mullakin on näkemättä vielä n i i n paljon.
Oli muuten tosi terveellistä nähdä, että elämää on Begnadaleninkin ulkopuolella - olen päässyt vähän mökkiytymään, huomasin...
Totta! upeita on maisemat!
VastaaPoistaOnhan ne. Ja tässä ihan naapurimaassa.
PoistaMutta kuten olen monta kertaa todennut, kuvista saa vain pienen häivähdyksen. Kun ajaa autolla tuolla välissä ja pitää todella kurkotella, että näkisi huipun yläpuolellaan, tai edellä ajava rekka näyttää vain pisteeltä vuoren juurella, niin siinä tuntee itsensä todella pieneksi.
Henkeäsalpaavan kauniita kuvia (:
VastaaPoistaTuollaisissa maisemissa sielu ei varmaan osaa muuta tehdä kuin levätä ja rakastaa.
Siellä tunsi itsensä kyllä hyvällä tavalla pieneksi ja nöyräksi. Henkeäsalpaavan kauniita maisemia, joiden todellisuudesta kuvat antaa hyvin vaatimattoman vaikutelman. Tervetuloa lukijaksi muuten :).
Poista