Unelmahommissa

Maailma ja työelämä ovat muuttuneet tosi paljon viimeisten vuosien aikana. Itse kuulun sukupolveen, joka on kasvatettu siihen, että koulun jälkeen hankitaan ammatti ja sitä työtä sitten tehdään eläkepäiviin asti. Tai niin ainakin kuuluisi tehdä. Nykyään tilanne on kuitenkin se, että hyvin harvalla on mahdollisuutta vanhanaikaiseen turvalliseen eläkevirkaan. Nykyään ei voi olla varma edes siitä, että omaa ammattia on kymmenen vuoden kuluttua olemassa. 

Olen pitkään seurannut Islannissa asuvan Satu Rämön "Salamatkustaja"-blogia. Satu on ekonomi, joka hankkii elantonsa mm. kirjoittamalla blogia, kirjoja ja lehtijuttuja. Hänellä on myös suomalaista designia myyvä kauppa Reykjavikisssa. Sitten hän toimii matkaoppaana ja järjestää mm. ratsastusvaelluksia.  Että niinkin voi elää.

"Työ ei ole paikka jonne mennään,

vaan asia joka tehdään."

Kun Satu julkaisi yhdessä bloggaajakollegansa Hanne Valtarin kanssa kirjan "Unelmahommissa", niin se piti hankkia ihan mielenkiinnosta. Olen nimittäin kerran ollut yrittäjä, ja se on asia, joka edelleen vähän kutkuttaa, vaikka minulla ihan mukava työpaikka juuri nyt onkin. 

Meillä jokaisellahan on oma unelmahommamme, ja itse tunnen muutamankin sairaanhoitajan, jotka ovat tehneet pitkän uran unelmatyössään. Tässä kirjassa keskityttiin kuitenkin niihin unelmahommiin, joita ei välttämättä ole edes olemassa, vaan jotka luodaan itse. Töihin, jotka vielä kymmenen vuotta sitten olisivat tuntuneet täysin utopistisilta. Suomikin on nykyään täynnä uskomattomia tarinoita ihmisistä, jotka ovat ennakoluulottomasti ja rohkeasti luoneet itselleen uran jollain hyvin kummallisella ja poikkeuksellisella tavalla. Se tarkoittaa usein yrittäjyyttä.

"Älä lähde toteuttamaan muiden ihmisten unelmia tai tavoitteita. Toteuta sinä omat unelmasi ja aseta omat merkkipaalusi."

Satu ja Hanne kertoivat kirjassa omista vaihtoehtoisista uristaan ja siitä, miten he ovat päätyneet nykyiseen tilanteeseensa. Molemmat kirjoittajat ovat varsinaisia työmyyriä ja lähestymiskulma asiaan oli pragmaattinen, työkeskeinen ja käytännönläheinen, mutta silti inspiroiva. Kirjassa oli myös haastateltu ihmisiä, jotka ovat onnistuneet luomaan itselleen omannäköisen unelmahommansa. 

Positiivista oli, että asiaa ei lähestytty rikastuminen edellä, vaan kyse oli siitä, että voisi kokea työssään onnea ja tyytyväisyyttä. Kirja ei siis ollut mikään opas pikarikastumiseen eikä siinä puhuttu siitä, miten mahdollisimman vähällä työnteolla voisi ansaita mahdollisimman paljon rahaa.

"Onnellisuus on menestymisen korkein muoto"

Kirjassa ei luoda turhia iluusioita - unelmahommat kun vaativat vähintään yhtä paljon työntekoa, jos ei enemmänkin. Tulokset eivät synny tyhjästä, vaan niiden takana on usein tuhansia työtunteja ja niistä aika iso osa ilman palkkaa tai se korvaus tulee vasta joskus myöhemmin - jos tulee. Jos ei tule, niin sitten kokeillaan jotain muuta.

Sekä kirjan kirjoittajien että haastateltavien tarinoista nousikin muutama asia ylitse muiden: unelmien toteutuminen vaatii ennakkoluulottomuutta, kykyä katsoa uudella tavalla, rohkeutta, sinnikkyyttä, epäonnistumisen sietoa ja sitä työtä. Ennen kaikkea sitä työtä.

Erityisesti Sadun lähestymistapa tarkkoine laskelmineen, suunnitelmineen ja exel-taulukoineen puhutteli allekirjoittanutta, koska juuri siinä on oma akilleen kantapääni. Minulla on, ja on aina ollut, paljon hyviä ideoita, mutta voin unelmoida ja jahkailla loputtomiin, pääsemättä koskaan siihen konkreettiseen suunnitteluun ja suunnitelmien toteutukseen. Unelmahommaan ei pääse unelmoimalla.

"Tavoite ilman suunnitelmaa on pelkkä toive"

Kirjassa nostettiin onneksi esiin myös se, että kun työ on kivaa, niin siinä on ihan samalla tavalla vaarana uupuminen ja stressaantuminen. Unelmastakin saattaa tulla arkea ja puuduttavaa, ja myös kivat asiat uuvuttavat, kun niitä on liikaa. Oman unelmahomman löytyminen ei suojaa uupumiselta, kyllästymiseltä tai elämän kriiseiltä. Eikä se unelmahommakaan ole välttämättä eläkevirka.

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Erityisesti niille, jotka vielä etsivät sitä unelmahommaansa, ja niille, jotka haluavat rakentaa itselleen työn jollain vaihtoehtoisella tavalla, vaikkapa juuri somessa. Siihen kirjassa annetaan ihan suoria ohjeita ja vinkkejä. Mutta kyllä kirja on mielenkiintoista luettavaa muutenkin. Ainakin siinä saa monta ahaa-elämystä: ai että noinkin voi elää...

"Mikä parasta, unelmatyöt ovat erilaisia, aivan kuten ihmisetkin. Työ, joka saa toisen silmät syttymään innostuksesta, on toiselle välttämätön paha. "