Tiedättekö sen tunteen, kun metsässä on niin paljon mustikoita, että ei millään malttaisi lähteä pois? Kun kyykistyy yhden mättään ääreen, niin on litra täynnä? No, tämä ei ole sellainen vuosi. Tämä kesä on pyhitetty auringonpalvonnalle ja uimiselle, ei marjaretkille.
Ajoin peräkanaa norjalaisten kanssa tuonne perinteiselle mustikkapaikalleni. Parkkeerattiin autot vierekkäin. Norjalaiset painuivat uimapatjat ja rantatuolit kainalossa pienelle hiekkarannallemme, minä kumisaappaat jalassa ja poimuri ämpärissä kolisten mustikkaan. Tunsin itseni niin suomalaiseksi.
Hiki valui ja poimuri täyttyi hitaasti. Jokainen litra vaati ainakin 500 askelta rämeikössä ja kaatuneiden puiden seassa. Tänä vuonna nimittäin ne vähät mustikat kasvoivat niillä kaikkein vaikeakulkuisimmilla paikoilla. Norjalaiset polskivat ja kiljuivat vedessä ja peittivät mahdollisen lintujen laulun metelöinnillään. Eli se siitä luonnonrauhasta. Jos olisi ollut jousipyssy, olisin ampunut niistä uimapatjoista ilmat pois. Metsässä ollaan hiljaa ja kuunnellaan luonnon ääniä. Sillä tavalla hartaasti - tiedättehän?
Reilun kahden tunnin kuluttua olin hikinen, janoinen ja nälkäinen, ja olisin jo halunnut lähteä kotiin, mutta en kehdannut kävellä niiden kolmen litrani kanssa autolle, varsinkin kun oli niin iso ämpäri, että tuskin pohja peittyi. Mutta norjalaiset vaan jatkoivat vesileikkejään, vaikka kello oli jo puoli seitsemän. Lopulta yritin livahtaa huomaamatta autooni ja kävelin vähän vinossa, että näyttäisi siltä, että ämpärissä on painava lasti. En tiedä menikö täydestä. Epäilen.
Ainoa lohtu oli, että sitten ne norjalaiset talvella surevat, kun niin tekisi mustikoita mieli, mutta pakastin on tyhjä... Mutta ei minulla. Minulla on siellä kolme litraa mustikoita, ja kun oikein olen säästeliäs, niitä riittää ensi kesään saakka. Voi sitten ensi kesänä syödä ne kiireellä alta pois, että mahtuu uudet tuoreet marjat pakkaseen. Nyt uunissa on mustikkamuffinseja. Niihin meni desi.
Mun olis ihan pakko tehdä samoin, jos löytäisin vähänkään mustikoita.
VastaaPoistaMuutama vuosi sitten oli aika paljon parempi marjavuosi kuin nyt ja löydettin tosi hyvät mustikka- ja vadelmapaikat. Ja niinpä siellä piti olla aamusta iltaan ja pelkillä marjoilla elettiin, ei voinut poistua edes syömään. Mutta yllättävän hyvin sitä jaksoi, kun poimiessaan söi silloin tällöin yksittäisen marjan. Paljonhan ei viitsinyt syödä, että tulee mahdollisimman paljon talteen... :D
Täälläkin on hyviä mustikkametsiä ja jostain luin, että pitäisi olla ihan hyvä mustikkavuosi. Mutta ei kyllä noilla mun vakipaikoilla, enkä jaksa uskoa, että sieltä olisi kaikki poimittu - senkin huomaa. Siellä ei yksinkertaisesti ollut marjoja kuin paikoitellen. Mustikanpoiminta on ihan kivaa hommaa normaalisti, mutta nyt se oli tosi puurtamista :).
PoistaMinä poimin myös mustikoita edellispäivänä ja sain viitisen litraa. Mutta muistin myös miksi en niin mustikkaan hingu, se on niin tylsää. Pidän paljon metsässä istuskelusta mutta eihän siitä oikein voi nauttia kun kokoajan silmä etsii uusia mustikkamättäitä. Jos minulla olisi mp3-soitin, ottaisin sellaisen metsään ja jonkin äänikirjan...
VastaaPoistaVoi mustikanpoiminta on parhaimmillaan ihanan meditatiivista. Siinä on hyvä olla ajattelematta mitään tai antaa ajatusten vain juosta :). Siellä voi istahtaa kannon päälle ja ihmetellä metsää ja lintuja. Syödä eväitä ja juoda kahvia ja sitten taas poimia.
PoistaMutta kun mustikoita oli niin vähän ja joka mustikkaa joutui etsimään ja miettimään, että viitsinkö kumartua noiden kahden mustikan takia, niin hommasta hävisi rentous… menin vähän meren maku suussa :D.
Oih, asioita joita kotoa kaipaan! Marjat!! Täällä kasvaa metsissä Vaikka Mitä, paitsi ei kerättäviä marjoja... :( Pitää tuolla puutarhassaan koettaa jotain kasvatella, mutta valitettavasti nuo meidän free range kanat vähän tuppaa satoa vähentämään... :D
VastaaPoistaMinäkin varmaa kaipaisin suomalaisia mustikkametsiä jos asuisin jossain kauempana - nyt on nämä norjalaiset mustikkametsät melkein heti tuossa oven takana, niin ei pääse koti-ikävä yllättämään :).
PoistaEn ole muuten ainuttakaan mustikkaa nähnyt täällä tänävuonna. Varmaan on talven ja kevään superkuivat kelit vieneet ne mukanaan :) Yksi vuosi sain ihan omalta takapihalta poimittua 10 litraa...
VastaaPoistaAivan! Ja sitten kylän nettisivuilla hehkutetaan, että kyllä on hyvä mustikkavuosi. No ei ole! Se, joka on sen kirjoittanut, ei ole taatusti itse käynyt metsässä… Tai jos jossain on paljon mustikoita, niin sitten hyvin paikotellen. Luulen, että täälläkin kuivuus on haitannut, koska ne vähät marjat on sellaisissa kosteissa pusikoissa. Jos on yhtään kuivempi kangas, niin ei ole yhtään marjaa. Ei siis ollenkaan.
Poista