maanantai 18. toukokuuta 2015

Mitä rakastan




Rakastan sateisia päiviä, kun pilvet putoavat alas vuoren rinteille. Huiput ja rinteet katoavat  sumuun ja ilmestyvät taas näkyviin. Yhtä paljon rakastan näitä aamuja sateen jälkeen. Kun sumu lepää vielä laakson yllä, mutta aurinko alkaa murtautua sumun läpi ja sininen taivas kuultaa pilviverhon läpi. 

Eilen oli Norjan kansallispäivä. Jätin juhlat väliin ja keskityin taiteen tekemiseen ateljeessamme, mutta mietin paljonkin, miksi haluan asua täällä. Ja yksi asia yli muiden on Norjan ihmeellinen, maaginen, mystinen, lumoava luonto. 

Ja tietenkin nämä ihmeelliset hevoset.

Gratulerer med dagen Norge. Päivän myöhässä. 

Kuvat napattu instagramistani. Tervetuloa seuraamaan sinnekin.

7 kommenttia:

  1. Ai, niin osuinkin vahingossa kerran Norjaan kansallispäivänä! Ihanaa aikaa viettää kansallispäivää toukokuussa, vähän eri kuin joulukuun tihkusade :-D Tulin silloin laivalla Newcastlesta Stavangeriin, olin reilaamassa. Kiva kokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norja kansallispäivänä on vähän eri meininki, kuin Suomen itsenäisyyspäivänä - johtuen varmaan paljon tästä vuodenajasta. Tosin kansanluonteellakin saattaa olla osuutensa juhlan luonteeseen :).

      Näillä pienillä paikkakunnilla, kyse on enemmänkin sosiaalisesta tapahtumasta, jolloin koko kylä kokoontuu yhteen. Juhlahumu painottuu lähinnä torvisoittoon, kahvinjuontiin ja makkaransyöntiin. Isoilla paikkakunnilla meno on sitten vähän raisumpaa. Kuulemma :).

      Poista
    2. Niin, oli aika humuinen meninki. Tosin jatkoin siitä äkkiä junalla Flekkefjordiin, kiva pikkukaupunki! Olen muuten kahdesti reilannut Norjassa, tainnut käydä melkein kaikissa paikoissa mihin junalla pääsee, Flekkefjordista Bodöseen ja Ruotsin kautta Narvikiin, ja Rörosissakin olen poikennut. Ymmärrän hyvin ihastuksesi Norjaan, ihana ihana maa! Vaikka vain pikakävijän silmin, asuminen on aina ihan eri.

      Poista
  2. Kauniit kuvat - ihanat pilvet!
    Sinulla oli taatusti ihan paras mahdollinen 17.mai :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin kurja ilma, että jätin juhlallisuudet väliin. Ja ajattelin, ettei sielä nyt yhden suomalaisen puuttumista huomata, kunnes heti eilen sain kuulla, että et ollut sitten juhlimassa… :).

      Täällä kauan asunut ystäväni sanoi, että voi olla, että kukaan ei ota sinuun kontaktia tai tule edes juttelemaan kanssasi noissa juhlissa (no kyllä siellä tervehditään sentään), mutta läsnäolo huomataan kyllä ja se on ihmisille tosi tärkeää.

      Joten ensi vuonna sitten taas...

      Poista
  3. Ihania kuvia ja kaunis kirjoitus, yhdyn ihan täysin mielipiteeseesi Norjan upeasta luonnosta, sitä ei ihan heti haluaisi jättää taakseen. Ja minä taas juhlin kansallispäivää ensimmäistä kertaa, meidän pikkulikka kun oli niin innoissaan kylämme kulkueesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Kyllähän tämä luonto on se yksi ylitse muiden, miksi täällä haluan asua.

      Näillä pienilä paikkakunnilla kansallispäivän vietto on nimenomaan lastenjuhla ja lapsille tärkeä sellainen. Siinä sitten vanhemmatkin saa osansa :). Mutta kiva perinne ja varisnkin kauniilla säällä. Täällä sataa lorotti vettä ja oli tosi kylmä.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!