Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Kun asuu maalla ja ympärillä on eläimiä, päivät saattavat mennä ihan eri tavalla, kuin mitä on suunnitellut. Tänään piti siivota, pestä pyykkiä, siirtää nämä omat hevoset toiselle laitumelle ja tehdä muitakin juttuja. Valmistautua ajoissa maanantain Helsingin reissuun. Olin kirjoittanut oikein listan tehtävistä töistä. Ei mennyt ihan niin. Vähän outo kuvakavalkadi ei ole kuitenkaan tältä päivältä :).

Aamulla kun heräsin, oli yksi näistä omista hevosista, Knekten (ylin kuva), taas kerran odottamassa tuossa oveni ulkopuolella, eikä suinkaan aitauksessaan muiden kanssa. Sen mielestä ruoho on vihreämpää aidan tällä puolella (ja onhan se), ja kun se kurkottelee tuon sähköttömän sähköaidan ali, se aina lipsahtaa väärälle puolelle. No ei siinä mitään, tuossa se on seisonut oveni takana odottamassa jo kolmena aamuna. Viimeksi kun laitoin sille riimun päähän, se pyöräytti vain silmiään ja huokasi. Ei kai ollut tarpeen. Tänään sitten vain avasin portin ja niin se käveli takaisin aitaukseensa ihan itse.

Olen "aikani kuluksi" lupautunut hoitamaan tämän viikonlopun myös naapurin kahta hevosta. Valtavia yli tuhakiloisia ardennen hevosia (toinen kuva), jotka ovat mulle ihan vieraita - ei tunneta toisiamme kuin etäisesti. Käyn heittämässä heinät kaksi kertaa päivässä ja laittamassa vettä - helppo juttu. Kun menin aamulla sitten sinne, niin kuinka ollakaan, sielläkin seisoi hevonen keskellä tilliviljelyksiä, eli ihan väärässä paikassa. Yön aikana oli mennyt sähköt ja ne olivat sitten menneet myös aidasta. Ei auttanut kuin kerätä rohkeutensa ja tepastella sandaaleissa hakemaan se jätti sieltä pellolta, sieltä sitten kompasteltiin peräkkäin takaisin. Onneksi oli lempeä hevonen :). 

Sitten piti selvitellä sähkövikaa, etsiä sähkökaappia, etsiä sulakkeita, ajaa kauppaan ostamaan niitä, kokeilla eri vaihtoehtoja ja miettiä, mikä mättää. Välillä unohdin lompakkoni tuon hevospaikan kellariin ja piti lähteä sitä etsimään. Siellä ei pääse ajamaan autolla pihaan asti, vaan siinä on sellaiset sata metriä aika tiukkaa ylämäkeä autolta pihaan. Meinasin tukehtua yskääni. Olisi voinut tilata apujoukkoja, mutta haasteita tuotti se, että iphone tilttasi just tänä aamuna ja kaikki norjan numerot olivat siellä. Sitten yritin etsiä yhteystietoja netistä ja kun ne lopulta selvitin, ei kukaan vastannut - todennäköisesti, koska soitin Suomen numerosta. 

Ja sitten kello olikin puoli neljä iltapäivällä. Ja kaikki omat jutut tekemättä, mutta energia nollissa - kesäflunssa kun vaivaa vieläkin. Söin just aamiaiselta jääneen kananmunan - en ole ehtinyt miettiä syömistä. Että semmonen päivä.

Nyt kävin vesisateessa antamassa naapurin hevosille reilusti iltaheinää sillä ehdolla, että ovat kiltisti ja pysyvät aitojen sisällä, vaikka onkin täysikuu ja sähköt edelleen poikki. Hörisivät ja lupasivat pysyä kotona. Toivon tosiaankin, koska huomenna olisi vähän muutakin puhaa kuin metsästää hevosia. Taas menee pakkaaminen viime tippaan ja jää kynnet lakkaamatta ja jalat hoitamatta. Maalaishiiri (alin kuva) lähtee taas kaupunkiin tukka poninhännällä, sormet mustikassa ja tennarit hevosenkakassa.