Eilinen vähän märkä ja lyhyempi mutta kiva ratsastusreissu meni sateisessa metsässä, mutta tänään päästiin sitten "kunnolla" liikkeelle. Ratsastettiin vanhalle metsurien majalle 600 moh korkeuteen. Maisemat oli, niin kuin kuvista näkyy, melkoisen upeat. Olen käynyt tuolla kerran aikaisemmin, mutta silloin oli niin pilvistä, että minulla ei ollut upeista näkymistä mitään käsitystä.
Varmajalkaiset, vahvat ja kultaiset hevoset käyttäytyivät kympin arvoisesti. Ongelmia ei tuottanut edes puron ylitys, vaikka vesi kohisi ihan kunnolla. Menomatkalla laukkailtiin aika paljon loivaan ylämäkeen ja takaisin tultiin sitten käyntiä. Sopivasti lepotaukoja, vettä ja ruohoa, niin ei tehnyt tiukkaakaan (ja itselle vähän suklaata).
Nyt nuo kaksi suomalaista sissiä vaihtoivat hevoset ja lähtivät vielä toiselle reissulle ilman satuloita, mutta minä jäin huoltamaan vanhoja luitani ja lepuuttamaan reisilihaksiani. Vaikka ratsastus sinänsä ei tuota tauonkaan jälkeen mitään ongelmia, niin huomaan, että lihakset eivät ole ihan tottuneet moiseen menoon. Ja huomenna pitäisi taas mennä :).
Mutta hienoa on ollut. Peilistä huomasin, että omakin katse on kummasti kirkastunut. Sitä se ratsastusterapia teettää :).
Ennenkin tästä maininnut, mutta yritän kovasti olla tottumatta näihin maisemiin - näihinkin nimittäin vähän silmä tottuu… silloin on hyvä, kun tulee vieraita, joiden kautta taas omatkin silmät vähän avautuu. Nyt oltiin tosin niin ylhäällä, että sai ihan spontaanisti itsekin haukkoa henkeä :).
VastaaPoistaVoi että, kyllä vain onkin UPEITA maisemia! ♥ ♥ ♥
VastaaPoistaNorjalaisia maisemia ei kyllä voi moittia. Vaikka laaksossa asutaankin, niin ei tarvitse kovin kauan kavuta ja näkee jo kauas :).
PoistaOIh ja voih! Eipä muuta sanottavaa...
VastaaPoista