Hallittu ja hillitty karkuretki

Aamulla kello seitsemän seisoi Knekten oveni takana - se oli taas lipsahtanut väärälle puolelle aitaa. Avasin portin ja se meni takaisin tarhaansa. Kävin korjaamassa aidan ja tervehtimässä muut hevoset. 

Puoli tuntia myöhemmin seisoi viisi hevosta oveni takana. Olin korjannut aidan väärästä paikkaa - se oli toisesta kohtaa ihan katki poikki, ja sellaista aukkoa ei muutkaan hevoset voineet vastustaa :). Mutta ne eivät jääneet heinäpellolle syömään, vaan tulivat tuohon pihalleni kertomaan minulle: "Me ollaan täällä!"

Eipä siinä mitään - nämä meidän karkuretket ovat hyvin hallittuja ja hillittyjä. Vähän hypitään, pukitellaan ja heitellään päätä. Pidetään kivaa ihan niin kuin onnellisen hevosen pitääkin. Hevoset juoksentelivat perässäni aitaa korjaamaan, kakkivat vähän nurmikolle ja maistelivat kukkia. Heinäpelto ei yllättäen ollut se suosituin paikka. Knekten oli selvästi kyllästynyt moiseen juoksemiseen (ja syömiseen), ja meni pitkin pituuttaan nukkumaan tuonne nurmikolle marjapuskien kupeeseen. Sillä oli vatsa täynnä ja nokosten aika.

Kun aita oli korjattu, talutin hevoset kaksi kerrallaan takaisin aitaukseensa ja ne painuivat ensimmäisille päiväunilleen pihattoonsa. Asiat olivat taas oikeassa järjestyksessä, hevoset oikealla puolella aitaa, ja minä pääsin keskeytyneelle aamiaiselleni raikkaasta aamuilmasta virkistyneenä ja housunlahkeet märkänä aamukasteesta. Aika hieno aloitus päivälle oikeastaan :).

Kuvissa esittäytyvät Elvira ja Tinden. Olivat eilen auttamassa vesiastian pesussa ja kasvimaan kuvaamisessa. Porkkanoiden toivossa luullakseni. Tai sitten ihan vain seurankipeyttään :). Pääsivät itsekin kuviin :).