Tässä viimeiset päivät kuvapäiväkirjan muodossa.
Olen ollut täällä taas kotimiehenä ja lenkittänyt Ajaxia ja Zaloa keväisissä metsissä. Joka päivä vihertää vähän enemmän. Luulen, ja olen aika varma, että koirat nauttivat keväästä ja keväisestä metsästä vähintään yhtä paljon kuin me ihmiset.
Eilen Norjassa liputettiin toisen maailmansodan päättymisen johdosta. Täällä päivää kutsutaan Frigjøringsdageniksi, koska silloin päättyi myös Norjan miehitys. Me tehtiin "naapurin rouvien" kanssa reissu Fagernesiin ja pysähdyttiin matkalla syömään vohvelit. En muuten ihan heti keksi mitään norjalaisempaa välipalaa kuin vohvelit rømmen (paikallinen kermaviili) ja hillon kanssa. Tai no vohvelit brunostilla eli sillä ruskealla juustolla, jonka itse jätän vohveleiden kanssa väliin. Ainakin toistaiseksi olen jättänyt.
Löysin kuin löysinkin siemenperunoita (ei ihan helppo juttu), ja tänään olen sitten kääntänyt itselleni perunapeltoa lapiovoimin. Piti tehdä ihan pikkuinen perunamaa, mutta siitä näyttää tulevan nyt sitten vähän isompi :). Ja norjalaiset hämmästelee moista hulluutta.
Lucy kissa oli seurana ja lämmitti apunani porkkanansiemeniä (!), ja hevoset seurasivat silmä tarkkana jokaista liikettäni.
Mukavia kevätpäiviä siis. Nyt kun vielä pääsee saunaan ja syömään, niin ei voi valittaa. Elämä tuntuu oikein hyvältä sekä sielussa että ruumiissa.
Mukavaa viikonloppua teillekin!
Onpa komea koirapari!
VastaaPoistaKomeita ovat ja kilttejä. Joutuvat vain viettämään aika ikävää häkkikoiran elämään, niin kuin suurin osa täkäläisistä metsästyskoirista :(.
PoistaTaidan olla suurinpiirtein ainoa ihminen niiden isännän lisäksi, joka uskaltaa mennä niiden häkkiin, johtuen siitä, että kukaan ei sanonut mulle etukäteen, ettei niiden häkkiin uskalla mennä :D. Ja varmaan ainoa nainen, joka pärjää niiden kanssa lenkillä, ovat sen verran huonosti koulutettuja.
Pojat ovat kovin kiitollisia näistä leppoisista, pitkistä lenkeistä, kun saa rauhassa haistella, jahdata myyriä ja piehtaroida mustikanvarvuissa :).