Lumivalkoinen Joulu

Täällä sataa lunta. On satanut jo monta päivää ja talot katoavat kohta höyhenenkevyen lumivaipan alle. Ulkona on satumaisen kaunista, mutta lumi alkaa tuoda haasteita arkipäivään. Ja myös juhlaan. Autollani ei ollut tänään mitään asiaa tuonne hankien keskelle. Tie oli kyllä aamulla aurattu, mutta päivällä siinä oli taas kolmekymmentä senttiä uutta lunta. Ei siinä mitään, mutta olin jättänyt osan ostoksista tälle päivälle. Kaikki herkut nimittäin. Suklaat ja muut :).  Joulu ilman suklaata olisikin ensimmäinen laatuaan...

Vaikka autolla ei liikkeelle päässytkään, niin kävellen pääsi - vähän joutui kahlaamaan mutta kuitenkin. Itse asiassa nautin enemmän liikkumisesta vähän hankalissa olosuhteissa, niin että joutuu ponnistelemaan ja se tuntuu kropassa. Kävelystä tuulessa ja tuiskussa. Nytkin oli nautinnollista kahlata tuolla hangessa ja lumisateessa pipo silmillä.

Kävin rapsuttelemassa hevosia ja vein niille pussin porkkanoita. Minulle on muodostunut täällä sellainen oma hevosmeditaatio: voisin seisoa vaikka kuinka kauan siellä hevosten keskellä ja vain hengitellä niiden kanssa. Olla yksi laumasta. Ei enempää eikä vähempää. Se on uskomattoman rauhoittavaa, kun pääsee siihen tilaan. En tiedä, pitävätkö hevoset minua laumansa jäsenenä, tuskin, mutta varmaan ainakin hangaround-klubin kunniajäsenenä, eikä niillä tunnu olevan mitään sitä vastaan, että seison siellä niiden kanssa kosketusetäisyydellä. Turpa olkapäällä tai poski poskea vasten. Minä onnellinen, jolla on tällainen mahdollisuus! 

 

 

Samalla reissulla tapasin tilan isännän ja pyysin pientä hirven- tai peuranpaistia, kun en päässyt sinne kauppaankaan. Se toimitettiinkin minulle iltapäivällä: lähes kolmen kilon jäinen hirvenpaisti, juuri sopiva tällaiselle yhden naisen taloudelle :D. Miehet ajattelevat näitä asioita ehkä vähän eri tavalla ja tällainen vähän suurempi lihapala oli sopivan kokoinen joululahja.

 

No, tarjosin isännälle Kalamuijan reseptin mukaan tehtyä glögiä kiitokseksi. Oli muuten erittäin hyvää:). Ja huominen aatto menee sitten kokatessa uunipaistia, palapaistia ja mitä muuta tuosta lihaköntistä nyt syntyykään, kunhan se ensin vähän sulaa. Mutta olen kiitollinen hienosta lahjasta ja ystävistä, joiden kanssa jakaa nuo ateriat!

 

 

Mutta nyt toivon juuri Sinulle oikein rauhallista ja levollista Joulun aikaa, miten ikinä ja missä ikinä sen vietätkin, yksin tai yhdessä. Tänään oli muuten jo valoisampi päivä kuin eilen.