keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Levoton mieli







Keskustelu ystäväpariskunnan pihalla eilen illalla:
Mies: "Oletko nähnyt kasteluletkun liitintä?".
Vaimo: "En ole, voin etsiä" (käy etsimässä).
Mies: "Tiedätkö mitä tarkoitan?"
Vaimo: "En"
Mies: "Miten ihmeessä voit etsiä jotain, jos et tiedä mitä etsit".  :D.

( Minä ajattelin: "Ihan hyvin". )

Aika usein on nimittäin tunne, että etsin hirveästi jotain, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mitä oikein etsin. 

Palasin kotiin pikareissulta Suomeen. Kaksi intensiivistä päivää. Monta läheistä ja tärkeää. Monta hyvää keskustelua. Älytöntä nauramista siskon kanssa euroviisuja katsellessa. Ja palattuani olin taas niin tolkuttoman väsynyt, että toipumiseen meni hyvinkin kaksi päivää. Kahden päivän pikavisiitissä ei ole mitään järkeä, totesin taas. 

Ilalla kävelin kauniissa kesäillassa. Laskeva aurinko valaisi laakson rinteet joen toisella puolella. Tuomen tuoksu täytti ilman. Kaipasin kuitenkin meren tuoksua ja lokkien huutoa. 

"Tämä kaikki on sinulle annettu. On itsestäsi kiinni, mitä sillä teet." minulle sanottiin. Ja tunsin itseni kiittämättömäksi.

Minulla oli puutarha meren äärellä. Meri ja lokkien huuto. Halusin vuoret ja hevoset. Nyt minulla on vuoret ja hevoset, ja haluaisin puutarhan meren rannalla.

Pitäisi kai mennä kiitollisuusterapiaan. 


Ihana Ines täyttää tänään 12 vuotta. Ja on iloisempi, leikkisämpi ja onnellisempi kuin koskaan, joten ehkä me olemme ihan oikeassa paikassa. Hyvää syntymäpäivää Ines!

9 kommenttia:

  1. Nuo kuvat! Hyvä ihime! Onko tuo valaistus ihan aito? Varmaan on. Ihania väristyksiä sain värimaailmasi katselemisesta, kiitos! Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valaistus oli tosi voimakas eilen illalla. Aurinko valaisi tuon vastapäisen rinteen ja koska siellä on paljon keväisen vaaleanvihreitä lehtipuita, rinne loisti lähes kultaisena.

      Valokuvia olen vähän käsitellyt, koska ne olivat paljon haaleampia kuin mitä maisema todellisuudessa oli, joten ihan yksi yhteen värit ei ehkä ole - mutta ei kyllä kaukana todellisuudesta. Oli tosi hieno ilta.

      Poista
  2. Myöhästyneet onnittelut nuorekkaalle Inekselle!
    On se vain kumma kun asiat aina voisivat olla paremmin :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, kerron terveiset :)

    Eikö vain? Levoton mieli keksii aina uusia juttuja mitä haluta ja haikailla. Vaikka sitä jollain tasolla tietää niin hyvin, että ei se ympäristöstä tai puitteista ole kiinni.

    VastaaPoista
  4. Myöhästyneet onnitteluni Ihanalle Inekselle♡ Onnellinen kissa!
    Oi....ihastuttavat kuvat. Kiitos. Ensimmäinen kuva on kuin maalaus. Koskettavan kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ines kiittää :). Jos en aina osaa olla kaikesta kiitollinen, niin Ineksestä kyllä olen. Kissa isolla koolla tai enemmänkin. Suuri persoona (joka ei tosin näytä sitä persoonaansa kuin harvoille ja valituille).

      Tuona iltana oli ihmeellinen valo!

      Poista
    2. Sellaisia kissat on! Siksi juuri niin ainutlaatuisia.

      Poista
  5. Onnea Inekselle! Tämä oli kyllä todella hyvä postaus, ihanan ajatuksia herättävä. Kiitollisuusterapia tekisi kyllä itsellekin hyvää. Välillä on hyvä muistaa olla kiitollinen siitä, mitä on saanut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä asiat on silloin liian hyvin kun aina haikailee jotain muuta :).

      Poista

Kommentit ovat blogin suola, joten on tosi kiva, jos osallistut kommentoimalla!