Terveisiä täältä talven ihmemaasta! Tänään on ollut täydellinen talvipäivä. Aurinko on valaissut lumiset vuoret. Viisi astetta pakkasta. No, sellainen aivan kertakaikkisen täydellinen talvipäivä. Täällähän eletään nyt aikaa, että aurinko ei jaksa kiivetä vuorten takaa, mutta ympärillä olevien vuorten huiput kylpevät kuitenkin auringossa. Kaunista.
Pieni joulukuusi olisi ihana, mutta nyt on kaksi hyvää syytä olla hankkimatta sitä. Ensinnäkään tänne ei oikein kuusta mahdu, ja toiseksi minulla on vajaan vuoden ikäinen kissa. Jokainen kissanomistaja tietää, mitä se tarkoittaa joulukuusen ja kuusenkoristeiden kannalta :). Mutta saman asian ajaa maljakossa olevat kuusenhavut. Ne riittää kyllä. Saan ilon hakea ne metsästä ja niistä tulee hyvä tuoksu.
Kyllä nauratti, kun kaivoin kameraa taskusta tuolla lumihangessa. Minusta on tainnut tulla täysiverinen blogisti jo aika lyhyessä ajassa. Sellainen otsakamera olisi kätevä, niin voisi dokumentoida arkensa tähtihetkiä :D. No, ainakaan en lähtenyt hakemaan noita oksia, jotta saisin hyvän jutun tänne... mutta ehkä sellainenkin päivä koittaa, vannomatta paras.
Nyt sylillinen kuusenoksia odottaa tuolla verannalla. Osa päätyy lasipurkkiin tuomaan jouluntuoksua ja osa kranssiksi ulko-oveen - vähän myöhässä. Yhden ovikranssin jo väkersin mustikan varvuista, mutta siitä tuleekin koriste takanreunukselle - tuli sen verran harottava... Mustikanvarvuista saa kyllä tosi kauniin ovikranssin, nyt ei vaan ihan onnistunut... ei se aina. Hieno takanreunuskoriste siitä kuitenkin tulee. Kun on nyt tuo takkakin ja siinä reunus.
Meillä on postilaatikot tuolla kauempana tien varressa, mutta tänään postiauto ajoi poikkeuksellisesti pihaan asti. Arvasin, että sieltä tulee paketteja. Olen nimittäin varmistanut itselleni yhden paketin tilaamalla netistä pari CD:tä ja yhden elokuvan. Ja tulihan sieltä paketti minullekin. Mutta ei tullut netistä tilaamiani juttuja, vaan ihan oikea paketti. Kaukaa Suomesta...
Ilahduin tästä paketista tosi paljon. En tiedä, mitä tuolta lahjapaketista lopulta paljastuu, mutta lahja on täyttänyt jo nyt tehtävänsä. Että joku ajattelee ja näkee vaivaa! Nykyään ihan liian usein lähetetään tekstiviesti tai soitetaan, kun sama kai se. Itsekin siihen syyllistyn. Mutta miten hienoa on saada edes oikea kortti - ehkäpä vielä itse tehty. Tai sitten jopa paketti! Varsinkin tänne kauas lumisten vuorten taakse.
Se ei ole tärkeintä, mitä siellä paketissa lopulta on, vaan se, että ajatellaan toista ja nähdään vähän vaivaa. Joten annetaan ja saadaan niitä lahjoja antamisen ja saamisen ilosta, ei kuluttamisen ja ostamisen ilosta, eikö vaan?
ps. Tuo pakettikortti on muuten itse tehty. Leipaistu massasta siinä piparkakkujen ja lusikkaleipien välissä. Uskomattoman ihana! Kiitos Ystävä! Olet taitava luomaan kivoja asioita ja ennen kaikkea taitava luomaan hyvää mieltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!