No niin. Olen ollut täällä Norjassa nyt reilun vuoden. Asunut tässä pienessä valkoisessa talossani. Ensimmäisen puolen vuoden ajan ihmettelin joka aamu herätessäni, miten ihmeessä olen tänne Norjaan päätynyt. Viimeiset ajat Suomessa eivät jättäneet juuri muistijälkiä - olin niin väsynyt. Mutta täällä on ollut hyvä levätä ja turvallista nukkua.
Mutta nyt on aika jatkaa matkaa. Tuntuu vain siltä. Maanantaina kävin sanomassa vuokrasopimukseni irti. Itkimme molemmat, vuokraemäntäni ja minä. Kertoo aika paljon vuokranantajistani...
Tämän maaliskuun aikana matka siis jatkuu - kokonaiset kaksi kilometriä :D.
Tämän maaliskuun aikana matka siis jatkuu - kokonaiset kaksi kilometriä :D.
Ihana ruskea hirsitalo tuolla naapuritillalla. Lisää tilaa, vähän modernimpaa, vähän itsenäisempää ja huomattavasti vähemmän mäntypaneelia :D . Superkiva talo.
Kuvien kalustus on talon puolesta, mutta se tulee muuttumaan... ja sitten ta-daa! Maailman parhaat seinänaapurit!
Heti siinä makuuhuoneen ikkunan takana :). Ja muutenkin hienot puitteet...
 |
| http://www.piltingsrudgard.no/ |
Mutta se ei ole ainoastaan fyysinen matka, joka nyt jatkuu. Tämä matka pitää sisällään paljon muitakin ulottuvuuksia. Paljon työtä ja unelmia. Mahdollisuuksia ja riskejä. Mutta yhden voin luvata: kävi niin tai näin, tylsää ei tule olemaan. Mutta askel kerrallaan. Nyt ensin tämä muutto. Toisella kerralla sitten niitä muita juttuja :).
Ps.
Meinasi unohtua. Talon mukana taitaa tulla kaupan päällisiksi myös tämä nauku-maija. Tilan isäntä ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tämän selvästi siamilaisia sukujuuria omaavan neidin sielunelämää. Ajattelee, että sillä on jotain vikaa päässään. Mutta ei sillä ole muuta vikaa kuin nuo sukujuuret, jotka tekevät siitä aika vaativan kapistuksen...
Kävelee perässäni ja naukuu vaativasti jos ei pääse olkapäälleni kehräämään. Ja kun pääsee olkapäälleni, sylkee mustasukkaisesti liian lähelle pyrkiville hevosille. Toki meidän pitää keskustella myös Ineksen ja Ivarin kanssa. Ja nauku-maijakin saa oppia vähän tavoille. Mutta jos kissan nimi on Lucia, valon tuoja, niin pakko kai siitä on huolehtia?
Mahtavia uutisia, ja ihana uusi talo! Vanhakin näyttää toki kauniilta. Kuulostaa aivan loistavalta, jatkoa odotellessa...
VastaaPoistaTämä nykyinen talo on kyllä ihan nätti mutta aika pieni ja tässä on näin pidemmän päälle arkea rasittavia puutteita...on vähän kuin mökillä asuisi. Mäntypaneeliseinineen kaikkineen. Mutta tämä on ollut erinomainen paikka levätä ja poltella tulta takassa. Ja nämä "talonmiespalvelut" kyllä heikkenevät melkoisesti - veikkaan, että tuolla seuraavassa paikassa saan ihan itse pestä auton ja tehdä lumityöt :D.
PoistaMutta jänniä aikoja edessä :).
Aivan ihanan näköinen talo, sekä sisältä että ulkoa! Onnea uuteen tupaan, ja kaikkeen muuhunkin uuteen :)
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaOnnea, elämä on mukava polku kun uskaltaa.
VastaaPoistakiitos! Elämä on tosiaan polku ja koskaan ei tiedä, mihin se lopulta johtaa:). Etukäteen ei kannata hirveästi huolehtia: voi mennä hyvät huolehtimiset ihan hukkaan tai saattaa huolehtia ihan vääristä asioista :). Jännää tämä elämäni nyt on, jalat maassa mutta pää pilvissä :).
PoistaTosi kivan näköinen talo :)
VastaaPoistaSe on tosi kiva ja asumisen laatu kohoaa huomattavasti. Saan elämäni ensimmäisen tiskikoneenkin :D. Ja siellä on myös pakastin, jota olen kovasti kaivannut ja lattialämmitys ja kaikki. Tilaa tuplasti, mutta vuokra pysyy yhtä edullisena. Kuittaan vuokraa vähän huolehtimalla osaltani hevosista. Mutta koska teen sitä jo nyt vapaaehtoispohjalta, niin diili on oikein hyvä :).
PoistaPakko sanoa että mun silmiin TÄYDELLINEN paikka asua! Enpä oo koskaan ollut kenenkään "blogielämälle" näin kateellinen ... Ehkä vielä jonain päivänä munkin (punaisen mökin) ikkunasta näkyy vuori ja hevosia :)
VastaaPoista(Aloitin tosiaan lueskelemaan tätä sun blogia ihan alusta asti, siksi tänne vanhoihin teksteihin kommentoin.)
En kai ole tajunnutkaan kuinka paljon heppoja ja luontoa kaipaan. Näiden sun kuvien ja tarinoiden vuoksi se oikein iski tajuntaan...
PoistaKiva vaan, että kommentoit näitä vanhojakin juttuja - tulee itsekin luettua. Vähän reilut neljä vuotta sitten en olisi iki maailmassa uskonut, mihin päädyn, mutta elämässä sattuu ihmeellisiä asioita.
PoistaOlen monella tavalla tosi onnekas, mutta ei tämä ihan pelkkää autuutta ole. Elämä on välillä rankkaa myös näissä maisemissa, ja kaikenlaista vähemmänkin mukavaa sattuu ja tapahtuu. Mutta se puoli elämää ei yleensä pääse blogiin asti - voin kirjoittaa vain omista jutuistani. Eli tässä, niin kuin kaikissa blogeissa, on kyse jonkinlaisesta illuusiosta. Vain murto-osa sitä oikeaa elämää näkyy blogissa. Tosin ainakin tässä blogissa kaikki on totta, mikä näkyy :).
Muista vaan, että kaikki on mahdollista. Ihan kaikki. Kohtalo tuo meidän eteen kaikenlaisia juttuja, mutta se on itsestä kiinni, tarttuuko niihin. Joten elä rohkeasti, niin saat kyllä sen punaisen mökin, vuoret ja hevoset. Jos ihan oikeasti sitä toivot :).
Juu enpä minäkään oisi uskonut pari vuotta sitten että asuisin joskus täällä USAssa. Niin se elämä yllättää. Ei voi tietää missä on vuoden tai vaikka viiden päästä.
PoistaTiedän kyllä, että blogi ei kerro koko totuutta ja usein sinne pääsee vain ne mahtavat, positiiviset jutut. Arki se on arkea ulkomaillakin :) Itse oon jo valitettavasti ihan turtunut tähän asuinpaikkaan ja voisin melkeinpä jo vaihtaa maisemaa. En taida kuulua tänne tasaiselle maalle ;)
No joo, vasta nyt tajusin, että asut usa:ssa - olen josku käynyt lukemassa blogiasikin :). Eli olet uskaltanut jo hypätä ainakin kerran. Ja aika kauas vielä.
PoistaMulla kävi niin, ettäkun päädyin tänne aika monen mutkan kautta, niin oli lopultakin tunne, että olen kotona. Toistaiseksi se tunne on säilynyt :).
Mulle uskaltaminen ei enää merkitse "lähtemistä" vaan pikemminkin paikoilleen jäämistä :) Linkkasin tänne sun blogiin, muuten omassani, kun niin tykästyin tähän!
Poista