Uuden kodin lumous

Tiedättekö sen tunteen kun menee uuteen asuntoon, tulevaan kotiin, ensimmäisen kerran. Kun siellä on vielä uusi ja outo tuoksu. Tyhjät seinät ja tyhjät huoneet. Kun siellä astelee vielä vähän varovasti, kuin olisi kylässä. Hienotunteisesti, että ei häritsisi ja lumous ei särkyisi...

Ja sitten sinne vie jotain omaansa. Kun muutto alkaa konkretisoitumaan. Kun tyhjä tila alkaa täyttyä tutuista tavaroista. Tuohon tulee se, ja tuonne se - ei vai olisiko sitten parempi, että tuonne?

Kun asunnosta alkaa pikkuhiljaa tulla koti. Tavara kerrallaan. Tarina kerrallaan. Outoon tuoksuun alkaa sekoittua jotain omaa. Vielä aavistuksenomaisesti, mutta kumminkin tuttua....

Ja kun askeleeseen alkaa tulla varmuutta. Kun kaapeihin ei tarvitse kurkistella enää varovaisesti, vaan ovet voi avata ihan reilusti. Tietää mitä siellä on tai ainakin mitä sinne laittaa...

 



 

Mikä ihanan kutkuttava tunne! Ja harmittaa, että just nyt pitää lähteä Suomeen kahdeksi viikoksi. Vaikka toisaalta ihan kivaa. Tiedän, että on ihanaa palata, kun tietää, että täällä odottaa uusi koti laittamista. Palattuani myös huonekalut muuttavat uuteen kotiin. Taulut löytävät paikkansa, samoin kaikki muut pikku jutut...

 

Ja se, kun nukkuu ensimmäisen yön uudessa kodissa. Ja kun herää ensimmäisenä aamuna. Vähän liian aikaisin, kun ei malta enää nukkua. Makaa hetken sängyssään ja tuijottaa outoa kattoa. Ja sitten menee uuteen keittiöön keittämään ensimmäiset  aamukahvit. Ja joutuu vielä vähän etsimään tavaroitaan. Ja sitten katsoo ikkunasta uutta maisemaa...

Edessä uusi kevät ja uusi vaihe elämää :).