Uskotteko, että olemme eläneet täällä joskus ennenkin? Minä uskon. Haluan uskoa. No, ei sillä oikeastaan ole mitään väliä. Me voimme vain uskoa tai olla uskomatta, mutta varmasti emme sitä voi tietää. Eikä meidän tarvitsekaan.
Tulin tänne ensimmäisen kerran syyskuussa 2010. Vähän vastentahtoisestikin, koska matka oli hankala järjestää. Se oli ensimmäinen kertani Norjassa lukuunottamatta paria reissua Pohjois-Norjaan kauan, kauan sitten. Valdres vei jalat altani syystä, jota en edelleenkään ihan ymmärrä. Vähän ihmeellisten sattumusten seurauksena tulin tänne uudestaan jo kolme kuukautta myöhemmin, aika tarkasti kaksi vuotta sitten - juuri ennen joulua.
Olimme joulukonsertissa Hedalenin sauvakirkossa, joka on seisonut tuolla mäellä 1160-luvulta lähtien. Tuo kirkko on ihmeellinen; kun sen seiniä koskettaa, voi melkein ajatella sen hengittävän, se tuntuu elävältä.
Tuona iltana istuin kirkossa ja kyyneleet valuivat koko konsertin ajan. Tunsin tulleeni kotiini. Se oli outo, mutta hyvin voimakas tunne.
Konsertissa esitettiin myös laulu "Himlen i min famn". Siitä lähtien tuosta laulusta on tullut mieleeni juuri tuo ilta kaikkine tunteineen. Niin kuin vain musiikki voi viedä meidät takaisin johonkin hetkeen.
Kuulin äsken tuon kappaleen ja siksi kerroin teille tämän tarinan. Tarinan, joka päättyi yllättävästi. Nyt kaksi vuotta myöhemmin asun täällä, kotonani, ja vietän täällä pian ensimmäisen jouluni. Ainakin tämän elämäni aikana ensimmäisen. Elämä on joskus ihmeellistä, eikö?
Ihana laulu.
VastaaPoistaElämä ON ihmeellistä. Ja minusta tuntuu, ettei mikään tapahdu sattumalta. Elämällä on tietty suunta ja meitä ohjaillaan eteenpäin.
Hyvää toista aventtisunnuntaita sinule sinne!
Hyvää adventtisunnuntaita myös sinne! Täällä on pitkästä aikaa vähän lauhempi ilma ja lunta sataa hiljakseen. Radiossa soi norjalaiset joululaulut ja takassa palaa tuli. Kaunista ja tunnelmallista. Oikein sopiva adventtitunnelma.
VastaaPoistaHyvää 2. adventtisunnuntaita täältä Helsingistä, Hanne!
VastaaPoistaLiityin juuri sivustoosi vanhalla googletililläni ja nimimerkkini on etämumma Olohuoneen ajoilta, niin kuin Maaritillakin Paksujalka, siispä olkoon niin!
Ja lyhyesti nyt; olen aivan varma että olen/olemme eläneet ennen tätä elämää.
Ja on mukavaa kuulla että sinä olet oikealla paikalla!
:) Marita
Hei Marita, mukavaa tavata täälläkin:) Ja myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut! Vastaan vähän viiveellä - olen ollut vatsaflunssan syövereissä ja vähän edelleenkin nyt jo kolmatta päivää... Että samoja tauteja täällä Norjan ihmemaassakin sairastetaan :(.
PoistaKiva uusi blogilöytö:) Ihana tuo sinun pikku mökki ja tuo päätalo se vasta onkin. MItä tulit tekemään tänne NOrjaan?
VastaaPoistaHei Kalamuija, piti olla suhunkin ihan suoraan yhteydessä, mutta en vielä ehtinyt. Olen seurannut tiivisti blogiasi. Nyt sitten vuoroin vieraissa:). Terveydenhuoltoalalla minäkin, mutta saa nähdä alanko täällä tekemään sitä vai ihan jotain muuta. Toistaiseksi minulla on ollut harvinainen mahdollisuus pitää vähän sapattivapaata, tullut tosi tarpeeseen.
VastaaPoista