Yksi sellainen tyypillinen norjalainen, ainakin minulle aivan uusi asia on torvisoittokunnat tai puhallinorkesterit "korpsit", joita löytyy ainakin tällä seudulla jokaisesta pienestäkin kylästä. Niillä on pitkät perinteet, ja täälläkin lähes jokaisesta perheestä ainakin joku soittaa kylän orkesterissa. Tuo puhallinorkesteri esiintyy sitten kylämme yhteisissä juhlissa, tärkeimpänä ehkä Norjan kansallispäivä, 17. mai, sekä nämä joulukonsertit. Orkestereita on hyvinkin eri tasoisia, mutta yhtä sympaattisia kaikki.
 |
| Kuva: Begnadalen.no |
Suomalaisia ystäviäni on kovasti naurattanut ajatus siitä, että syksyn keskeisin "seurapiiritapahtuma" on torvisoittokunnan konsertti paikallisessa kirkossa. Mutta ei kannattaisi naureskella - siellä tapahtuu paljon enemmän kaikenlaista mielenkintoista kuin ikinä arvaattekaan ;)
Tänään lähdimme kovasta pakkasesta huolimatta Fagernesiin asti joulukonserttiin kuuntelemaan Fagernes musikkorpsia. Kyseinen orkesteri on rankattu useana vuotena aivan Norjan parhaimpiin kuuluvaksi, joten ihan mistään harrastelijaryhmästä ei ole kyse. Hienosti yhteen soittava suuri vaskiorkesteri on itse asiassa tosi hieno ja hyvin kehollinen kokemus - musiikin tuntee joka solullaan.
Orkesterin vierailevana solistina oli Kjell Inge Torgersen kitaristiystävineen. Hieno laulaja, joka muistutti muuten maneereitaan myöten huomattavan paljon Suomen Veeti Kalliota :) Jos konsertti olisi pidetty kirkossa, olisi se ollut upea, nyt se pidettiin hieman kolkossa kulttuuritalossa, mikä verotti vähän tunnelmaa.
Torgersenin "Stjernenatt" on kaunis uusi joululaulu, joka soi paljon paikallisessa radiossa.
Ja kun tuossa yhtenä päivänä kirjoittelin näistä norjan kielen kiemuroista - tänään pääsin sitten laulamaan "Maa on niin kaunis" nynorskaksi. Ja opin senkin, että sana "fager" on vanhaa norjaa, ja tarkoittaa kaunista, joten "Fagernes" tarkoittaa itse asiassa kaunista niemeä, ja sitä se olikin tuhansien pienten valojen vilkkuessa rinteillä kilpaa tähtien kanssa.
Olen hyvin herkästi liikuttuvaa tyyppiä ja itkin taas vuolaasti viimeisen säkeistön - itken sen näköjään kaikilla kielillä. Ja saattoi olla, että nynorska itketti vielä enemmän, on siinä jotain niin muinaista ja hienoa. Piti oikein laittaa norjalaisneule päälle kun pääsin kotiin. Ja takkaan tuli ja keittää kuppi kaakaota. Ja käydä taas ihmettelemässä tähtiä. Siellä kun on tähtikirkas yö, Stjernenatt.
***
FAGER ER JORDA
Fager er jorda,
herleg er Guds himmel,
glade går sjelene pilgrimsgong.
Gjennom dei fagre
rike på jorda
går me til paradis med song.
Tider skal koma,
tider bort skal kverva,
ætt skall fylgja ætterad.
Aldri skal tonen,
teia frå himlen,
i sjeleglade pilgrimskvad
Englane song det
fyrst for hyrdingflokken,
vent det tona for sjela trøtt:
Fred over jorda!
menneske, Gled deg!
Oss er ein evig Frelsar fødd!
***
Mulla on muuten työkaveri, joka alkoi soittamaan korpsissa viime vuonna, nelikymppisenä. Ei ollut koskaan aikaisemmin koskenutkaan trumpettiin :). Hänellä oli kanssa joulukonsertti Hovin kirkossa vastikään.
VastaaPoistaMinä olen kanssa sellainen kyynelehtijänainen ;). Olenkin miettinyt, että olenkohan ollut semmoinen karjalainen itkijänäinen edellisessä elämässäni ;).
Ja kyllä joululaulut ovat ihania. Mutta en enää oikeastaan kuuntele suomenkielisiä joululaulujakaan, vaan useimmiten norjalaisia tai ruotsalaisia.
Itsekin ajattelin ehdottaa, että voisin mennä tähän orkesteriimme soittamaan vaikka sitä bling blong kellopeliä, tämä nykyinen soittajapoika kun kilauttelee sitä miillon satuu :D. Mutta sympaattinen perinne nämä orkesterit ja jotain hyvin norjalaista.
PoistaTäällä on paljon kauniita joululauluja - monet niistä tosin ihan tuttujakin. Joululaulut on ihania - näin kerran vuodessa.
Pahus olen kyllä tiennyt mitä "korpsit" tarkoittaa, mutta en ole koskaan kuullut torvisoittoa.
VastaaPoistaTällä väkirikkaalla saarella jonka koulussa on 12 oppilasta tiedän vanhempien oppilaiden korpsissa käyvän. Ilmeisesti oppivat hyvin nuotit mikä on todella hyvä taito, kitarat soi ja hyvin ;)
Kyllähän nämäkin vähän sellaisia kyläpahasia ovat, mutta silti riittää hämmästyttävästi soittajia. Ahkerimmat soittaa kyllä useammassa kokoonpanossa. Itse liitän tämän jotenkin tähän norjalaisten yhteisöllisyyteen: musikkorps on jotenkin tällaisen kylän "sielu", ja sitä pidetään ehkä sen takia niin tärkeänä ja traditiota yllä.
PoistaTäällä meidän omassa kirkossa oli jokin aika sitten kolmen orkesterin yhteiskonsertti. Naapurikylän orkesterin soitto oli ajoittain melkoisen epävireistä ja vähän naurattikin, kunnes aplodien yhteydessä nuorin soittaja nostettiin kainaloista ilmaan - taisi pojalla olla ikää kuusi vuotta. Sitten alkoikin jo taas itkettää liikutuksesta:D.
Ja kun tässä postauksessa mainitsemani Fagernes musikkorps aloitti soittonsa, meinasin pudota penkiltä - oli se niin komeaa soittoa ja akustiikka silloin hieno. Varsinainen chakrasuihku, niin kuin ystäväni asian ilmaisi:) Ja kyllä sen musiikin tosiaan tunsi joka solussaan.