Elämän pyörteissä

Ensimmäinen työpäivä takana, viimeisessä kuvassa maisema toimiston ikkunasta. Saan kyllä työskennellä jopa täkäläisittäin aika hienoissa maisemissa! (muokattu: lisätty kaksi kuvaa paikasta) .Olin varautunut siihen, että ensimmäisen päivän jälkeen olisi hämmentynyt ja epävarma olo, olisin lopen uupunut kaikesta uudesta ja etenkin solmussa kielen kanssa. Mutta ei. Ensimmäisen päivän jälkeen olin lähinnä iloinen ja positiivinen. Ihmiset olivat supermukavia ja kielikin sujui yllättävän hyvin. Luulen, että minulla tulee olemaan tosi kiva työ ja työyhteisö. Paikka, jossa osaamistani arvostetaan ja jossa saan sitä käyttää. Olen tosi, tosi kiitollinen.

Kun tässä kerran kirjoitin, että muutoksista seuraa yleensä uusia muutoksia, niin juu, niin kävi nytkin. Lauantai-iltana sain kuulla, että joudun muuttamaan tästä asunnosta. Asia tuli yllättäen, mutta olin lähinnä helpottunut. Olin itsekin vähän hämmentynyt omasta reaktiostani. Ahdistuksen tai paniikin sijaan tuntuikin siltä, että pystyin pitkästä aikaa hengittämään vapaasti. Oli siis aika jatkaa matkaa. Totuuden nimissä olisin muuttanut tästä jo aikaa sitten, ellei olisi noita hevosia, ja nyt tuo vaikea ratkaisu tehtiin puolestani. Hevosten kohtalo toki huolestuttaa, mutta luulen, että niidenkin suhteen tulee vielä uusia käänteitä, eikä tiemme lopullisesti eroa.

Myös uuden kodin löytyminen ehti huolestuttaa hetken aikaa, mutta kauan ei tarvinnut miettiä.  Kiitos paikallisten ystävien, kävin jo tänään katsomassa uutta asuntoa ja tein uuden vuokrasopimuksen. Kuinka ollakaan, naapuritilan pihapiiristä oli vuokralainen lähtenyt juuri sopivasti, ja saan sieltä samankokoisen, kivan ja mukavan asunnon.  Se ei ole täällä suinkaan itsestään selvää, koska vapaita vuokra-asuntoja ei yleensä ole. Siellä on ratsastuskenttä ikkunan takana, joten hevosia riittää ympärilläni sielläkin. Olin siis tämänkin suhteen tosi onnekas. 

Vielä ennen joulua revin suurin piirtein hiuksiani, kun kaikki tuntui olevan umpisolmussa ja tosi raskasta, ja hups vaan, muutamaa viikkoa myöhemmin kaikki on yhtäkkiä paremmin kuin hyvin. 

Välillä kyllä tuntuu, että tuolla yläkerrassa joku järjestelee näitä palikoita naureskellen partaansa. Jään jännityksellä odottamaan, mitä seuraavaksi...