Miksi sitä niin helposti unohtaa, kuinka onnekas itse tällä hetkellä onkaan. En sano onnellinen, koska itseään ei voi pakottaa onnelliseksi. Mutta on hyvä välillä ihan konkreettisesti muistuttaa itseään elämän hyvistä ja tärkeistä asioista. Suurista, mutta myös ihan pienistä. Muistuttaa itseään siitä, että kaikki tämä epämieluisa, epämukava, masentava ja tylsä on oikeasti vain mielen luomaa illusioita. Kuinka asiat ovat oikeasti hyvin, juuri nyt. Ja olla kiitollinen.
Heräsin aikaisin. Hevoset tulivat seisomaan ikkunani taakse. Menin yöverkkareissa ja hiukset yön jäljiltä sekaisin niitä tervehtimään ja seisoin hyvän tovin niiden keskellä hienon hienossa tihkusateessa. Ne tulevat ympärilleni, muodostavat siihen piirin ja sitten vain hengittävät ja huokailevat syvään. Ottavat minut rauhoittavaan energiakenttäänsä.
Poimin kehäkukkia ja krasseja ja hengitin niiden tuoksua, nostin viisi porkkanaa, jokaiselle hevoselle omansa. Tulin sisään ja keitin kahvit. Ja tunsin itseni paitsi äärettömän onnekkaaksi, niin myös onnelliseksi. Usein se on niin pienestä kiinni.
Upeaa musiikkia ja itkettävän hieno video. Ludovico Einaudi "Run". Olkaa hyvät. Rauhallista sunnuntaita teille kaikille!
Kyllä Hanne, onni muodostuu pienistä hetkistä.
VastaaPoistaKuten sinäkin hyvin tiedät, eivät tällaiset hyvät ajat ole itsestään selvyyksiä. Tulee oikein huono omatunto, kun valittaa ja napisee pienistä. Mutta sellainen se ihmisen mieli on :).
PoistaOnni todellakin muodostuu pienistä hetkistä ja niihin pysähtyminen on varmaan kaiken avain. Ettei vain porskuta autopilotti päällä päivästä toiseen pysähtymättä kunnolla oikein minkään ääreen ja kuuntele alati napisevaa mieltään...
Ihana tapa aloittaa aamu! Ja upeita nuo hevoset! Kokokateus iskee - noiden meidan hevosten sekaan kun ei menna seisomaan vaan istumaan ;) Vaikka herttaistahan sekin on, kun pari minia puhisee vieressa (ja pienempi koettaa syoda mun tukkaa, hih!) Mutta tuo hevosten rauhoittava vaikutus on kylla ihan ihmeellinen, yltaiskohan tuo wifi tonne laitumelle jos tekisinkin sielta taman paivan tyot eika tulis stressattua ehka ihan niin paljon...
VastaaPoistaMitä hevosia teillä on? Ihan niitä minejä? Hevosen sielu niilläkin on, vaikka kokoa ei niin olekaan :).
PoistaMutta hevoset on kyllä ihmeellisiä. Tänäänkin aamulla kun menin tuonne aitaukseen, kaikki viisi lopettivat syömisen, tulivat luokseni, tervehtivät, ryhmittäytyivät ympärilleni kosketusetäisyydelle, huokasivat syvään ja alkoivat nukkumaan. Tai nuokkumaan. Ne tekevät sen usein. Tai tulevat ympärilleni ja alkavat hoitaa ja rapsuttaa toisiaan. Yksi saattaa rapsuttaa minua. En ihan ymmärrä niiden aivoituksia, mutta usein tunnen kuuluvani laumaan ja olevani yksi niistä. Melkoinen kunnia :).
Olisikin mielenkiintoista viettää joskus kokonainen päivä tuolla laitumella hevosten kanssa. Siirtyä paikasta toiseen niiden mukana ja nukkua niiden mukana. Ottaa eväät mukaan ja syödä niiden kanssa. Tietokoneen jättäisin ehkä kotiin :D.
Juu, kaksi minihevosta meilla. Vaikkakin tuo Rouva nayttaa enemmankin shettikselta tuon (heina)mahansa kanssa! Luonteeltaan ne kylla ihan hevosia ovat, kiltteja, seurallisia kaapioita! Ihan toista kun esim pahapaiset ponit (jokunen huono kokemus teravahampaisista shettiksista ;) ) Tassa postauksessa jokunen kuva noista turrukoista: http://kaahisteluja.blogspot.co.nz/2014/03/ja-perhse-vuan-kasvaa.html
PoistaSiina on sinulla ja hevosilla luottamus kohdallaan, ihania! Tuo tuntuu oikeasti kunnialta, jos ovat noin hyvin ottaneet sinut laumaansa jaseneksi. Ja tuo paiva niiden mukana, se olisi todellista luksusta! Siis jos laidun olisi hieman mielenkiintoisempi mita nuo meidan pienet, tasaiset piha-aitaukset :) Ja ilman lapparia, kylla kiitos! Mulla tuo kommentti lapparista mukana johtuu lahinna siita, kun on aika paljon noita rastitoita jotka pitais saada tehtya... *huokaus* Noh, kylla ne jossain vaiheessa vahenee! (mitas otan liikaa toita, oma moka! :) )
Upea blogi sinulla! Ihastuin! <3
VastaaPoistaLämmin kiitos ja tervetuloa :).
PoistaHei Maria, kiva kun kommentoit! Toivottavasti olen esikuvana unelmien toteuttamisen suhteen - mikä se unelma kenelläkin on. Ei sen tarvitse olla mikään kovin suurikaan, mutta usein sitä ajatellaan, että olen liian vanha, en ehdi, en voi tai jotain muuta. Itse olin hyvän matkaa yli nelikymppinen kun lähdin tänne, ja niin vain olen oppinut uuden kielen ja sopeutunut erinomaisen hyvin. Eikä lähteminen ollut todellakaan helppoa, vaan monta hankalaa juttua piti ratkaista ja olin jo monta kertaa lyömässä hanskat tiskiin. Mutta kertaakaan en ole katunut tätä ratkaisua!
VastaaPoistaHevoset ovat pääsääntöisesti ratsuja mutta eivät kyllä voi kehua "ansaitsevansa" heinäänsä (syövät vain heinää) tällä hetkellä paitsi ehkä maisemanhoitajina - niillä on tosi isot metsäiset laitumet. Ovat turhan vähällä käytöllä, mutta saavat kyllä liikuntaa kulkiessaan tuolla metsissä. Mutta eiköhän niille jotain hommaa tässä vielä kehitetä - täällä on tosiaan tapahtunut isoja muutoksia ihmisten kuvioissa, joten tilanne on vähän auki. Ja kyllä nämä ihanuudet ansaitsevat ylläpitonsa jo pelkällä olemassa olollaan :).
Kauniita kuvia ja tunnelmia. Onnellisuus lienee juuri sitä, että on tyytyväinen siihen mitä on.
VastaaPoistaOlen miettinyt paljon onnellisuutta viime aikoina. Tai ehkä eniten sitä, että kun kaikki on niin hyvin, ja silti saattaa tuntea olonsa alakuloiseksi. Ei onnettomaksi, mutta ei oikein onnelliseksikaan. Ja kun tietää, kuinka hirveiden ja vakavien asioiden kanssa monet ihmiset kamppailevat, tuntee olevansa kiittämätön ja yrittää hymyillä hampaat irvessä ja kyynelten läpi. Näin vähän karrikoiden. Tai aika paljonkin :).
PoistaMutta niinhän se on, että onnellisuus ei oikeastaan riipu mistään ulkoisesta, vaan se on vain ja ainoastaan sisäinen tunne. Vaikka kaikki olisi ulkoisesti täydellistä, niin voi tuntea itsensä onnettomaksi, ja toisaalta elämän vaikeina aikoina voi tuntea itsensä hetkittäin täydellisen onnelliseksi.
Mutta minulla on kaikki ihan hyvin (arvaan, että tietyt ystävät siellä huolehtii). Olen ollut väsynyt, ei sen vaarallisempaa. Vajaan kuukauden kuluttua tilanne helpottaa, kun saan taas jakaa vähän tätä vastuuta. Ja pääsen sinne Roomaan viikoksi :).