keskiviikko 27. elokuuta 2014

Blogitapaaminen norjalaisittain








Blogitapaamisessa ei ollut shampanjaa tai merkkilaukkuja. Ei yrityslahjoja. Eikä kovin montaa bloggaria. Mutta tapaaminen kuitenkin ja kiva sellainen. Norjansuomalaisten bloggarien Opplandin aluejaosto :).

Oli ylämäkiä, alamäkiä, 180 asteen mutkia (meni navigaattorikin sekaisin), oli lampaita ja taas lisää lampaita. Lehmiä. Oli upeita maisemia, hyvää seuraa, chaita ja piirakkaa. Hevonen, kissa ja koira. Välillä syvällisempiä juttuja ja välillä naurua. 

Autoiluhistoriani Suomen ajoilta muodostuu lähinnä ajelusta Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla ja sopeutuminen näihin täkäläisiin teihin on ollut "hieman" haastavaa. Tosin kyllä tänäänkin jupisin muutaman kerran, että "kaikenlaisiin paikkoihin sitä ihminen lähtee Oulusta ajelemaan…". :). Kapeat ja usein huonokuntoiset tiet, tiukat mutkat, jyrkät nousut ja laskut, vastaantulevat rekat ja kaiken keskellä seikkailevat lampaat tekevät ajamisesta välillä aika jännää.

Lämmin kiitos Tuulalle tosi mukavasta päivästä! Oli hienoa päästä sinne yläilmoihin ja upeisiin maisemiin täältä laaksosta. Tuulahan on tuttu Tuulan turinat-blogista, joka oli tosi merkityksellinen Norjaan muuttoni kannalta. Siitä sain silloin uskoa, että on ihan mahdollista muuttaa Norjaan ja vielä maaseudulle :). 

ps. matkan varrella on yksi nähtävyys. Arnen ja Carloksen koti vanhalla asemalla keskellä ei mitään. Ovat melkein naapurin poikia. Maailman hassuin yritysidea ja epätodennäköisin menestystarina - jos minulta kysytään. Mutta niin vain ovat valloittaneet maailman näillä neulotuilla kuusenpalloilla.



4 kommenttia:

  1. Paljon kiitoksia vierailusta! Ja tervetuloa uudestaan. Ja me jo kovasti suunnitellaan ratsastusreissua sinne sinun luoksesi ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulomatka meni niin nopeasti ja sujuvasti (lampaista huolimatta), että tulen kyllä uudestaankin :). Ja tervetuloa vastavierailulle!

      Poista
  2. Tulee lapsuuden kesät mieleen, kun aina joka kesä olimme Norjassa. Lampaita tiellä niin kuin siölloinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä oli nyt tosi paljon ja sellaisissa paikoissa, että suoranainen ihme, ettei niitä jää autojen alle. Jos niille kehtaa töötätä, niin se silmin nähden närkästyvät ja määkivät takaisin - eivät ainakaan siirry mihinkään :). Mutta ovat kuitenkin tosi sympaattisia ja saavat aina hymyn kasvoilleni - toisin kuin ne itäeurooppalaiset rekat jotka pyyhältävät tuhatta ja sataa ja niin läheltä, että sivupeilit melkein kolisevat….

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!