Mrs. Parker siskoineen. Pelargoni ystäväni, joka on kulkenut jo pitkään mukanani. Luulen, että lähes 20 vuotta. Tiedän rouvan historiasta sen verran, että nyt jo aikaa edemennyt tätini on saanut (napannut?) pistokkaan Mikkelistä Kenkäveron pappilasta... vai Tertin kartanosta... en muista, eikä enää voi kysyä. Sanovat kuitenkin, että Mrs. Parkerin historia voidaan jäljittää ainakin 1800-l loppuun. Tädiltäni kasvi päätyi äidilleni ja äidiltäni minulle. Joka talvi se on sinnitellyt ikkunalaudallani ja keväisin antanut ensin elämän uusille pienille pelargoneille, ja kukkinut sitten itse ahkerasti läpi kesän.
Muutin tänne tammikuun pakkasilla, joten Mrs. Parkerin ja sisarten muutto tuotti vähän ongelmia. Joku olisi varmasti heittänyt pelargonit roskiin - varsinkin, kun ne olivat kohtuullisen surkeassa kunnossa, niin kuin aina tammikuun alussa. Mutta ei kai sellaista voi tehdä? Niinpä Mrs.Parker sisarineen matkusti kanssamme auton takapenkillä ja yöpyi hotellissa Sundsvallissa. Sitä ei moni pelargoni ole tehnyt. Saattoivat ajatella, että kaikenlaisiin paikkoihin sitä pelargonit Mikkelistä päätyvät.
Nyt ne ovat täällä Norjassa. Yksi kesä takana ja taas melko surkeassa kunnossa, vaikka viihtyvät selvästi paremmin viileässä puutalossa kuin mitä viihtyivät keskuslämmitteisessä kivitalossa. Nypin niistä kuolleita lehtiä tuossa muutama päivä sitten ja pyysin jaksamaan vielä reilun kuukauden. Sitten alkaa jo valo lisääntyä ja kohta päästään jo nyppimään uusia pistokkaita. En tiedä vakuuttelinko tuota valon lisääntymistä enemmän itselleni - Mrs. Parker taitaa sen jo tietää?
Olen aikojen saatossa ostanut myös koreaksi jalostettuja kesäpelargoneja ja yrittänyt saada niitä säilymään talven yli kertaakaan siinä onnistumatta. Ei kai se ole tarkoituskaan. Ne on jalostettu kestämään hetken ja sitten voikin ostaa uuden. Meidät on opetettu uskomaan siihen, että kuluttamalla ja ostamalla luomme työtä ja hyvinvointia. Saamme edullisesti korean pelargonin ostamalla sen marketista. Joka kesä uudenlaisen - mikä on milloinkin trendikästä ja sopii sisustuksen väreihin. Mutta menetämmekö siinä jotain? Voisinko kirjoittaa tarinan markettipelargonista? Tuskin. Mrs. Parkerilla on sielu ja tarina ja se on oman postauksensa arvoinen - vaikka vähän ränsistynyt onkin. Niin kuin me kaikki tähän aikaan vuodesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!